ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi, ja nyt menossa 5 3. eli alussa ollaan. tämä ei ollut todella suunnitelmissa, ja ajoitus pahin mahdollinen. en ole vakisuhteessa ja olen aloittamassa opiskelut.
olin jo päätynyt aborttiin, mutta kai nää hormonit ja tää tilanne sekoittaa päätä. lisäksi oon lukenu "kauhukertomuksia" abortista, ja nyt tuntuu, etten pystykään sitä tekemään :,( kamalaa se olisi muutenkin, mutta tällä hetkellä mahdoton ajatus. yhtä mahdoton kuin lapsen pitäminen.. ei mulla ole rahaa kasvattaa lasta, ja onko voimiakaan yksinhuoltajaks. mä olen vielä nuori (23v.) ja elämän pitäis olla edessä.. opiskelut menis ihan pyllylleen jo ekan vuoden aikana, jos lapsi sais tulla.
ja siltikin, en tiedä pystynkö siitä luopumaan. tukea kaipais, tiedä sit saako täältä muuta kuin arvosteluja osakseen, mutta ainakin yritetty on.
anteeksi sekava teksti, ei ole ihan kirkkain ajatus juuri nyt.
olin jo päätynyt aborttiin, mutta kai nää hormonit ja tää tilanne sekoittaa päätä. lisäksi oon lukenu "kauhukertomuksia" abortista, ja nyt tuntuu, etten pystykään sitä tekemään :,( kamalaa se olisi muutenkin, mutta tällä hetkellä mahdoton ajatus. yhtä mahdoton kuin lapsen pitäminen.. ei mulla ole rahaa kasvattaa lasta, ja onko voimiakaan yksinhuoltajaks. mä olen vielä nuori (23v.) ja elämän pitäis olla edessä.. opiskelut menis ihan pyllylleen jo ekan vuoden aikana, jos lapsi sais tulla.
ja siltikin, en tiedä pystynkö siitä luopumaan. tukea kaipais, tiedä sit saako täältä muuta kuin arvosteluja osakseen, mutta ainakin yritetty on.
anteeksi sekava teksti, ei ole ihan kirkkain ajatus juuri nyt.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Onko lapsen isä tiedossa? Jos on, kannattaa sinun kertoa hänelle mahdollisimman pian tästä asiasta. Onko poissuljettua, että voisit mennä hänen kanssaan naimisiin ja perustaa perheen?
Miksi tämän parin pitäisi mennä naimisiin? Ei yhteisen lapsen saaminen enää velvoita ketään naimisiin. Lapsella voi olla hyvät vanhemmat ja hyvä perhe ilmankin, että isä ja äiti taannoin menivät vain hänen vuokseen naimisiin. Toki olisi ihanne tilanne, jos kyseessä olisi rakkausavioliitto ja toivottu lapsi, mutta näin ei tosiaan kovinkaan monella nykyisin ole. Sanomani siis alkuperäiselle, rakkaus on syy mennä naimisiin. Lapsi syy olla yhdessä. Toivon että tilanteesi ratkeaa parhainpäin, ja toivon että kerrot lapsen isälle mahdollisimman pian. Eihän tuota tiedä, kuinka vahvat tunteet isälläkin voi herätä tätä lasta kohtaan. Voimia sinulle!
etkai vaan oo tosissas? "etkö millään vois mennä naimisiin ja perustaa perhettä...."
en voi uskoa. en vaan voi.
Mut mikä pakko on mennä sänkyyn kenen tahansa kanssa, kun kerran tietää, että raskaaksi voi tulla ehkäisystä huolimatta? Ja mikä pakko äijien on päästä puskemaan puolituttuja naisia, kun kuitenkin ko. realiteetti varmasti on jokaisen aikuisen ihmisen tiedossa? Ja miksi vastuu täytyy aina sälyttää vain naisten harteille?
viesti ihmetyttää tänä romanttisen rakkauden aika
kautena, jolloin parisuhteet kuitenkin hajoaa en
nennäkemättömään tahtiin! Kyllä liitto on pitkäl
le myös TAHDON asia, ei kellään ole aina kivaa!
Joskaan ei nyt ihan kenen kanssa tahansa voi
kimppaan mennä, mutta sitoutumalla yhteisen hyvän
eteen ponnisteluun voi parisuhde kehittyä todella
tyydyttäväksi.
Hanki oma elämä.
Tilanteesi on kieltämättä hankala, mutta kuten tiedät itsekin, päätös on vain sinun. Mutta päätös kannattaa tehdä pian mikäli aborttiin päädyt.
Ystävän tuki tällä hetkellä on varmaan se kaikkein paras. Ja anteeksi kun en oikein osaa muuta sanoa, tsemppiä sinulle ja voimia!
Esim. perhetyön tukikeskuksesta, kirkon diakoniatyöltä tai vaikkapa neuvolasta. Apua ja tukea kaipaat. Muutamia mietteitä: et ole liian nuori, vaan juuri "sopivan" ikäinen, yhdelläkään lapsiperheellä ei ole rahaa koskaan riittävästi, yksin on JOSKUS! helpompi kasvattaa lapsi kuin puolittaisessa suhteessa. Yhteiskunnalta saat monia tukia / apuja, jotka tarkoitettu vain yksinhuoltajille. Opiskelut eivät välttämättä edes viivästy, jos osaat ajoissa hakea lastenhoito yms. apua! Olet oikeassa siinä, että tunteet ja ajatukset ovat nyt sekavia, itse olen sitä mieltä, että jos ajattelet lapsen pitämistä, voit myöhemmin katua aborttia todella paljon. On naisia, joille abortti on todella ainoa vaihtoehto, kuulutko niihin?...vai saatko asiat järjestettyä? ja muista, elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan
..olin viidennellä kuukaudella raskaana kun aloitin opiskelut kauppaoppilaitoksessa.
Neljännellä kuulla tein testin ja en ehtinyt mitään aborttia sitten tekemäänkään vaikka oma äitini painosti.
Olin 18-vuotias.
Minun oli siis pakko pitää lapsi, olin niin lapsellinen ja uskomattoman tyhmä että en edes tiennyt olevani raskaana ennenkuin neljännellä kuulla.
Mitään oireita ei ollut, maha alkoi näkymään vasta 8. kuulla ja pidin joululomalla lyhyen äitiysloman ja jatkoin opiskeluja vauvan isän hoitaessa vauvaa päivät.
Elämä jatkui. Puutetta oli mutta toimeen tultiin.
Töitä sain opiskelujen ( 3 vuotta ) jälkeen ja ihan hyvin on pärjätty:-)
Kasvattamiseen ei tarvitse rahaa, vain paljon sydäntä ja rakkautta.
Ei lapsi vaikuta opiskeluihin sillä tavalla.
Itselläni oli vielä opiskelupaikkaan 70 km:n matka.
Kyllä ihminen selviää jos haluaa. Voimia sinulle päätöksen tekoon.
Minä olen niitä joiden mielestä jos abortti ei ole ensimmäinen ja ainoa mahdollinen ratkaisu (niin ettei muuta pysty edes kuvittelemaan), voisi olla aiheellista harkita lapsen pitämistä. (kumma kun ei ole adoptiokommenttia vielä tullut keneltäkään!)
Jos ajatus abortosta tuntuu Nyt pahalta, kuinka sitten jälkikäteen! Olen samaa mieltä siitä että asioilla on taipumus järjestyä... se lapsi jota kannat ei odota, mutta opiskelumahdollisuus oln tallella vaikka antaisitkin lapsen tulla. Joku antoikin jo esimerkin kuinka lapsesta huolimatta sai opiskelut ajoissa päätökseen! Ja mitä on välivuosi jos ei tavallista? Lapsen ehdittyä päivähoitoikään on taivas rajana äidin opiskeluille tai mille vain!
Tosiaan, lapsen kasvattaminen ei vaadi enempää rahaa kuin mitä siihen on sijoittaa, vähälläkin tulee toimeen kun on luova :D olisiko vanhemmistasi apua suurimpien hankintojen kanssa? Asutko opiskelija-asuntolassa vai jotenkin muuten? Muuttuisivatko asumisjärjestelyt? Pieni lapsi ei tilaa vie, yksiössäkin on kahta lasta kasvatettu!
Rohkaisua tahtoisin antaa, nämä on niitä päätöksiä jotka on tehtävä sydämellä, muuten ne alkavat kummitella. Ole varma että ratkaisusi on sinulle se oikea. Kun päätöksen olet tehnyt, sen kanssa pitää elää. Voimia!
***
mikkö n:ltä tulee aina näitä loistavia ideoita, kuten mennä naimisiin ja perustaa perhe..miehen kanssa kenen kanssa ei ole tällä hetkellä edes vakisuhteessa...huh..noniin mutta sinun ongelmaasi..
itse tein abortin n kaksi vuotta sitten, koska olimme juuri aloittaneet seurustelun mieheni kanssa, miehelläni ei ollut vakitöitä, emme asuneet yhdessä, minun piti mennä armeijaan, minulla ei ollut koulutusta..vaikka päätös oli vaikea, en kadu sitä enää..kieltämättä siitä ylipääseminen oli hankalaa, mutta ei toki mahdotonta..nyt meille on tulossa esikoinen, olemme asuneet jo kauan yhdessä, toisella on vakityöpaikka, minä en koskaan armeijaa käynyt ja ei minulla vielä ole opiskelujakaan opiskeltu..minä opiskelen vasta kun lapsi on ulkona ja äippäloma loppunut.."pelottelu tarinoita" ei kannata kuunnella, vain sinä tiedät kuinka hyvin voisit keskeytyksestä henkisesti selviytyä..ja suurin osa aborteista menee fyysisestikkin hyvin, vaikeita komplikaatioita tulee todella harvalle...että älä ainakaan sen anna estää tekemästä aborttia..että pelkäät abortista tulevia fyysisiä oireita...jos todella ajattelet että lapsi tulisi hankalaan tilanteeseen..
mutta mikset voisi pitääkkin lasta..jos todella sitä haluat..on vaikea sovittaa opiskelut, rahat ja lapsi samaan tilanteeseen mutta ei se mahdotonta ole..jos aloittaisit opiskelusi nyt, voisit olla ensi kevääseen asti koulussa, sitten jäisit äippälomalle...tottakai opiskelusi viivästyisi, mutta vain vuodella, tai kahdella..sitten vain mukelo päivähoitoon ja sinä kouluun...tiedän perheen jossa on 2 vuotias lapsi ja toinen on vielä puoli vuotta armeijan palveluksessa ja äiti aloittaa opiskelut nyt..ja isä ensi syksynä...he ovat reilu parikymppisiä...en usko että heilläkään liikoja rahoja on...etkä minunkaan mielestäni ole "liian nuori"..tottakai saattaa tuntua siltä, jos vielä tekisi mieli bilettää yms, mutta olen sinua nuorempi ja nyt meille on tulossa tosiaan esikoinen..enkä tunne (enää) itseäni liian nuoreksi...ystäväni lähtevät viikonloppuna vielä bailaamaan ja tottakai on välillä tylsä jäädä kotiin mahan kanssa, mutta siihen tottuu...
ja kuten edellinen kirjoittaja sanoikin, niin yhteiskunnalla on tosiaan tukia, mitkä ovat vain yh:lle...jos päätät pitää lapsen, sen synnyttyä saat asumistukea, lapsilisää, elatusmaksuja(jos et isän kanssa ole siis yhdessä), ja tarpeen tullen, ei ole yhtään noloa tai häpeällistä hakea apua sosiaalitoimistosta!kummin vain päätätkin, niin onnea..
Ei 23 v. ole LIIAN nuori ja elämää on edessä itse kullakin niin kauan kuin elämää riittää. Ei elämä lopu kaksviitosena tai kolmekymppisenä, niinkuin täällä tunnutaan ajattelevan.
Se, jos opiskelut menee tai menisi pyllylleen, on ihan itsestä kiinni. Ei lasta tarvitse syyllistää jo ennen syntymää sentään. Itselläni opiskelut meni pieleen ylenpalttisen bailaamisen takia...myöhemmin lapsen synnyttyä sain siistittyä elämääni ja ryhdistäydyttyä kantamaan vastuunsa sekä lapsen, että omasta tulevaisuudesta.
Muuten, kai lapsella sentään isä on? Isän olisi syytä tietää raskaudesta, vaikka lopputulos olisi sitten mikä tahansa. Älkää hyvät naiset päästäkö niitä lapsen siittäjiä kuin koiraa veräjästä!
Hei,
Tässä mun tarina. Olin 19-vuotias kun tulin raskaaksi. Opiskelut kesken , ei työpaikkaa , ei asuntoa( siskon luona asuin), parisuhde huono. Silloin luulin että abortti on ainoa vaihtoehto. Noh, en kuitenkaan pystynyt sitä tekemään ja luojan kiitos siitä. Nyt minulla on aivan mahtava 5-vuotias poika.:-) Raskauden aikana kävin koulua niin kauan kun pystyin ja asuntokin saatiin samalla. Silloin kun poika täytti vuoden, erottiin miehen kanssa lopullisesti ja kyllä helpotti:-) Keskityin poikaani , eikä tarvinnut miettiä parisuhdeongelmia. Keskityin myös koulukäyntiin ja sain kaikki tutkinnot suoritettua. Samoin jatkoopiskelut ja nyt hyvä työpaikka. Uusi mies , joka rakastaa meitä ja 14 raskausviikkoa kasassa:-))) Itse olen 25, mies 30.
Joten mieti rauhassa mitä haluat elämältäsi ja toivottavasti teet oikean ratkaisun...
Mä tulin myös raskaaksi ehkäisystä huolimatta... Vakisuhteessa kyllä elän, mutta muuten ajankohta ei ole hyvä. Joten päädyin keskeytykseen vaikka se pahalta tuntuukin... :(
Olen lähes samoilla viikoilla kuin sinä ja mulle terkkari ainakin sanoi epäilevänsä, että saan lääkkeellisen keskeytyksen. Olisi tietysti siitäkin kiva tietää etukäteen muutakin kuin sen että sisäisesti otetaan (vissiin) yksi tabletti ja sitten kaksi(?) kapselia laitetaan emättimeen.
Mun mielestä sun kannatta nyt todella vakavasti punnita ns. hyviä ja huonoja puolia. Itse tiesin kuinka mm. oma terveyteni "kärsii" raskauden aikana ja jälkeen ja mitä ongelmia voi mahdollisesti vauvalle tulla. Ja kyllähän se taloudellinenkin puoli on aika iso juttu. Itselläni myös tilanne on se, että edellisen synnytyksen jälkeen kouluttauduin uudelleen ja nyt olen päässyt melko hyvin takaisin työelämään kiinni. Tämä viimeinen seikka nyt tietenkin on todella itsekästä, mutta... Ja tietenkin jos itsestä tuntuu ettei yksinkertaisesti jaksa, on ehkä parempi keskeyttää raskaus kuin synnyttää lapsi, joka "joutuisi" kärsimään äidin väsymyksen nahoissaan...
Tsemppiä!
..keskeytys on mahdollista rv 8 asti, että kyllä ketjun aloittanut varmasti sen saa jos haluaa...minulle ei edes puhuttu mistään muusta kuin lääkkellisestä keskeytyksestä..Onnea ketjun aloittaneelle vaikean ratkaisun tekemiseen..
..abortti ei tunnu hyvältä, niin silloin sitä ei kannata tehdä, sillä ei se hyvältä ala tuntumaan myöhemminkään! Pahimmassa tapauksessa lasket milloin lapsi olisi syntynyt, jne.
Vaikka annat lapsen kasvaa mahassa niin voit vielä miettiä mitä teet. Pidätkö lapsen tai annatko häne adoptioon. Jos annat adoptioon, niin on olemassa paljon aviopareja jotka ottavat mielellään lapsen omakseen.
niin ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ TEE ABORTTIA!!!
opiskelussa voi aina pitää välivuoden, sitä ei kannata miettiä. etkä todellakaan ole liian nuori synnyttämään, päin vastoin olet mitä parhaimmassa iässä.
isälle ehkä asiasta kannattaa mainita, mutta tee se vasta sitten kun olet omat tunteesi ja päätöksesi selvittänyt. puhu äidillesi, ystävillesi, sisaruksillesi. saat huomata että mitä enemmän asiasta puhut ja käyt läpi, sen pienemmältä kaikki ongelmat vaikuttavat.
kyllä sinä selviät, jos haluat selvitä. meillä onneksi yhteiskunta tukee yksin kasvatusvastuussa olevia hyvin ja uskon että perheesi ja ystäväsikin ovat tukenasi, turvanasi ja apunasi.
tottakai, viimekädessä päätös on sinun ja vain sinun. vain sinä voit tietää kokonaistilanteesi elämästäsi tällä hetkellä. mutta muista sekin, että vaikka toiset tekevät niitä vauvoja suunnitellusti kello kaulassa ja sit vasta kun "kaikki on täydellistä vauvaa varten" niin niilläkin menee metsään joskus! ei mitään voi elämässä suunnitella pilkulleen, aina tulee yllätyksiä kenelle tahansa, milloin tahansa.
minä en aborttia tekisi kovinkaan helposti. koska niin kuin sanoit: pahalta tuntuu ajatuskin. ja vielä pahemmalle tuntuu jälkeen päin jos tuletkin katumapäälle. en halua pelotella, mutta jos suinkin asiat on mahdollista saada järjestymään (ja kyllä ne järjestyvät, niillä on aina tapana järjestyä jotenkin) niin anna vauvallesi mahdollisuus. hänellä on oltava joku suurempi tarkoitus tässä maailmassa kun kerran ehkäisystä huolimatta on päättänyt tulla.
voimia sinulle ja paljon halauksia. olet vaikean ratkaisun edessä ja vain sinä voit tietää mikä on paras ratkaisu. mutta älä tee sitä hätiköiden, mieti rauhassa kaikilta suunnilta.
..noin minäkin ajattelin kun ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi..että sen on tarkoitus tulla koska ehkäisystä huolimatta on tullakseen..
kiitos viesteistä.
kävin yksityisellä lääkärillä nyt iltapäivällä, ja jäi kyllä hirveän paha olo :( kerroin, että olen raskaana ja ennenkuin ehdin sanoa elämäntilanteestani mitään, tohtori sanoi, että "tämä ei taida olla toivottu raskaus" ja alkoi selostaa lääketieteellisen abortin helppoudesta. kai sen naamasta näki, mutta olisin ehkä jotain muuta suhtautumista toivonut.
järki sanoo abortti, sydän sanoo ei.
mulla oli vähäistä verenvuotoa viikonloppuna, toisaalta toivon että tää menis itsestään kesken, ei tartteis käydä mietintää. nyt oli kuitenkin kohdunsuu siisti eikä vuotoa. mutta ultralla ei näkynyt muuta kuin joku pieni pussi, mutta ei sydänääniä eikä muutakaan - "siellä ei ole mitään elävää" lääkäri sanoi. kirjoitti lähetteen raskaudenkeskeytykseen, lupasin mennä kättärin perhesuunnittelupolille jokatapauksessa. tuntui kyllä että painostus abortin suuntaan oli kova.
pelottaa sekin, että nyt kesällä on tullut kovasti juhlittua ennenkuin sain tietää raskaudesta. senkin takia aborttia pitäisi miettiä, tiedä mitä vahinkoa olen jo alkoholinjuomisella aiheuttanut sikiölle. tai alkio kai se on vielä, jos sitäkään.. :(
yksi ystävä tietää asiasta, ja lapsen isä. niin ja äitini luultavasti arvasi asian äsken kun käväisin porukoilla. lapsen isä on ollut kyllä mahtavana tukena, mutta tiedän hänen olevan abortin kannalla. vetoaa varmasti mun opiskeluihin, ja meidän suhteen tulevaisuuteen, jota siis tuskin on. enkä mä häntä syytä, järjellä ajattelee. ei pysty tuntemaan samoin kuin minä. hullut hormonit, ne kai tälläistä aiheuttaa :/
ja se mitä tarkoitin, että olen vielä nuori ja elämä edessä.. tiedän että lapsia saavat nuoremmat ja tiedän, että musta tulisi hyvä äiti. olen kypsä ja fiksu. vaikkakin nyt sekavassa mielentilassa.. rakastan lapsia. mutta mulla ei ole mitään koulutusta, eikä parisuhdetta, eikä säästöjä eikä.. ehkä tää on jollekin tekosyiden hakemista, mutta kyllä ne tässä tilanteessa tuntuu ihan todellisilta ongelmilta. varsinkin, kun jos päätös on pitää lapsi, tiedän olevani erittäin yksin sen ratkaisun kanssa.
Miltä sinusta tuntuu. Olin raskaana 20-vuotiaana, kävin lääkärillä ja hän kirjoitti myös lähetteen raskaudenkeskeytykseen. En kuitenkaan päässyt sinne asti kun raskaus meni kesken ja tiedätkö mitä surin sitä aivan mielettömästi. Sisimmässäni tiesin, että abortti oli siihen tilanteeseen ainoa oikea ratkaisu (sanokoot muut mitä tahansa), mutta kun sitten sain keskenmenon olin aivan hirvittävän surullinen.
No, nyt minulla on kaksi ihanaa tervettä poikaa ja ihana mies. Olen monta kertaa miettinyt, että olisinko edes menny sinne keskeytykseen loppujen lopuksi.
En ole abortin vastustaja, mielestäni se on jokaisen oma asia, mutta sen olen huomannut, että moni katuu aborttia, mutta en ole kenenkään kuullut katuvan että on synnyttänyt lapsen.
Jos kohdussa näkyi vain pussi, eikä kiinnittynyttä alkiota, on raskautesi luultavasti tuulimuna, joka toivottavasti menee pian itsellään kesken. Rvkoilla 5 pitäisi kuitenkin ne sydänäänetkin jo kuulua ja kiinnittyneen alkion näkyä ultrassa. Olen todella pahoillani puolestasi.
Tietenkin on toki vielä mahdollista, että ovulaatio olisikin ollut luultua myöhemmin, jolloin alkio ei olisikaan vielä niin "iso" kuin pitäisi. Viimeistään viikolla 7 se on kuitenkin jo täysin varmaa, mikäli näin on päässyt käymään.
Kuitenkin lääkärin puolueellinen suhtautuminen asiaan(abortin kannalla), eikä kovinkaan ammattimainen asioiden esittely("siellä ei ole mitään elävää"), oli pöyristyttävää. Sinä olit ilmiselvästi shokissa, etkä tietenkään kovin vastaanottavainen. Tämän hyvän lääkärin kuitenkin tulisi huomioida sanavalinnoissaan.
Olet vielä nuori ja tulet varmasti saamaan lapsia niitä halutessasi. Nyt aika ei ehkä vain ollut kypsä. Yritäthän jaksaa kaikesta tästä kaaoksesta huolimatta. Ja jos mieltäsi nyt jäi vaivaamaan tuo tuulimuna-asia, käy vilkaisemassa vaikka seuraavalla sivulla: http://metku.net/~pesu/tuulimuna.html
bailaamisesi tuskin on vielä ehtinyt sikiötä(tai alkiota, kuinka haluaa ajatella)vahingoittaa. Join minäkin vielä vaikka olin raskaana(siis kun en tiennyt vielä raskaudesta)ja tein testin rv6. ja kukaan ei ole minulle paasannut siitä että en vaan olisi juonut..tottakai on riskiä juoda raskauden alussa, mutta siinä vaiheessa kun ei ole vielä edes mahdollista tietää raskaudesta, siitä tuskin on mitään haittaa. Tuossa joku sanoi että sydänäänien tulisi jo kuulua, mutta minulla ei ainakaan kuulunut sydänäänet kuin vasta rv9... ja lääkäri sanoi että ei ole varmaa kuuluisiko ne edes silloinkaan..tulethan sitten kertomaan mihin ratkaisuun päädyit ja mitä on tapahtunut..
7 viikolla koska ei ollut kuin alkiopussi ja minulle ehdotettiin lääkkeellistä keskeytystä..
Oletko nyt aivan rehellinen itsellesi? Oletko aivan varma, että lääkäri sanoi, ettei siellä ole mitään elävää. En halua epäillä sanojasi, mutta hyvin moni nainen tuossa tilanteessa alkaa uskotella itselleen, ettei siellä ole mitään / tulkitsee lääkärit puheet väärin säästyäkseen ei-toivotulta raskaudelta. Toki ymmärrän, että se on psyyken keino suojautua.
Eräs ystäväni alkoi ensin puhua, että hänelle tuli keskenmeno. Sen jälkeen hän alkoi sanoa, että piti tehdä lääkkeellinen keskeytys, kun vauva ei tullut itsestään ulos. Pian sydänäänet oli jo niin huonot vaikka vauva eli, että raskaus oli pakko lopettaa. Nyt hän on siinä vaiheessa, että hän kertoo, että oli parasta tehdä abortti, kun lapsi OLISI VOINUT olla ehkä kehitysvammainen. Eli hän toisin sanoen abortoi elävän sikiön, vaikka aluksi uskotteli meille ja muille vaikka mitä.
Piti vielä sanoa, että sydänäänten pitäisi näkyä ultrassa vasta 7.-8. raskausviikoilla. Mielestäni lääkärisi on todella epäammattitaitoinen, jos hän on ihan oikeasti toiminut noin niin kuin sanot.
en todellakaan valehdellut viestissäni. lääkäri sanoi juuri niin, eikä kommentoinut siihen, että itkin koko tutkimuksen ajan.
tajusin eilen, etten tosiaan voi sitä aborttia tehdä. keskenmeno tosin näyttää kai tulevan, kun eilen lenkin jälkeen tuli taas verta, tällä kertaa hieman enemmän. pieniä alavatsakipuja. soitan tänään sinne kättärin perhesuunnitteluun, missä siis käsittääkseni se abortti tehtäisiin. mutta en sitä anna tehdä, meen juttelemaan ja jos on mennyt kesken, niin sitten sen mukaan.
olin eilen aika sekavassa mielentilassa, ja aika töksäyttämällä vain ilmoitin omalle äidilleni ja lapsen isälle, etten aborttiin pysty. eipä oikein tukea herunut, kummaltakaan. toisaalta, näin vähän arvelinkin. että yksin, todella yksin..
en saisi sitä vauvaa mihinkään hoitoon, jos pitää lukea tentteihin yms. raskasta hoitaa vauvaa, valvoa, ja opiskella. vaikka sen välivuoden pitäiskin. rahatilanne on jo tälläkin hetkellä huono, eikä varmasti parane. ja siltikin, en voi sitä päätöstä tehdä, että antaisin suostumuksen aborttiin. jollain tapaa se pieni olematon olio mun sisällä on jo osa mua, sillä on oikeus tulla maailmaan, ja saada ainakin äitinsä rakkaus, jos ei muuta. luultavasti ei muuta saakaan.
vaikka saisinkin tästä kommentista arvostelua osakseni, sanon sen silti: toivon keskenmenoa, tuulimunaa. että luonto hoitaisi tämän. kyllä se tässä tapauksessa olisi kaikille paras.
..oikein tarkkaan..kutn jo sanoitkin että voit saada kommenttia osaksesi, kun kerroit että toivot tuulimunaa tai keskenmenoa..mitäs sitten jos se ei olekkaan..jos oletkin raskaana?pystytkö iloitsemaan lapsestasi?en todellakaan kehota sinua aborttiin, päin vastoin, olen sitä mieltä että pystyt kyllä opiskelemaan vaikka lapsi tulisi, mutta jos nyt et pysty aborttiin, mutta toivot kuitenkin tuulimunaa tai sikiön menehtymistä, niin onko se silloin edes järkevä ratkaisu..olla siis tekemättä aborttia..abortista puhutaan ihan liikaa siihen sävyyn että kaikki katuvat sitä koko lopun elämänsä...luulen että suuri osa keskeytyksen tehneistä ajattelee kyllä aikansa millainen lapsi olisi ollut, mutta kun/jos sitten koittaa aika jolloin on saamassa uudelleen lasta, ja aikoo sen pitää ja on siitä onnellinen, ei välttämättä asiaa enää edes ajattele..-näin ainakin minulla..- ihmettelen vaan asennettasi siihen ettet pysty tekemään aborttia koska sikiö on jo osa sinua, mutta toivot kuitenkin sen kuolemista..ymmärrän taustalla olevan pointin..et halua tehdä päästöstä itse, vaan haluaisit että joku muu tekee ssen sinun puolestasi...päätös on kuitenkin sinun tehtävä itse, ja onko lapsen pitäminen oikea päätös siinä tapauksessa jos jo tässä vaiheessa haluaisit siitä oikeasti eroon...jos käy niin että saatat maailmaan uuden ihmisen, niin se taloudellinen tilanne..ei se ole ihanteellinen meilläkään...minä en ole vakituisessa työssä, en ole opiskellut vaan teininä jättänyt ne kesken, minulla on maksuhäiriömerkintä vielä 3 vuotta, miehelläni ei ollut vakituista työtä ensimmäisinä 4:nä kk:na(onneksi sai toukokuussa vakipaikan), meillä on (mieheni nimissä) 10800e autolainaa, miehelläni yli 5000e opintolainaa, olemme joutuneet hakemaan toimeentulotukea jo monena kuukautena koska tulot ylitti menot...ja nyt tulee vielä kolmas suu syötettäväksi..ei se helppoa ole meilläkään, mutta kyllä me pärjäämme..koska on pakko...minullakin on opiskelut edessä vielä(ja olen ns yh joka toinen kk kun mies on laivalla)..ja mieheni äiti opiskeli yh:na kun mieheni oli 5-10...j hekin ovat edelleen elossa ja yhdessä, ja ovat jopa läheisempiä kuin moni muu tuntemani on vanhempansa/vanhempiensa kanssa...kyllä pärjäät jos lapsen saat, mutta otathan nyt huomioon nämä sinun tuntemuksesi kun et lasta halua...ei sen lapsen ole yhtään sen parempi syntyä äidille, kuka ei häntä halua....
Lapsi on osa sinua, ja toisaalta se ei ole ollenkaan osa sinua. Hän on oma itsensä eli toisin sanoen oma itsenäinen ja elävä ihminen.
En voi todellakaan tajuta, kuinka vanhempasi voivat käyttäytyä tuolla tavalla sinua ja ennen kaikkea tulevaa lastenlastaan kohtaan. Mikäli keskenmenoa ei ole tapahtunut ja pidät lapsen, ilmoita napakasta vanhemmillesi, että tämä on sinun lapsesi ja heidän lapsenlapsensa. Turha lasta, viatonta pientä, on alkaa syyllistää siitä, että hän tahtoo syntyä maailmaan. Samat fyysiset lähtökohdat ovat olleet minulla, sinulla ja sinun vanhemmillasi.
Lapsen isä on velvollinen maksamaan sinulle elareita. Tämän lisäksi tulet saamaan äitiyspäivärahaa, joka on suhteutettana vuoden 2005 tuloihin. Lisäksi opiskelijana sinulla on mahdollisuus opintolainaan. Opintotukea voi mielestäni nostaa äitiyslomalla rajallisen määrän. Suomessa ei kuole kukaan nälkään!
Parasta olisi lienee sinun tilanteessasi, että vauva menisi kesken. Siltähän se näyttää. Kunnioitan kyllä äärettömästi päätöstä pitää lapsi ja kieltäytyä abortista, jos hän on tullakseen. Olet rohkea nainen!
Mielestäni alkuperäinen kirjottaja on nyt jotenkin ihan varma, että se keskenmeno tulee, ettei tarvitse tehdä aborttia. Eihän hän halua yhtään sitä lasta. Abortti kauhistuttaa mutta selvästi hän ei lastakaan halua vaan toivoo keskenmenoa.
Nyt tyttö hyvä järki käteen! Minun mielestäni kannattaisi ehkä kuitenkin sitä aborttia harkita, kuin odottaa keskenmenoa, jota ei ehkä tulekaan.
naisen kuka ei halunnut tehdä aborttia mutta ei myöskään lasta, joten hänpä popsi kaiken maailman kiellettyjen listalla olevia lääkkeitä ja ruokia jotta tulisi keskenmeno...tulihan se kun aikansa rällästi..en tiedä oliko syy lääkkeissä ja juomisessa yms vai oliko raskaus jo alun alkaenkin menossa kesken mutta mutta...ehkä kuitenkin armollisempaa olisi ollut se abortti, niinkuin me lähiystävät neuvoimme siinä tilanteessa...
niin hulluks en sentään ole menossa että vaarantaisin enää lapsen terveyttä. tai omaani, eihän tuollainen oo raskaanaolevallekaan terveellistä.
kuten arvasin, moni ihmetteli sitä kommentiani, ja totes että abortti olis parempi. tiedän kuitenkin, että jos raskaus jatkuu ja lapsi joskus syntyy, se on rakastettu. ja toivottukin. vaikea ehkä selittää, uskon kovasti kohtaloon, että tämä oli tarkoitettu jollain tapaa. omiin suunnitelmiin tietenkin sopisi paremmin se keskenmeno (itsekästä, kyllä) mutta jos niin ei käy, menee elämä toisin kuin suunnittelin. mitä enemmän olen tätä pohtinut, sitä enemmän uskon, että voisin jopa tästä selvitä. vaikka lapsi tulisikin.
kyllä se on ihan turha höpöttää jotain muuta. tai sit pitää olla muutenkin harvinaisen kylmä luonne mitä mikään asia ei heilauta.
tiedän kolme ihmistä ystäväpiiristäni jotka ovat abortin tehneet ja jokainen heistä katuu ja muistaa sen koko ikänsä. olkoonkin vaan, että silloin tuntui ainoalta ratkaisulta.
siskonikin sanoi vieläkin, vaikka abortista on kulunut jo 30 vuotta, että marraskuussa hänen esikoispoikansa olisi viettänyt jo tasavuosia ellei hän olisi virhettä tehnyt... eikä asiaa muuta miksikään se, että hänellä on kaksi poikaa tullut jälkeenkin. murhe ei hellitä koskaan, ja joka vuosi lasketun ajan päivä on itkun päivä =(
minulla on myös monia ystäviä ketkä ovat abortin aikanaan tehneet...osalla on omia lapsia ja osalla ei..kyllähän kaikki muistaa abortin, ei sitä "unohda", mutta ei se heitä kaivele eikä itketä...eikä kukaan heistä ole mitenkään erityisen "kylmä" ihminen..kukaan heistä ei esimerkiksi ole ottanut selvää siitä milloin lapsella olisi ollut laskettu aika..miksi olisi?turha sitä on enää silloin miettiä, parempi vain yrittää unohtaa..miksi turhaan itseänsä kiusata..itse aikanani otin selville ja olihan mieli toki maassa sinä päivänä, mutta sen jälkeen en ole edes ajatellut asiaa..muistan kyllä että se oli kesäkuun 3. mutta en minä tänäkään vuonna edes muistanut koko asiaa..enkä koe itseäni mitenkään kylmäksi, vaan ehkä tavallista herkemmäksikin välillä..miksi aborttia pitäisi murehtia vielä vuosien jälkeenkin, elämäsi jatkuu?tehty mikä tehty!itselläni päätös oli todella vaikea ja oikeastaan enempi poikaystäväni kuin minun, mutta tein sen silti..Tottakai sitä joskus miettii että nyt penska olisi sen ja sen ikäinen jne, mutta ei se minun päivittäistä elämääni häiritse!Iloitsen mielummin tästä tulevasta vaavista kuin itken tapahtuneen perään, mitä ei voi muuttaa.tässä onkin nyt kyse siitä että nainen ei selvästikkään halua lasta, mutta ei halua tehdä aborttiakaan..ja odottaa keskenmenoa..jos noin kovsti ei lasta halua, niin siinä tapauksessa kannattaisi mielummin tehdä se abortti eikä pelätä sitä että mitä jos jonain päivänä katuukin tekoaan..en kannata aborttia, joitakin se vaivaa vielä vuosien päästä, mutta jos se vaivaa vielä 30 vuotta, ei päätös ilmeisestikään ole ollut oikea..ja silloin olisi ehkä kannattanut miettiä tarkemmin...mutta TÄSSÄ tapauksessa en usko että asia tätä ko naista vaivaisi monia vuosia, kun ei lasta selvästikkään halua...
Mä en ihmettele sun kommenttiasi yhtään. Sinä luotat, että asiat menevät niin kuin niiden on tarkoitettu menevän. Ajattelen itsekin juuri samalla tavalla. Mutta nykyihmisen, joka on tottunut suunnittelemaan kaiken edeltä käsin, voi olla vaikeaa ymmärtää "Otetaan mitä annetaan" -filosofiaa.
Olen joskus ihmetellyt, mitenhän nuo elämänsä suunnittelijat kestävät elämässään vastoinkäymisiä yleensä. Totta kai olisi hienoa saada lapsi 30-vuotiaana satuhäiden jälkeen velattomaan palatsiin. Totta kai olisi hienoa, että puoli maailmaa olisi kierrettynä, CV 5-sivuinen ja omaisuutta olisi kahden auton, lomaosakkeen ja huvijahdin edestä.
Mutta mutta... Lapset eivät tule välttämättä silloin kun suunnitellaan. Ja toiseksi, vaikka kaikki puitteet olisivat kunnossa niin siltikin voi tulla ikäviä yllätyksiä. Jos lapsi osoittautuu 4-vuotiaana vaikeaksi ADHD-tyypiksi tai vaikkapa alkaa käyttää 13-vuotiaana huumeita, niin et voi päättää silloinkaan, että nyt mä en enää jaksa ja annat lapsesi kierrätykseen. Näitä odottamattomia juttuja tulee elämässä ennemmin tai myöhemmin. Minullekin on käynyt niin. Mutta sehän on epätäydellisen elämän luonne...
Nythän kaikki on sitten hyvin. Onnellista odotusaikaa :)
harkita terapiaa jos 30-vuotta vanha abortti yhä laittaa laskettuna päivänä itkemään, ei tervettä.
Kyllä kai abortin aina muistaa jotenkin, mutta tämä ei ole enää tervettä.
on pakko sanoa - siskosi ei ole ihan terve, ja hän tarvitsee ammattiauttajan apua! Hänellä mitä todennäköisemmin mielenterveys horjui jo aiemmin. Normaali terve nainen ei jää itkeskelemään aborttia.
Kaverini tuli 20-vuotiaana au pair -isännälleen raskaaksi. Hän palasi Suomeen, teki vauvan, ja nyt on jo viimeistelemässä toista tutkintoaan. Ikää on 27. Ei sinun elämäsi tarvitse mennä pyllylleen. Ja ehdithän vielä komeasti opiskella lähes vuoden!
Älä ainakaan sen vuoksi tee aborttia, että koet yh-äidin roolin häpeällisenä. Sinun elämäsi ei lopu lapsen myötä mihinkään, vaan tilalle tulee paljon uusia tuttavuuksia, äitejä jne. Sinä et ole maailman ensimmäinen etkä viimeinen nainen yksinhuoltajana. Jos teet abortin, lastasi et saa takaisin ikinä. Kun pidät lapsen, loppuelämäsi ei ole täynnä kysymyksiä, millainenhan lapsi olisi ollut jne. Sinä pärjäät!
(Hyvä Vihreä liitto: he ovat juuri tekemässä ehdotusta, jonka tarkoituksena olisi parantaa yh-äitien tukia.)
Eli vastaukseni oli tarkoitettu alkuperäiselle kirjoittajalle, ei Jatalle.
Tässä se vastaus on vielä kerran:
..abortti ei tunnu hyvältä, niin silloin sitä ei kannata tehdä, sillä ei se hyvältä ala tuntumaan myöhemminkään! Pahimmassa tapauksessa lasket milloin lapsi olisi syntynyt, jne.
Vaikka annat lapsen kasvaa mahassa niin voit vielä miettiä mitä teet. Pidätkö lapsen tai annatko häne adoptioon. Jos annat adoptioon, niin on olemassa paljon aviopareja jotka ottavat mielellään lapsen omakseen.
Lapsettomien parien järkyttävän suuren lukumäärän hokeminen raskaana oleville on PAINOSTAMISTA.
Se on painostamista, koska naiselta halutaan sulkea pois mahdollisuus aborttiin ja kaupan päälle todetaan, että adoptiovanhemmilla olisi lapselle enemmän annettavaa. (heh, ja tällä tarkoitetaan yleensä rahaa, vakaampaa elämäntilannetta yms).
Abortin, lapsen itse kasvattamisen ja adoption lisäksi on olemassa myös lapsen hoito sijaisperheessä (jolloin lapsen voi myöhemmin saada takaisin tai perhe voi myöhemmin adoptoida lapsen bioäidin luvalla), sukulaiset ja/tai isä voi auttaa lapsen kasvattamisessa jne.
Täytyy sanoa, että myös minua suoraan sanoen inhottaa nämä, jotka heti ovat kehottamassa antamaan lasta adoptioon. Kun hyvänen aika ihminen on pienessä shokissa saatuaan tietää olevansa raskaana ja pähkäilee mitä tekee, kuten tämä alkuperäinen kirjoittajakin, niin eikös täällä olla heti usuttamassa adoptioon. Hävetkää.
Tiedätkö mitä on ruikutus?
"Anna nyt heti lapsesi pois, ei sitä kannata pitää ja ei sinusta ole siihen."
Mutta olen kanssasi eri mieltä siitä että yllä tarkoittamasi kirjoitus olisi ruikutusta:
(Tässä se on vielä kerran:
..abortti ei tunnu hyvältä, niin silloin sitä ei kannata tehdä, sillä ei se hyvältä ala tuntumaan myöhemminkään! Pahimmassa tapauksessa lasket milloin lapsi olisi syntynyt, jne.
Vaikka annat lapsen kasvaa mahassa niin voit vielä miettiä mitä teet. Pidätkö lapsen tai annatko häne adoptioon. Jos annat adoptioon, niin on olemassa paljon aviopareja jotka ottavat mielellään lapsen omakseen. )
HUOM!
- Vielä voit miettiä!!!
- Pidätkö hänet tai annatko adoptioon!!!
Ja jos olet lukenut tätä viestiketjua, niin näyttää siltä että alkuperäinen kirjoittaja antaa raskauden jatkua. Jos raskaus loppuun lapsen syntymään, niin hän pitää lapsen.
Ettekö ymmärrä että kaikille abortti ei ole paras ratkaisu?! (Vaikka se sinulle olisikin!!!)
Jos ihminen on vielä "sekaisin" ja miettii mitä tekisi, niin silloin voi olla ihan hyvä jos antaa raskauden edetä, silloin saa lisää miettimisaikaa!!!
Ja varmaan moni pitää lapsen.
Mutta jos lapsen pitäminen tuntuu huonolle, niin on muitakin vaihtoehtoja.
Ei aina kannata tarjota automaattisesti aborttia, sillä se ei aina ole kaikille hyvä vaihtoehto pitemmän päälle.
Toki me ihmiset olemme erilaisia ja ymmärrän senkin, mutta tehkööt jokainen itse omat ratkaisunsa.
:)
eihän 23-vuotias nyt ole enää mikään ihan nuori. Ikään ei oikein voi enää tässä vaiheessa vedota. Mutta en ota muuten kantaa. Elämä varmasti järjestyisi, päätitpä kuinka hyvänsä, mutta kunhan päätät ITSE eikä kukaan muu sun puolesta. Periaatteessa olen aina ollut aborttia vastaan ja lähes varmasti pitäisin `vahinkovauvankin`, mutta ei elämä lasten ehdoilla todella ole pelkkää vaaleanpunaista, persikanpehmoista ja rakkaudentäyttämää juhlaa. Kuitenkin oma lapsi on OIKEASTI ihana asia ja suosittelen harkitsemaan abortin teettämistä hyvin tarkkaan.
välttämättä tarvi heti naimisiin rynnätä, tai muutenkaan yhteen, jos lapsen isän kanssa ei vaan synkkää. Mutta saathan sinä jokatapauksessa lapsen isältä taloudellista tukea ja mahdollisesti myös hoitoapua. Kysymys on sinun elämästäsi ja vain sinä itse tiedät mikä on parasta sinulle. Koita miettiä mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä elämässä, mitä haluat elämältä. Ja sen jälkeen mieti haluatko pitää tuon lapsen. Varmasti lopulta teet sinulle itsellesi parhaan ratkaisun. Jos päätät pitää lapsen, niin eiköhän ne opiskelutkin suju, voithan pitää välivuoden tai pari ja jatkaa sitten jne. Voimia sinulle!
jos abortin kauhukertomukset saa suuntautumaan raskauteen niin kannattaa käydä lukemassa synnytykset niin tietää siltäkin kantilta mitä tuleman pitää..
Pääasiassa kummassakin tapauksessa kaikki menee suht hyvin eikä kummallekkaan osapuolelle aiheudu sen ihmeempiä paitsi tietysti abortissa.. Turvallista siis oman hengen ja terveyden kannalta valita kumpi vaan suunta.
Opiskelut menee ehkä pyllylleen ja alasta riippuen jatko on helppoa tai todella hankalaa. Ehdit kuitenkin aloittaa ja jos mahdollista jatkaa äippälomallakin opintoja, mutta todellakin alasta tämä kiinni ja vielä opinahjostakin. Sosiaalihuolto onneksi pitää huolen tietystä tulotasosta ja eipä se perheellisellä opiskelijalla ainakaan huonompi ole vaikka ei kaikkia huippuvarusteita lapselle saisikaan.
Missäs isukki? Vaikka mikko jo vihille teitä talutti niin ehkä kuitenkin varminta on alkuun kertoa asiasta ja katsoa mitä mieltä ja minkä roolin mies asiassa ottaa. Vahinkohan on yhteinen ja vastuunkin tulee olla yhteinen vaikka pakkoisyyden kannalla en olekkaan varsinaisesti.
Selviämisessä auttaa jo pari hyvää ja luotettavaa ystävää, yksikin riittää tai vanhemmat tms jonka puoleen voi kääntyä kun viikon on ollut nukkumatta vauvan takia (kauhuskenaario..) ja silloin kun pitää kertoa siitä ekasta hampaasta.
tai kadut loppuelämäsi. josset jaksa hoitaa anna toisen hoitoon kunnes olet kunnossa! lapsesta on todella suuri ilo äidille vaikka pahaa puhutaan yeensä äidit iloitsevat lapsistaan ja rakastavat heitä. alkuraskaus pelkoja täynnä
Tulin raskaaksi juuri samassa tilanteessa kuin sinä, paitsi olin 19-v., nyt minulla on kouluikäinen tyttö ja vakiintunut suhde ja olen päätöksestäni todella onnellinen.
Älä tee aborttia, pärjäät kyllä. Minäkin opiskelin vauvan kanssa ensin kotona ja sitten koulussa(lapsi meni päiväkotiin 1 vuotiaana) ja kaikki sujui hyvin. Jos haluat vaihtaa ajatuksia tai kysyä jotain, laita meiliosoite! Tsemppiä!
olla täällä vielä lukemassa vastauksia. mielestäni kukaan ei voi sanoa toiselle älä tee aborttia tai tee abortti. vaihtoehtoja on hyvä pohtia, mutta ketään ei saa painostaa kumpaankaan suuntaan.
kun nyt näyttää siltä, että aiot lapsesi pitää niin toivon vilpittömästi onnea odotukseen. sen voin sanoa, että raskaus hämmentää ja pelottaa ihan jokaista raskaana olevaa, mutta kun lapsi on maailmassa, tulee sellainen olo, että kyllä tässä pärjätään, tapahtui mitä tahansa. tsemppiä sinulle!
että hänellä on suurenmoinen äiti koska vaikeassa
kin elämäntilanteessa halusi synnyttää hänet.
Annas kun arvaan: Sinulla ei vielä ole adoptiolasta, vaikka niin väität. Sen sijaan sinä olet siinä satojen pariskuntien jonossa, jossa jonotetaan kotimaisen adoptiovauvan saamista.
Minua hävettäisi adoptiolapsena lukea näitä adoptioruikuttajien valheita, provoja ja adoptioon lapsen antamisruikutuksia täältä.
Adoptio on paras ratkaisu silloin, kun bioäiti tai lapsen biovanhemmat tekevät päätöksen jollain ihan muulla perusteella kuin painostuksen alaisena. Tällä palstalla osataan kyllä kertoa adoption vaihtoehdosta. Teidän adoptio-odottajien ei tarvitse täällä kärkkyä ja painostaa asiassa.
eli käyn kyllä vielä näitä viestejä lukemassa, vaikka olenkin päätökseni tehnyt.
nyt kun on saanut vaikean pohdinnan tehtyä, on koko ajan huolissaan kun tosiaan se keskenmeno pelottaa, verenvuotoa edelleen ollut. ja surettaa se siltikin, vaikka sitä "toivoi" - tämä niille jotka epäili, etten sitä lasta mitenkään haluaisi. tahdon kyllä. eri asia on, onko ajoitus paras mahdollinen.
saa nähdä miten tässä käy.
olen niin onnellinen päätöksestäsi, teit varmasti oikean ratkaisun. toki minuun vaikuttaa sekin, etten pidä aborttia ratkaisuna kuin raiskaus- tai erittäin vaikeassa vammaisuustapauksissa, mutta jokainen miettii asiat omalta kohdaltaan omiin tarpeisiin ja tilanteisiin sopivaksi.
mutta olen iloinen että haluat antaa elämän tuoda sinulle uuden elämän iloksesi =) kun vielä nuo alkuraskauden hankaluudet helpottavat, niin voit oikeasti alkaa nauttia tulevista haasteista. toivon sydämestäni että nuo vuodot ovat vaarattomia ja saat palkinnon vahvuudestasi vielä syliin =))
kyllä te varmasti pärjäätte, uskon siihen. ja pyydä rohkeasti tukea perheeltä, ystäviltä ja yhteiskunnalta. kaikki menee vielä hyvin, saat nähdä. mene rohkeasti mukaan tapaamisiin toisten samassa tilanteessa olevien kanssa ja saat uusia ystäviä. elämä voittaa, iso hali teille =)))
...
Luin että olet päätöksesi tehnyt mutta siltikin halusin kommentoida.... Itse olin samantyyppisessä tilanteessa, asun vuokralla, työtön jne. Ehkäisy petti ja toinen osapuoli juhannusheila...
Päädyin tekemään eri ratkaisun. Tämän viikon alussa olin sairaalassa polilla, eli aivan hiljattain. Itkettää välillä mutta en kadu päätöstäni...
Silti onnea sinulle todella paljon ja voimia. :)
-N78
koska kohdussasi ei ole edes todettu varmuudella että siellä olisi mitään elävää..eli itse kyllä henkisesti varautuisin tuulimunaa varsinkin kun olet jo oireillutkin. Sitten vasta kannattaa odottaa vauvaa kun kaikki on selkeästi ok.
22 vuotiaana kun tilanne oli itselle tosi huono. Mies muutaman viikon heila, itse asunnoton ja ihan pihalla kaikesta. Sain lääkkeellisen keskeytyksen joka oli fyysisesti helppoa homma.
Nyt aikaa kulunut yli viis vuotta tapahtumasta ja kohta saan esikoiseni. rv 39 4.
Kaikki ovat todellakin erilaisia, mutta ite en oo katunut koskaan valintaani. Joskus mietin kuinka vanha lapsi nyt olisi ym. mutta ei se satuta, vaan ihan hauska miettiä ja jossitella. Oon monesti miettinyt, että onneksi mulla ei ole lasta sen kyseisen äijin kanssa. Ja nyt on ihanaa kokea tämä koko raskaus ym. ihanan oman mieheni kanssa ja molemmat ekaa kertaa.
Mutta päätöksiä on ne pari ja varmasti molempi ratkaisu hyvä!!! Jos ite oisin ratkaissu toisenlailla, olisin varmasti yhtä tyytyväinen ja tuskin elämääni pettynyt.
Tsemppiä sulle!!!