Poiittisesti korrektin kielenkäytön tarkoituksena on käsittääkseni olla loukkaamatta ketään suotta. Kuitenkin, jos ihminen loukkaantuu siitä, että häntä kutsutaan lihavaksi, ei kyse ole varmaankaan formaalista muodosta, jolla ajatus esitetään, vaan väitteen sisällöstä. Maailmaa yritetään muuttaa kielen avulla. Kun halutaan päästä irti rasistisista, sovinistisista tai antikapitalisitisista ennakkoluuloista, se yritetään tehdä kielen kautta. Negatiiviset konnotaatiot yritetään häivyttää muuttamalla sanaa. Sanat kuitenkin likaantuvat kuin talouspaperi oksennusta siivottaessa, jolloin niitä joudutaan jatkuvasti vaihtamaan. Ensin oli "lihava", sen jälkeen "runsas", nyt "suurenmoinen" tai "horisontaalisesti haasteellinen". Ihan kuin sana "suurenmoinen" mitenkään kuvaisi ylipainoa terveydellisenä, sosiologisena tai sosiaalisena ilmiönä tai "yhteistyöneuvottelut" sitä, että joku krakakaulainen paskiainen irtisanoo jengiä, jotta saisi firman taseen hetkelliseen nousuun.
jostain lainattua
Unto Keijo
3347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liekö emeritus tullut vaatimattomaksi nimimerkkinsä suhteen?
Aloitukseesi on varmaan ollut innoituksena ketju "Lapsuus lihavana" http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000194&posting=22000000018716412 jossa aloittaja kertoi lapsuuskokemuksistaan ja siitä, miten oli pahoittanut mielensä, kun tuntematon mies oli ääneen taivastellut tytön lihavuutta ja nauranut räkäisesti päälle. Ja emerituksen mielestä tässä ei ollut mitään vikaa, faktat ovat faktoja.
Tuskin kieltä koskaan pystytään muokkaamaan niin, että joku ei loukkaantuisi. Ilmaisun loukkaavuus on pitkälti kiinni asiayhteydestä ja sävystä, jolla asia kerrotaan. Toki jotkut sanonnat ovat halventavia yhteydestä riippumatta, tätä ei voi kiistää mitenkään. Eiköhän lihavuuden poliittisessa korrektiudessa olla vielä menossa kohdassa ylipainoinen? Sana on kuvaava, mutta (melkoisen) neutraali. Ja mielestäni kieltä on turha muokata, jos ajatusmaailma kielen takana on kuitenkin muuttumaton. Ja tämä kyllä paljastuu armottomasti (puheen sävystä ja äänen väristä). Mutta meillä on ikuinen muna vai kana -tilanne. Ajatusmaailma vaikuttaa puhetyyliin, ja puhetyyli ajatusmaailmaan.
Tässä on vielä pakko kommentoida väitettä, että on turha loukkaantua, jos joku laukoo "faktoja" päin naamaa tyyliin "Oletpa lihava!", "Onpa valtava nenä!" tai "Peniksesi on todella pieni!". Mitä hyötyä on kertoa kohteelle asia, josta tämä varmastikin on tuskallisen tietoinen ja joka on päivänselvää jokaiselle vastaantulijalle? Minusta ihmisen ulkonäön kommentointi on asiatonta, ellei ole mitään positiivistä sanottavaa. Kertoo enemmän sanojasta kuin kohteesta, vaikka kohteen päivä voikin olla pilalla.
muodostuuko siitä totuus?
"Sanat likaantuvat" oli kiva määritelmä.
Aatellaanpa sanoja ja niihin liitettyjä mielleyhtymiä:
Juutalainen - mikä oli totuus Hitlerin aikaan ja mistä totuus muodostui, negatiivissävytteisestä toistosta, eikös? `
Miten sana pestiin, nujertamalla Hitler/Saksa?
Onko juutalaiset nykyään ok, pitäisikö olla?
Epilepsia - sairastuneet olivat hulluja, riivattuja ties mitä..
Sana pestiin lääketieteellisellä diagnoosilla ja valistuksella.
Ovatko epileptikot nykyään ok, pitäisikö olla?
Noituus - kuka pesi sanan, miksi noitia ei enää ole olemassa, tietääkö kukaan?
Noitia ei ole, pitäisikö olla?
Välillä mentiin munalla töihin, sitten missään nimessä ei ja nyt taas saa mennä.
Siis syödäänkö munia vai eikö syödä?
Aiheuttaako tupakka todella keuhkosyöpää vai kohentaako terveyttä?
Sydän ja verisuonitaudit ovat vähentyneet vaikka lihavuus on lisääntynyt. Ovatko em. taudit lihavuuden myötä nyt lisääntymässä vai onko lihavuus sittenkin terveyttä?
jätkä tuli kirjottamaan tänne jonkun hienon fraasin mut kaatu ekaan sanaan "Poiittisesti" :D