Mikä ihme se on että aina iltapäivällä kahden ja kolmen välissä se iskee?? Kamala oluen tuska.. En voi ottaa koska olen lääkityksellä ja haluan pysyä raittiina.. Auttaisiko tähän joku?
Onko kokemusta?
kolmas raitispäivä
203320
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 66 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Ei ole suuren suuri meriitti, mutta alku kumminkin. Riippuvuushan se siellä nakertaa.
Kolmen viikon päästä ei enää nakerra.
Ole riippuvuuta, oluentuskaa, viinanhimoa!
Olen täydellisen raitis!
Enkä ole riippuvainen aastakaan!
Olen vapaa!
Ihan ystävällisesti: miksi nettailet vielä täällä ? Haluatko auttaa muita vai jääkö tästä elinikäinen riippuvuus ???
Apuni vain kelpaa. Kerroin tuon päiväluvun juuri siksi, että muutkin oppisivat tietämään, elämää on kello kolmen jälkeen iltapäivällä olemassa - useiden vuosienkin jälkeen.
Riippuvuuksista VOI TOIPUA, jos sitä riittävästi haluaa.
Minäkin halusin ja toivun. Mikset sinäkin toipuisi?
Ehdin juopotella n. 30 vuotta. Joskus vain riittävän pitkä juopottelu on syy raitistumiseen...
Ihan vaan neuvoksi: Jos olet alkoholiongelmainen, älä IKINÄ ajattele pystyväsi kohtuukäyttöön.
Kerrasta poikki ja ajatusmaailma sellaiseksi ettet ikinä enää juo alkoholia. Siitä se lähtee.
Vaikka täällä jatkuvalla syötöllä muuta väitetäänkin.
Mielekkäämpää on ajatella, että *tänään* ei juo alkoholia. "Ikinä" kuulostaa kuolemantuomiolta tai vähintäänkin tavoittamattomalta ikuisuudelta.
Miksi riippuvuudesta voi vain "toipua"? Miksi ei voisi (lue: saisi) parantua? Tätä aina ihmettelen.
3.pv mullakin. Pääsin kaupan ohi, kun ajattelin paistaa lättyjä ja polttaa yhen tupakan. Lätyn paisto taitaa jäädä, kun olo meni ainakin toistaseks ohi. Kun vaan pääsi sen kaupan ohi, niin tuli niiiiin hyvä mieli, vaiks koko päivä on ollut ihan muist syist sanonko...
Tsemppiä!!! Kestetään edes huomiseen :)
Pidetään yhtä ja tsempataan toinen toisiamme. Jokaisella silläkin joka on ollut 100v raittiina on ollut ensimmäinen raitispäivä...
Olet oikeassa. Siksi haluankin teille kertoa kokemuksesta, on otettava heti alkuun oikea linja. RAITTIUS on numero 1, ENNEN kaikkea muuta! Pippalot sun muut saavat jäädä jos haluaa raittiuden.
Alku on hankalaa, jos lipsut heti alkuun linjastasi, otat näitä "aloituksia" uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
Jopa juhlivat ystävät tulee jättää ja solmia uusia kontakteja raittiista ihmisistä.
Ensimmäiset päivät ovat ne tärkeimmät. Niitä seuraa aina uusia raittiita päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia...
Eihän kukaan yhdessä yössä tule alkoholistiksi tai saatika halua sitä edes heti itsellensä myöntää, vaikka korvienvälissä jo huolettaakin. Sitä vain haluaa uskoa että kyllä minä vielä pystyn kohtuu käyttäjäksi kunhan ryhdistäydyn.Omat pohjat on otettava.Oma juomiseni kehittyi pikkuhiljaa. Hienoja illallisia,paljon matkoja, kotona miehen kanssa yhteinen harrastus ruanlaitto ja viinit. Vieraita kestittiin viikonloput jne.Sitten aloin juoda salaa mieheltän ( piilopulloja ) join yksin kotona ollessani. Otin pullot mukaan jopa mustikkaan.Minulle ei enää riitä pelkkä olut tai viini aina pitää olla jotain järeämpää ( konkkua jeggua, giniä ja raakana tietysti!) Minun krapulani ovat olleet enemmäkin henkistä ahdistuneisuutta joka viime putken jälkeen oli sietämöätön.Tietenkin sitä menee fyysisestikkin heikoksi kun en juurikaan syö kun juon. Nyt tajuan että menetän kaiken jos en lopeta. Minulla on hyvä työpaikka ja toistaiseksi vielä elämänkumppani vaikkakin hiuskarvan varassa!
...on minunkin ongelma. Kierre. Ruoka ei maistu, tulee heikko, huono olo...ei maistu senkään vertaa, vielä huonompi olo. Siihen ei sitten montaa pulloo kaljaa tarvita, kun on vielä krapulakin aamulla ja ruokahalu vaan vähenee.
Toivottavasti sekin asia korjaantuu, kun raitistuu. Vielä kun sais tupakan pois, niin eiköhän sitten pöperöt maistu. Kohta me taistellaan liikakilojen kanssa nutrailijoina niin ku muutkin :)
Sit tsempataan toisiamme painonvartijoissa vaihteeks, eiks juu ?
No ei ole kehumista.. Juomista on kuusi vuotta takana ja välillä vähempi ja enempi raittiita päiviä.Muuten olo ihan ok ja halu raitistua mutta tää iltapäivä on vähän hankala. Ei auta kun syödä jotain, koska nälkäsenä olen vielä alttiimpi oluen ottoon ja siitä se mopo sit karkaa...
Ameriikassa, että HALT, pysähdy, kun olet Hungry, Angry, Lonely, Tired. Jos on näitä kaikkia yhtäaikaa, niin kyllä silloin tekee todella kovasti sitä kylmää keppanaa, ihan vain pari pulloa ja ennen ysiä vielä kiireesti muutama kaupasta kun pelottaa, että juoma loppuu yötä vasten ja taas sitä mentiin. Sama yleensä toistuu seuraavana päivänä ja pari päivää vielä tämänkin jälkeen.
Olis laivareissu, olis polttarit, olis häät, olis semmonen tilaisuus jossa on pakko ottaa, olis se olis tää ja tuo.....
Tällaisia luen täällä päivittäin. Onko vaikeaa arvata ettei se raittius tule kun olis joo.....
Raittiuden on ohitettava kaikki, oltava ykköasia jota MIKÄÄN ei ohita. Tärkein asia maailmassa. Vasta silloin on toivoa, muuten voit kaiken toivosi raittiudestasi heittää.
peruin laivareissun juuri, polttareihin jätin menemättä, keksin tekosyyn. Häissä oli kuskina.
Peliporukan saunaehtoo lauantaina!!!!!!!!!!
En vaan voi ottaa kun lupasin vaimolle, että en enää sohlaa. Kaverit ihmettelee jo kun en oluilla käy. itsellä olo todella paska ja syyllinen lähes vammanen.
Olenko nyt sitten onnellisempi kuin silloin kun nautiskelin???????????
EN SAATANA.
mutta minun perheestäni, lapsistani ja muista asioista maksan sen hinnan!!
Olen tässä puolisen vuotta raitistellut ja suurin on ihmetys silloin kun en ota yhtään. Alkaa se narina, että mitä pelleilet, etkö nyt edes yhtä voi ottaa jne, jne. jankutusta. Silloin tuntuu, että olen oikea ilonpilaaja. "Me kun oikein varattiin tätä punkkua, kun sinä siitä tykkäät... No, eipä tässä kehtaa sitten oiken itsekkään ottaa kun sinulla on joku päähänpinttymä, naurettavaa tuo." Kyllä ne sitten illan mittaan kehtaavat alkukankeuden jälkeen ottaakin ja sitten alkaa se, että miten sinä pystyt, mikä on keinosi ja alkavat peräti osoittaa jonkinasteista ihailua. Rankkaahan se on iltaa tällä tavalla istua. Olenkin siis alkanut viihtyä (viihtyä ja viihtyä..) itsekseni.
Minulle on nyt tärkeintä tämä raittiina olo ja osa läheisistäni onkin jo tämän hyväksynyt ja osaavat varata minulle alkoholitonta olutta illanistujaisiin. Kuskin hommaan olisin valmis milloin vain, edes tekosyynä, mutta kun ei ole ajokorttia. Pitäsköhän ajaa, kun tuota rahaakin jää säästöön ihan eri tavalla, ei saa tiliä kokonaan menemään edes joka kuukausi, kuten ennen.
Helppoa ei ole, mutta en sitä kuvitellutkaan. Eräässä amerikkalaisessa alkoholistidokkarissa sanottiin, että it´s normal not to drink. Kunhan saataisiin vielä Suomeenkin tuollainen asenne. Hyvin monissa tilaisuuksissa on vähintäänkin epänormaali olo olla ottamatta. Vähän vahingoniloisena heräilen sitten seuraavana aamuna kahvinkeittoon ja saatan melko ajoissa soitella tuttavilleni, ihan kyselläkseni kuulumisia ;) Hyi minua!
Sitä juuri pelkään, etten osaa pitää selvinpäin hauskaa. Tanssiminen ei suju ollenkaan, siit oon varma. Puu-ukkelina siellä sitten tallon toisten varpaita.
Kyllä mun ystävät mun raitistumiseni tulevat varmaan hyväksymään, mutta viihdynköhän enää porukassa kattelemassa toisten hörhöilyä (kun sitähän se aina enemmän tai vähemmän on). Sitte sitä istuu itekseen kotona ja sairastuu nettiriippuvuuteen. Ei uusia ystäviä niin helpolla enää saa, etenkin kun luonne on enemmän sitä rillumarei-tyyppiä, kuin teatterissa ja näyttelyissä kävijää.
Elokuvienkin jälkeen kuuluu aina mennä kaljat juomaan. Joskus aikoinaan, kun tuli vielä kuntosalilla käytyä, mentiin senkin jälkeen treenikassi mukana pubiin (ei aina sentään). Tosi hienoo ja järkevää.
Pikkuhiljaa on tuo juominen päässyt lisääntyy, ei sitä ees ekaks tajunnut, et tää ei oo normaalia, kun muutkin teki niin. Ne vaan sai kuitenkin sen pidettyy aisoissa.
Voi kun mä tunnen itteni taas niin poikkavaks. Musta on kiva tanssii selvinpäin, musta on kiva "höhöillä" selvinpäin (käyttäydyn yhtä hullusti kuin kännissä olevat ihmiset, mutta pysyn tolpillani ja jutut ovat järkevämpiä, mutta käyttäytyminen on muuten samanalaista). Lisäks musta on hauskaa kattoo ku kaverit on kännissä. Tunnen myös tervettä myötätuntoa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat taas juoneet liikaa ja istuvat keskellä katua oksennuksessa tai vastaavaa. Ei, ei hauskanpito ilman viinaa oo teeskentelyä. Se on hauskaa elämää.
Ja nyt herääkin kysymys että mihin ihmeeseen mä sitä viinaa oikeen luulen tarvitsevani? Kun kerta osaan pitää hauskaa selvinkin päin, niin mikse viina sit merkitsee mun elämässä kuitenkin niin paljon? Mikse vaan tulee mun ajatuksiini ja mikse tunne viinan tarvesta on välillä niin voimakas, että sitä on vaan pakko saada? Höh, johan on markkinat. En käsitä tätä itsekään. Joten menempä nyt sitten nukkumaan. Raittiina. Hyvää yötä taas kerran!
Mene mukaan rientoon ja sano vaan ettet ota kun olet luvannut.
Oma pomonikin ihmetteli asiaa aikansa... firman bileissä oli melkein väkisin tilaamassa ja sitkeästi kieltäydyin ja selitin miksi niin arvaa mitä teki lopulta?
Nosti maljan ja kunnioitti!
Näin se juuri menee. Oma päätös, ja siitä pidetään kiinni.
Eikö ollutkin hieno kokemus sulla?
Seuraavalla kerralla on taas helpompi sanoa EI.