Oon käyny kahdessa erilaisessa terapiassa, ensin normaalissa "alustavassa" terapiassa nuorten psykiatrisella poliklinikalla sen aikaa kunnes löydettiin mulle oma yksityinen terapeutti, ja nyt oon siis käyny muutamaa kuukautta vajaa vuoden kognitiivisessa psykoterapiassa koska ajattelin sen olevan erilaista kuin perusterapia. Jotenkin olen kuitenki ollu pettyny, se on meinaan sitä samaa vanhaa tuttua - terapeutti tekee epäolennaisia kysymyksiä elämästäni ja viikon tapahtumista, käsitellään asioita jotka ei mun mielestä ole mitenkään kytköksissä häiriööni tai sen hallintaan.. tiedän, tiedän, hän on asiantuntija ja tietää varmasti enemmän siitä mikä on olennaista ja mikä ei (terapeuttini vieläpä sattuu olemaan jonkin sortin guru, paljon saavutuksia takana,ammattitaitoa yms), mutta kun helpotusta ei ole tuntunut tulevan! Toivoisin tuloksia! odotin kyllä enemmän terapialta..niin hieno nimikin sillä on.. Olen vihjaillut että voitais lopettaa piakkoin käynnit mut terapeutti on sitä mieltä että kannattaisi jatkaa. En näe jatkamisessa pointtia jos se on tota samaa *askanjauhantaa. Ja lisäksi se maksaa hieman kelan korvauksista huolimatta ja vie aikaa. Enkä jaksaisi puhua niin paljon. En edes keksi mitään puhuttavaa. Tai sitten se on sellasta holtitonta ja tarkoituksetonta tilittämistä elämän kurjista tosiseikoista. Oikeesti, kyllästyttää.. Eikä ongelmani edes ole kovin paha, pystyn suorittamaan jokapäiväiset toimet..
Mielipiteitä&kokemuksia kiitos, kannattaako jatkaa, voiko terapian "parantava" vaikutus näkyä vasta paljon myöhemmin tms..? Koska juuri nyt se tuntuu turhalta..
Mielipiteitä&kokemuksia kiitos, kannattaako jatkaa, voiko terapian "parantava" vaikutus näkyä vasta paljon myöhemmin tms..? Koska juuri nyt se tuntuu turhalta..
Vastaukset 9
Vanhimmat
totta kai terapeutti haluaa jatkaa, kun saa siitä mukavasti rahaa. Vaihda terapeuttia ja tee sit lopullinen päätös
No kun hän taitaa olla paras terapeutti kenet suomenmaasta voi tähän hätään saada..katselin hieman taustoja ja on hyvin kuuluisa&koulutettu alallaan. joten ei voi olla ammattitaidosta puutetta. ja oon nyt niin sekasin ettei vaan löydy voimia terapeutin vaihtamiseen.. no joo menee tilitykseks, antaa olla, eiköhän täs jotain keksi..toisaalta ihan hyvä et on edes joku terapeutti, kyseli sitte tyhmiä tai ei.kai se tietää mitä tekee.. unohtakaa siis..
Muutamalla eri terapialla käynyt, enkä saanut niistä apua. Mitä ihmeen terapiaa se on,että aina menneitä vatvotaan? Ja kysytään, että mites nyt voidaan, onko tulevaisuuden suunnitelmia, typerä kysymts ihmiseltä, joka just ja just jaksoi ja kykeni menee terapialle.
No lopetin kaikenmaailman terapiat ja aloinakeskustelee ystävien ja läheimmäisteni kanssa ja se auttoi mua paremmin kuin tuhannet terapiat.
Itse myös liputtaisin ystävien ja omaisten puolesta ennemmin kuin terapeutin, varsinkin siinä vaiheessa, kun diagnoosi on jo selvä ja potilas käsittää, ettei tähän hommaan kuole.
Kaikilla ei tietenkään ole sellaista tukipiiriä kuin esimerkiksi minulla, mutta itse voin mainiosti tilittää kavereilleni tai puolisolleni jonkin kohtauksen kulkua ja tuntemuksia. Minulla on ollut tämä jo niin kauan, että uskallan jo jopa vitsailla asialla, ja siksi kaveritkin ehkä jaksaa kun tajuavat, että en ole kuolemanvakavalla asialla.
Aloittajaa kehottaisin keskeyttämään toimimaton terapia, jos vain muunlaista apua on saatavilla. Vaikka se terapeutti olisi mikä guru tahansa, niin sinä itse olet paras asiantuntija omassa sairaudessasi. Sinä itse tiedät, mistä haluat puhua ja mitä tarvitset.
Niin siks mäkään en mee terapiaan kun ei se tähän ahdistukseen mitään auta ku ei mulla koskaan mikään asia oo huonosti ollu ni miks pitäs vatvoa jotai asioita jotka ei mua vaivaa. Ihan yhtä tyhjä olo on ollu aina ku jossai hoidossa on yrittäny käydä, ihan ku jonku sukulais tädin kanssa ois jutellu. Pitäis puhua enemmän niistä hetkistä miltä tuntuu kun alkaa ahdistamaan ja miten ne sais pois. Kun mun ahdistukset ei todellakaan juonna minnekkään lapsuuten tai muuhunkaa.
Ja silti apua kaipaisin kun en haluis lääkkeillä vetää tätä elämää läpi vaan olla ihan normaali ilman niitä joskus. Ja kuitenkaan en voi hakea esim opiskelemaan koska liikaa ihmisiä ympärillä vaan on liikaa mun päälle. Ja näin se elämä sitten menee päin pyllyä kun ei voi edes pienimpiä unelmiaan toteuttaa.
hei,
minusta sun ei kannata jatkaa jos näin kerran koet ettet saa apua. olen täysin samaa mieltä sun kanssa siitä ettei siitä hölinästä ole mitään hyötyä (ainakaan kriittiselle ihmiselle) jos kerrataan aina ne samat kysymykset.
sairastan pakkoneuroosia enkä varmaan mene terapiaan jos se on sellaista jutustelua joka ei johda mihinkään ja maksaa vielä pirusti.
se ei johda mihinkään että kysytään..no kävitkös kyläilemässä tai katsomassa kavereita jne. ainut tapa musta hoitaa terapia kunnolla on esim. viedä kyseinen henkilö sinne missä sitä pelkoa kohtaa ja ahdistuu siitä ja niin että terapeutti on tukena siinä .
Mulle ei viiden vuoden psykodynaaminen terapia auttanut ollenkaan. Lopussa tuntu ihan siltä, et ollaan setvitty kaikki mun elämän yksityiskohdat kohdusta nykypäivään, mutta entä se paniikki?? Miten sen saa pois? Ei mitään apua terapiasta!!
Juuri tolta tuntuu! Se voi olla, kun laitetaan terveitä ihmisiä selvittämään sairaiden ongelmia, että kun ei kerran ole itsellä mitään kokemusta ongelmasta niin on vähän vaikea antaa apua.. ovat ehkä mielestään keksineet mitä hienoimpia menetelmiä mut kun ei niin ei. Tosiaan, läheisten&muiden sairaiden kanssa puhuminen auttanu itelläkin enemmän ku mikään muu.
Tietysti terapia nopeuttaa ehkä sairauden käsittelyprosessia päässä mut mieluummin sitten selvitän ongelmani itse kuin maksan toisten höpinöistä.
Tosin olen kyllä saanut apua siinä mielessä että tiedän nyt mistä jotkut asiat ehkä johtuu elämässäni, siis kytköksiä asioiden välille on kyllä tullu. Mut en tosiaankaan sitä paniikkia osaa hallita mitenkään paremmin! Ei siihen mitkään terapiat auta..
voisitte sitten lukea. Jorge Bucay, Kuuntele tämä tarina. Kirjastosta kun hakee niin ei maksa paljon ja saa varmaan ajattelemista. Kiva kirja, helppo lukea, jää askarruttamaan.. :=)
"koskettava kirja tarinoiden ja satujen terapeuttisesta vaikutuksesta aikuisten psykoterapiassa"