Vuosikausia eri palstoilla ja sukututkijoiden kesken käyty keskustelu ihmetyttää minua. Kuinka vaahto suussa ollaan suomentamassa kirkonkirjoissa olevia ruotsalaisia nimiä. Pirustako sitä tietää kuka mitäkin puhui 200-300 vuotta sitten? Oma sukunimeni on ruotsinkielinen vaikka suku onkin peräisin sisämaasta. Mutta kaikki historiankirjoittajat ovat lähes poikkeuksetta suomentaneet esi-isieni nimet. Kuitenkin tiedän että vasta 1900-luvulla syntyneet sukulaiseni ovat osanneet varmuudella suomea puhua.
Nimien suomentamisesta
Hurriko?
3858
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Niin ja onhan täysin suomalaisten sukunimiä muutettu
ruotsalaisiksi esim. saadessaan aatelisarvon.
Minulla on eräs suomenruotsalainen ystävä, jonka sukupuun SE hienoin nimi on aatelisnimi, minkä kuningas on aikanaan annettu täysin suomalaiselle sodassa ansioituneelle miehelle.
Suomalaisten suku-nimistä
Aug. Ahlqvist
Siitä ei ole kovan kauan, kuin nähtiin julkisissa lehdissämme ilmoitus kolmelta suomalaiselta oppi-pojalta Oulussa, jossa he laillisessa järjestyksessä kuuluttivat muuttaneensa suomalaiset nimensä ruotsalaisiksi, jotka he myös silloin ilmoittivat. Muutamia kuukausia myöhemmin nähtiin toinen samanlainen ilmoitus kolmelta toiselta nuorelta mieheltä (ne olivat kisälliä), jotka samoin muuttivat nimensä ruotsalaisiksi. Tämmöinen eri-juurensa peittäminen on entisiin alkoin kyllä ollut tavallinen Suomessa, ja muissakin maissa tapahtui ennen useasti, että opin tielle joutunut nuorukainen muutti eli tavallisesti käänti oma-kielisen nimensä joko latinalaiseksi eli kreikkalaiseksi, jonka jokainen näitä kieliä lukenut vielä nytkin havaitsee niistä monista, meidänkin maassa löytyvistä nimistä, joilla on loppuna joko latinalainen pääte -us eli kreikkalainen sana -ander. Vaan tämä on jo kauan sitten hävinnyt muissa kansoissa, ja meilläkin nähdään yli-opistomme oppilais-luetteloon vuosi vuodelta enenevän suomalaisia nimiä, todistus siitä, että opin tielle lähteneet Suomalaiset elikkä oikeammin ne, joiden vallassa nämä lapsuudessansa ovat olleet, eivät enää häpeä suomalaista nimeä...
Koko kirjoituksen voi lukea Sukututkimusseuran sivuilta.
Papit olivat vuosisatoja ruotsinkielisia, ja oppi oli ruotsiksi saatu, ehkä saksaksikin. Suomea ei kouluissa opetettu, joten kirjoitus meni kuinka sattui.
Nimet vääntyivät kirkonkirjoissa ruotsalaisiksi: Ikonen, Iggoin, Pulkkinen, Pulckin, Nykänen, Nykäin jne. Samoin etunimet.
Kaisa ilman muuta Catharina ja Taavetti David.
Vasta 1800-luvun lopulla vaadittiin suomalaisissa seurakunnissa suomenkielinen kirjoitus. Ei siis ihme, että moni piti ruotsalaisperäisen nimensä, ainakin etunimissä.
Kyllä he silti olivat suomenkielisiä. Rippikirjassa on äidinkielelle oma sarakkeensa, rasti ruutuun S tai R.
Koulua kuitenkin jouduttiin käymään ruotsiksi tuonne 1800-luvun puoliväliin saakka. Jyväskylään tuli ens. suomalainen opettajaseminaari 1850-luvulla. Kansakoulua vastustettiin aluksi ankarasti. Pidettiin ihan riittävänä, että jokainen rippikoulun käynyt osasi lukea. Kirjoittaminen ei niin tärkeä ollut, joten puumerkillä allekirjoitettiin tärkeätkin paperit, joko ruotsin- tai venäjänkieliset!
Monen mielestä rippikirjan nimiä ei tule suomentaa. Itsekin olen sitä mieltä, sillä eikö niin ole, että kirkonkirjan tieto on faktaa. Sanottakoon vaan Davidia Taavetiksi, mutta kuitenkin hänen virallinen nimensä oli David.
Sitä paitsi miksi juuri Taavetti, eikö yhtä hyvin Taavi? Tai Johan! Kuka sanoo, onko oikea suomennos Juho, vai Johannes, Juhana, Jussi, Juha?
Tämä on ikuisuuskysymys. Tapanani on kysyä, miten suomennetaan Eufrosyne. Tai mikä nimi on kirkonkirjassa, kun on puhe Alppee- nimisestä henkilöstä.