Tutkin kuinka ihmiset rakastavat ja mitä se saa aikaan.
Olen ottanut tutkimuskohteiksi
itseni ja entisen heilan.
Luon mielikuvitushenkilöitä, stimulantteja.
Sanat ovat instrumentteja.
Ärsykkeen kohdistuessa kipupisteeseen kuuluu
bzzzz.
Tunne-elämys ilmenee käyrinä paperilla,
niitä sanotaan sanoiksi.
Hmmm, partaansa nypäläten äitiparta tarkastelee sanoja.
Hänkin on tässä mukana?
Äitiparta?
On kyllä! Hän se juuri kirjoittaakin:
Tutkin kuinka ihmiset rakastavat ja mitä se saa aikaan.
Hän kirjoittaa:
Hänkin on tässä mukana?
Äitiparta?
On kyllä! Hän se juuri kirjoittaakin:
Tutkin kuinka ihmiset rakastavat ja mitä se saa aikaan.
Stimulantteja paperilla.
Ehkä tutkin sanoja?
Sanat ovat kohteita, ihmiset
vain instrumentteja.
Hmmm.
Olen ottanut tutkimuskohteiksi
itseni ja entisen heilan.
Luon mielikuvitushenkilöitä, stimulantteja.
Sanat ovat instrumentteja.
Ärsykkeen kohdistuessa kipupisteeseen kuuluu
bzzzz.
Tunne-elämys ilmenee käyrinä paperilla,
niitä sanotaan sanoiksi.
Hmmm, partaansa nypäläten äitiparta tarkastelee sanoja.
Hänkin on tässä mukana?
Äitiparta?
On kyllä! Hän se juuri kirjoittaakin:
Tutkin kuinka ihmiset rakastavat ja mitä se saa aikaan.
Hän kirjoittaa:
Hänkin on tässä mukana?
Äitiparta?
On kyllä! Hän se juuri kirjoittaakin:
Tutkin kuinka ihmiset rakastavat ja mitä se saa aikaan.
Stimulantteja paperilla.
Ehkä tutkin sanoja?
Sanat ovat kohteita, ihmiset
vain instrumentteja.
Hmmm.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liisa katseli sitä katon kohtaa josta maali oli hilseillyt. Missä vaiheessa hän oli herännyt ja oliko ollut herellä kauankin, kaksi minuuttia tai puoli. Peipposen ääni kuului selvästi postiluukusta.
- Marjatta, tuu avaamaan.
Mikä v-tun Marjatta? - Joo joo! Hän huusi avoimesta ovesta eteiseen, - oota vähän, mä puen jotain mun päälle ensin.
- Ei kun ota ne loputkin pois.
Peipponen kailotti rappukäytävässä tahallisen kovaäänisesti. Liisa saattoi kuvitella vastapäisen mummon tiiraamassa ovisilmästään.
- Voi Peipponen sua, kyllä sä oot kans yks Tauno, Liisa avasi sähähtäen oven ja kietoi aamutakkia ympärilleen.
- Joopas Marjatta, sanoi Peipponen, sitten vakavasti: - Tämän päivän suurimpia kriisejä maailmalla on identiteettikriisi. Peipponen pysähtyi paikalleen eteisen lattialla, taidepaussi, ja sitten seurasi jatkoa: - Venäjälläkään ei johtajat enää tiedä oisko punaisia tai valkoisia...
Tässä kohtaa Peipponen päästi hersyvän naurun. - No, teloituskomppanian edessä tietysti, kun valta vaihtuu, ensin valkoisia ja sitten kovin punaisia.
Liisa naurahti mukana, enemmän hulvattomalle äänensävylle kuin itse jutulle, vakavoitui sitten nolona, huomatessaan, ettei koko jutussa itse asiassa ollut päätä eikä häntää.
- Tauno haluu aamukahveeta ja pusun, Peipponen tokaisi nojatuolista, johon oli heittäytynyt jalat selkänojan yli retkottaen.
- Keitä itse, Liisa sanoi. Katsellen Peipposta hetken aikaa olohuoneen ovelta. - Mä meen nyt suihkuun, ja ihan turha ängetä mukaan.
- Jaa, se on sitten naisten suihku tällä kertaa, Liisa kuuli Peipposen mutisevan nojatuolista avatessaan kylpyhuoneen oven, - Hieronymus Bosch... Lauseen loppu häipyi kuulumattomiin. Hän veti oven perässään kiinni ja heitti kylpytakin naulaan.
Hieronymus Bosch mitä?
Lauseet ovat avaruuksia,
joiden sisällä tunteet asuvat.
Koskettamalla poskeani
avaat minulle linnunradan.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=1500000000000032&posting=22000000018870664
Kaikki aina jatkuu.
Kunnes päättyy.
ei tämä ole romaaneja varten.