Ihmettelen suuresti, kuinka jotkut vanhemmat pystyvät huolehtimaan ja kasvattamaan kymmenen lasta, ja saavat heistä vielä leivottua niin ystävällisiäkin ja kohteliaita.
Eräs uusi tuttavani on erittäin järjestelmällinen, ystävällinen ja huomaavaineen, ja kun kuulin, että hänellä on kolmetoista sisarusta, olivat silmät pudot päästäni.
Kuinka vanhemmilla riittää tuo aika ja energia niin monelle? Itse olen aina ollut siinä käsityksessä, että suuren perheen lapset elävät käytännössä katsoen itse itsestään huolehtie, ja itse itseään kasvattaen, ja lopputulos on vähän sinne päin. Mutta ei, tämä nainen on kuin kasvatusoppas kädessä tehty.
Tällä naisella on vieläpä itselläänkin jo kuusi lasta. Ennen luulin, että ihmiset, jotka elävät suurperheessä lapsuutensa, haluavat kaikkea muuta kuin perustaa sellaisen vanhempana itse ja elää uudelleen sitä arkea.
Ilmeisesti asiat eivät suurissa perheissä olekaan aina niin huonosti, kuin minä olen ahdasmilisyyksissäni olettanut.
Minulla on neljä lasta (tytöt 3v. ja 6v. pojat 7v. ja 10 v.) ja monta kertaa viikossa olen hiuksiani repimässä heidän kanssaan. Joskus ennen ajattelin olevani kummallinen, kun vapaaehtoisesti hankin neljä lasta, mikä esimerkiksi sukulaisteni mielestä on täysin vastuutonta. Heidän mielestään kaksi lasta on EHDOTON maksimi kymmenen vuoden sisällä, ja jos sitä enemmän tuossa ajassa saa, on heti joku luolaihminen.
Päiväni on todella työntäyteinen, ja välillä poen huonoa omaatuntoa siitä, etten kerkeä viettämään tarpeeksi aikaa lasteni kanssa.
Kunnioitan suuresti teitä äitejä ja isiä, jotka kunnialla viette joukkonne lähtöviivalta maaliin saakka, ja onnistutte kasvattamaan lapsistanne kelpoihmisiä.
Itse en ikipäivänä kykenisi moiseen, neljänkin ipanan kanssa kohtaa joka päivää vähintään yhden ongelman, itkun ja erimielisyyden, joskus raivokohtauksen tai haaverin.
Kymmenen kanssa määrä vähintään kaksinkertaistuisi!
Kunnioitan teitä todella, jotka otatte elämäntehtäväksenne kasvattaa monta lasta.
Parempi niin, että kymmenellä ipanalla sama hyvä rkastava äiti, kuin että kymmenellä ipanalla kaikilla alkoholiongelmainen, työtön ja masentunut äiti.
Hyvää jatkoa, ja voimia, sillä sehän on varmaan parasta, mitä teille voisi antaa :)
Eräs uusi tuttavani on erittäin järjestelmällinen, ystävällinen ja huomaavaineen, ja kun kuulin, että hänellä on kolmetoista sisarusta, olivat silmät pudot päästäni.
Kuinka vanhemmilla riittää tuo aika ja energia niin monelle? Itse olen aina ollut siinä käsityksessä, että suuren perheen lapset elävät käytännössä katsoen itse itsestään huolehtie, ja itse itseään kasvattaen, ja lopputulos on vähän sinne päin. Mutta ei, tämä nainen on kuin kasvatusoppas kädessä tehty.
Tällä naisella on vieläpä itselläänkin jo kuusi lasta. Ennen luulin, että ihmiset, jotka elävät suurperheessä lapsuutensa, haluavat kaikkea muuta kuin perustaa sellaisen vanhempana itse ja elää uudelleen sitä arkea.
Ilmeisesti asiat eivät suurissa perheissä olekaan aina niin huonosti, kuin minä olen ahdasmilisyyksissäni olettanut.
Minulla on neljä lasta (tytöt 3v. ja 6v. pojat 7v. ja 10 v.) ja monta kertaa viikossa olen hiuksiani repimässä heidän kanssaan. Joskus ennen ajattelin olevani kummallinen, kun vapaaehtoisesti hankin neljä lasta, mikä esimerkiksi sukulaisteni mielestä on täysin vastuutonta. Heidän mielestään kaksi lasta on EHDOTON maksimi kymmenen vuoden sisällä, ja jos sitä enemmän tuossa ajassa saa, on heti joku luolaihminen.
Päiväni on todella työntäyteinen, ja välillä poen huonoa omaatuntoa siitä, etten kerkeä viettämään tarpeeksi aikaa lasteni kanssa.
Kunnioitan suuresti teitä äitejä ja isiä, jotka kunnialla viette joukkonne lähtöviivalta maaliin saakka, ja onnistutte kasvattamaan lapsistanne kelpoihmisiä.
Itse en ikipäivänä kykenisi moiseen, neljänkin ipanan kanssa kohtaa joka päivää vähintään yhden ongelman, itkun ja erimielisyyden, joskus raivokohtauksen tai haaverin.
Kymmenen kanssa määrä vähintään kaksinkertaistuisi!
Kunnioitan teitä todella, jotka otatte elämäntehtäväksenne kasvattaa monta lasta.
Parempi niin, että kymmenellä ipanalla sama hyvä rkastava äiti, kuin että kymmenellä ipanalla kaikilla alkoholiongelmainen, työtön ja masentunut äiti.
Hyvää jatkoa, ja voimia, sillä sehän on varmaan parasta, mitä teille voisi antaa :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onhan näitä esimerkkejä, että kaikki on kuin hunajata vaan. Lapsia on ollut 13 ja kaikki sujunut tansahdellen. Äiti kasvattanut kaikki esim. Lapsilla hyvät käytöstavat jne..
Tässä ks. esm. voikin olla näin. Ja osaahan sitä aikuinen ihminen useinmiten jo käyttäytyä, olisipa millaisista lähtök. tahansa (pokkeksiakin tietysti on).
Onhan myös esim. että alkoh. kodin lapsesta on tullut ihan yhteisk.kelpoinen kansalainen.
Kyllä sinunkin neljä lapsinen perhe on jo ihan suurehko perhe ja varmaan olet täystyöllistetty, älä välitä sukul. tai muiden mielip. Minäkin olen saanut kuravettä niskaani isosta lapsikatraasta. Sanotaan niin "Mepä ollaan vaan"
Minusta sinun ei kannata verrata itseäsi näihin jättiperheisiin. Ei se aina sielläkään kaikki suju ihan tuosta vaan.
Tarvitaan vuosien opettelu ennenkuin äidistä kasvaa taloushirmu, joka toisella kädellähoitelee koko 13-lapsisen katraansa. Ja kun lapset ovat jo isoja sitten äidit ylistelevät miten hyvin päivätsujuvat ja ihanaa on. Helposti menee useampi lapsi äidin helmoissa.
Minä en kyllä ole näin helpolla päässyt, vaan minulla on samanl. kokemuksia kuin sinulla,että välillä hermo palaa ja tekisi mieli ottaa matkalaukku jalähteä tuulettumaan.
Kun näitä saa purkaa toiselle ymmärtäväiselleäidille tai vaikka täällä netissä, niin johan helpottaa voi palata sorvinsa ääreen.
Miksi sitten tehdä lapsia jos pinna palaa, se on sitten toinen kysymys.. palataan siihen.
En malta olla vielä lausumatta, että voihan olla että perheen lapset joista kerroit on peloteltu ja kasvatettu ankaralla kädellä, eivät he uskalla käyttäytyä huonosti tai änkyröidä ainakaan aikuisten ollessa paikalla.
Omani eivät ole tälläisiä mallilapsia, enkä sitä heiltä vaadikaan. Minusta lapsi saa ollalapsi, kiukutella, käyttäytyä välillähuonosti jne.
Minä jos näen esim. kaupassa tälläisen kiukkukakaran, ajattelen, että tällä lapsella on kaikki hyvin. Hän uskaltaa kiukutella vanhemmilleen ja vanhemmilla on aikaa vastata kiukkuun. Häntä ei ole peloteltu tai auktorit. kasvatuksella pakolla hiljennetty.
luulenpa että kun lapsia on monta niin on pakko jakaa sitä vastuuta muillekkin eikä vain äidille. Se siis tarkoittaa että kotityöt jetaan kaikille tasapuolisesti. Useimmiten isoissa perheissä äitikin on kotona kokonana tai ainakin osittain eikä käy työssä.
Lapset myös ovat toisessa päässä jo aika isoja kun toisessa on vielä pieniä ja auttavat kasvatuksessa yms mallillaan. Eikä isossa sakissa voi olla niitä prinsessoja kovin montaa joita yhden kanssa voi harrastaa.. Metelikin ja toisten huomioiminen yleensäkkin on ihan toista tasoa kuin pienissä porukoissa.
Omasta mielestä kakarat on välillä ihan kamalia, mutta onneksi aina joku muistaa ihmetellä miten ne osaa olla ja käyttäytyä..
Ja kyllä niitä on niitäkin isoja perheitä joissa lapset kasvaa kuin kedon kukat eikä kukaan puutu mihinkään. Meilläkin on suvussa pari sellaista sakkia ja ei niiden jälkeläisistä ole juuri positiivista kerrottavaa ja veet ja muut lentää niin vanhemmilla kuin lapsilla ns keskusteluissa ja tullaan ja mennään ihan oman mielen mukaan..