Olen lukenut näitä viestejä noin kuukauden ajan, ja olen aika kauhuissani kaikesta (en ihan kaikesta).¨
Minulla on kysymys.
Mitä olette mieltä?
Olen tosi suuresta perheestä lähtöisin. Olen saanut lapsuudessa kokea isän kovan käden. Tämä tarkoittaa siis sitä, että "syntistä ojennettiin". Mutta jos lapsi on 5-7 vuotias, voiko häntä ojentaa nahkaremmillä niin että ei viikkoon voinut istua? Voiko häntä pakottaa pyytämään siunausta ja parannusta, vaikka hän ei ymmärrä mistä on kysymys?
Iltaisin kun kävin nukkumaan, saattelusanoina olivat: pyydä anteeksi syntejäsi, koska voi olla että huomenna sinua ei enää ole ja palat helvetin tulessa. Ihmettelin pikkusena, että mitähän minä olin taas tehnyt, mutta pyysin varuilta anteeksi ja itkin itseni uneen.
Näin ne Helvetin portit erittäin konkreettisina, koska erittäin konkreettisina ne minulle kuvattiin. "Ei ole rauhaa, on vain itkua ja surua ja kipua ja tuli polttaa ja se ei lopu koskaan". Näin menin nukkumaan joka ilta.
Minulle tuli ikuiset unihäiriöt, en tiedä johtuuko se siitä, mutta pelkään iltoja ja nukkumaanmenoa (jospa en saakaan unta).
Sain lähtöpassit kotoa heti rippikoulun jälkeen, koska en enää jaksanut olla uskossa.
Minulla on kysymys.
Mitä olette mieltä?
Olen tosi suuresta perheestä lähtöisin. Olen saanut lapsuudessa kokea isän kovan käden. Tämä tarkoittaa siis sitä, että "syntistä ojennettiin". Mutta jos lapsi on 5-7 vuotias, voiko häntä ojentaa nahkaremmillä niin että ei viikkoon voinut istua? Voiko häntä pakottaa pyytämään siunausta ja parannusta, vaikka hän ei ymmärrä mistä on kysymys?
Iltaisin kun kävin nukkumaan, saattelusanoina olivat: pyydä anteeksi syntejäsi, koska voi olla että huomenna sinua ei enää ole ja palat helvetin tulessa. Ihmettelin pikkusena, että mitähän minä olin taas tehnyt, mutta pyysin varuilta anteeksi ja itkin itseni uneen.
Näin ne Helvetin portit erittäin konkreettisina, koska erittäin konkreettisina ne minulle kuvattiin. "Ei ole rauhaa, on vain itkua ja surua ja kipua ja tuli polttaa ja se ei lopu koskaan". Näin menin nukkumaan joka ilta.
Minulle tuli ikuiset unihäiriöt, en tiedä johtuuko se siitä, mutta pelkään iltoja ja nukkumaanmenoa (jospa en saakaan unta).
Sain lähtöpassit kotoa heti rippikoulun jälkeen, koska en enää jaksanut olla uskossa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
käytös ja jälki on sen mukaista. Mitä muuta mieltä tuosta voi olla? Minulla on lapsia enkä ketään heistä olen pelotellut helvetin tulilla en yöllä enkä päivällä. Ketään en ole ajamassa mistään syystä pois kotoa vaikka vanhimmat jo ovat aikuisiässä.
Onneksi minun lapsuudessani ei ollut tuollaista.
ei minun mielestäni hän ollut henkisesti sairas. Hän on kuollut jo kymmenen vuotta sitten. Hän oli ns. kylän vanhimpia.
Tunne-elämältään hän on ollut sairas. En tarkoita että pitäisi olla lääkärin kirjoittama diagnoosi tuosta häiriöstä, sen voi päätellä käyttäytymisestä. Vai pidätkö sittenkin itse sitä normaalina, rakastavan isän käytöksenä?
Mitä tarkoitat sanalla kylän vanhin? Oliko isäsi siis puhuja vai liittyykö tarinasi esikoislestadiolaisuuteen?
pahoin pitelyä, pelon alla pitämistä.
Tällaistako vl saarnajat opettavat?
Katsokaa,ettette halveksu yhtäkään näistä pinistä;sillä minä sanon teille,että heidän enekelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot,joka on taivaissa. Mteus 18:6-10.
Tämän kaltainen aivopesu ei liene mitenkään tavatonta vl kasvatuksessa, mutta ehkäpä tämä on sieltä räikeimmästä päästä. Myös itseäni peloteltiin helvetillä ja maailmanlopulla lapsena ja sain siitä monenlaista ahdistuksia ja painajaisia. Ei ole hyväksi lapselle tuollainen, ei...Mutta jotkun vl vanhemmat ovat itsekin niin aivopestyjä etteivät tajua lapsen parasta näissä asioissa. Meillä kotona ei kasvatuksella ollut mitään muuta päämäärää kuin että pidetään lapset uskomassa ja pois synnin tieltä hinnalla millä hyvänsä, vaikka sitten remmillä ja helvetinpelolla.
Miten noista lapsuuden traumoista sitten selviää? No ensimmäinen askel on se että tiedostaa mistä asiat johtuvat ja käsittelee niitä esim. terapeutin kanssa. Se voi olla pitkä tie mutta apua löytyy.
aivan sairasta toimintaa. Siinä ei ole häivääkään jumalan armosta.Aina missä näin on toimittu ja toimitaan, siitä on jumala kaukana.Sinä olet jumalalle hyvin rakas, hän haluaa nostaa sinut olalleen.
sairas narsisti, joka käyttää vallan välineenä sitä, mitä on helpointa käyttää. Jos se ei olisi ollut usko, niin se olisi ollut joku muu asia.
isäsi oli puhuja, hän saattoi silti olla henkisesti sairas. Oma isäni on puhuja ja hän antoi urakalla selkään pienempänä ollessamme. Nyt aikuisiässä ollaan juteltu sisarusten kanssa(onneksi)ja todettu ja otettu selvää, että isämme sairastaa persoonallisuushäiriötä. Se on auttanut meitä ymmärtämään isän käyttäytymistä. Äitinkin kanssa ollaan keskusteltu asiasta. Nyt hänkin ymmärtää, miksi avioliitto on ollut sellainen kuin se on ollut...
Asia on lähentänyt meitä sisaruksia tosi paljon. Ymmärtää toista erittäin pienestä. meitä lapsia on toistakymmentä.
..jälleensyntymiseen ja karmaan, niin maailmassa ei ole mitään epäoikeutettua. Ehkäpä henkesi on entisten elämien seurauksena ruumiillistunut tuollaiseen perheeseen. Tämä on korvaus tai hyvitys sieltä.
Tv: Feikkiheikki
Olin järkyttynyt kuvauksestasi. En voi muuta sanoa, kuin että isäsi on ollut psyykkisesti sairas ihminen, oli hän sitten maallisissa tai srk:n tehtävissä kuinka arvostettu tahansa.
En kylläkään epäile sitä mitä puhut. Olen kuullut vastaavista tapauksista muualtakin.
Haluan kuitenkin sanoa, että vanhoillislestadiolaisessa perheessä kasvaminen voi tarkoittaa myös turvallisuutta, iloa ja vapautta. Vaikka omat isäni ja äitini eivät olleet virheettömiä, kokonaisuutena lapsuuteni on jäänyt mieleen elämäni turvallisimpana ja onnellisimpana aikana.
Isäni oli puhuja, mutta en muista hänen ikinä pelotelleen meitä lapsia helvetillä. Eikä isä pelotellut sellaisella myöskään naapurin epäuskoisten perheiden lapsia. Päinvastoin hän muistutti meitä aina siitä, että kaikki lapset ovat Jumalan lapsia.
Parannuksen tekoon ja rikkeiden anteeksi pyytämiseen hän kyllä kehotti, silloin kun siihen oli aihetta. Ja samalla tavalla hän tuli pyytämään anteeksi meiltä lapsiltaan, jos oli itse suutuspäissään käyttäytynyt väärin.
Erityisellä rakkaudella muistan sitä, että jos isälle ja äidille tuli meidän lasten nähden riitaa, he myös sopivat ja pyysivät toisiltaan anteeksi meidän lasten nähden.
Muistan myös tilanteen, jossa joku lapsistamme oli tehnyt jotain väärää. Kun isä tuli sunnuntai-iltana saarnamatkalta, me muut juoksimme hänelle "juoruamaan", että tuo on valehdellut sille ja sille, kertonut sellaista ja sellaista. Isän kysymys riisui meidät juoruilijat aseista: "oletteko te muistaneet saarnata hänelle sellaiset valehtelemiset anteeksi".
Eivät vanhempani mitään pyhimyksiä olleet, mutta rakkaat ja lämpimät muistot ovat kodista jääneet päällimmäisiksi.
Rukoilen puolestasi.
tainnut olla kaikki ihan kohdillaan. olisi kannattanut hakea ammattilaisten apua isän ongelmiin.
se olis paras meille kaikille, kiitos!