Mä rakastuin samalla luokallani olleeseen tyttön, olemme siis nyt jo valmistuneita! Mutta tämä rakkaus syttyi viime talvella, viime tammikuussa tajusin sen selvästi!
Olin rakastunut korviani myöten siihen tyttöön! Hän oli ihana, me olimme kavereita, meillä oli yhteisiä kavereita joilla olimme usein koko päivän ja illan ja viikonloppuisit yötkin.
Nukuimme samassa sängyssä ja perhosen lentelivät vatsassani hullun lailla! Vihdoin sain tunteilleni vastausta. Tyttö tykkäsi myös minusta. Aloimme olemaan enemmän kuin ystäviä ja elämäni oli täydellistä! Rakastin häntä, mutta myös ahdistin hänet siinä samalla ja vain muutaman kuukauden "yhdessä olon" jälkeen,(emme siis ikinä seurustelleet) hän sanoi, ettei halua enää olla kanssani!
Se oli kova isku ja kaikki tuntui epatodelliselta. Minulla oli paha olo ja no sydän rikki! "Selvisin" siitä lopulta, mutta vieläkin rakastan, se rakkaus ei mene koskaan pois! Voisin milloin vain alkaa olemaan hänen kanssaan, jos hän vain kysyisi.
Mutta hän ei halua, hänellä on ollut miehiä koko kesän ja hän on ollut todella ihastunut...
Eli minä en enää merkitse hänelle mitään muuta kuin ystävyyttä!
Käsitän sen mutta milloin tämä paha olo menee pois? Voinko minä enää koskaan löytää ketään, sillä tunnen, että tämä tyttö oli minulle se "suuri rakkaus"
Helpottaako tämä tuska koskaan?
Olin rakastunut korviani myöten siihen tyttöön! Hän oli ihana, me olimme kavereita, meillä oli yhteisiä kavereita joilla olimme usein koko päivän ja illan ja viikonloppuisit yötkin.
Nukuimme samassa sängyssä ja perhosen lentelivät vatsassani hullun lailla! Vihdoin sain tunteilleni vastausta. Tyttö tykkäsi myös minusta. Aloimme olemaan enemmän kuin ystäviä ja elämäni oli täydellistä! Rakastin häntä, mutta myös ahdistin hänet siinä samalla ja vain muutaman kuukauden "yhdessä olon" jälkeen,(emme siis ikinä seurustelleet) hän sanoi, ettei halua enää olla kanssani!
Se oli kova isku ja kaikki tuntui epatodelliselta. Minulla oli paha olo ja no sydän rikki! "Selvisin" siitä lopulta, mutta vieläkin rakastan, se rakkaus ei mene koskaan pois! Voisin milloin vain alkaa olemaan hänen kanssaan, jos hän vain kysyisi.
Mutta hän ei halua, hänellä on ollut miehiä koko kesän ja hän on ollut todella ihastunut...
Eli minä en enää merkitse hänelle mitään muuta kuin ystävyyttä!
Käsitän sen mutta milloin tämä paha olo menee pois? Voinko minä enää koskaan löytää ketään, sillä tunnen, että tämä tyttö oli minulle se "suuri rakkaus"
Helpottaako tämä tuska koskaan?
Vastaukset 2
Vanhimmat
haluaisin tietää :(
Oma tarinani päättyi samoin kuin sinun, jäin edelleen rakastuneena kokoamaan sirpaleita.
Itselleni jäi sellainen tunne että toinen ei halunnut rakastaa toista naista, vaan valitsi sen helpomman tien. Hän ei ole lähtönsä jälkeen koskaan edes vihjannut siihen suuntaan että meillä olisi suhdetta ollutkaan...
Niin tai näin, rakastan häntä edelleen mutta olen jo hyväksynyt sen että olen sen asian kanssa ihan yksin. Jatkan elämääni eteenpäin ja toivon myös hänelle kaikkea hyvää :)
Tiedän että sanat ei helpota tuskaasi, mutta usko pois, ajan kanssa se helpottaa. Täytyy aina yrittää keskittyä siihen mitä on, eikä siihen mitä menetti.
Voimia sinulle ja muista ettei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan :)
Minulla oli myös vuosikausia tyttöystävä, joka kyllä lopulta veti johtopäätökset, että onkin lähinnä ystävätär. En silloin vielä itse tajunnut olevani nainen.