About puolitoista kuukautta sitten kirjoitin tänne siitä kun en saanut mielialalääke Fevarinista apua. Silloin olin ottamassa Seronilia kokeiluun.
Ja reilun kuukauden jälkeen painosta on kadonnut kolme kiloa (siis hyvä juttu kun mulla oli sitä liikaa), olo on rauhallinen ja kaikki lohtutoiminnot poissa, eli syöminen, drinksut ja jopa shoppailu (en edes tajunnut sitä lohtukäyttäytymiseksi).
Nyt kun vielä saan keskusteluapuni toimimaan (=takkuilee kun hoitajani on aina sairaslomalla) niin luulen että elämä lähtee taas nousuun.
Hyvää syksyä kaikille.
Ja reilun kuukauden jälkeen painosta on kadonnut kolme kiloa (siis hyvä juttu kun mulla oli sitä liikaa), olo on rauhallinen ja kaikki lohtutoiminnot poissa, eli syöminen, drinksut ja jopa shoppailu (en edes tajunnut sitä lohtukäyttäytymiseksi).
Nyt kun vielä saan keskusteluapuni toimimaan (=takkuilee kun hoitajani on aina sairaslomalla) niin luulen että elämä lähtee taas nousuun.
Hyvää syksyä kaikille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kertoisitko enemmän sun tilanteesta? lohtukäyttäytyminen kuulosti todella tutulta...
Nainen, 42 vee, kotona asuu kolme lasta, ollut enempi vähempi masentunut lapsuudesta asti. Nuoruuteen kuului itsetuhokäyttäytymistä, päihteitä, irtosuhteita, jopa itsensä viiltelyä vaikkei se 80-luvulla ollut edes "muotia".
Siitä kurimuksesta nousin pinnalle parikymppisenä mutta vuodesta -98 kun toiseksi nuorin lapsi syntyi olen sairastanut keskivaikeaa masennusta, ahdistusta, joka silloin tällöin repeää paniikkikohtauksiksi ja saanut vaihtelevasti hoitoa. Keskusteluapu takkuaa kun omahoitaja joka sinänsä on ihan jees, on jossain ihme tautikierteessä. Koko ajan aikoja perutaan sairasloman takia. Harmittaa. Lääkityksenä siis aikaisemmin Fevarin, josta oli maksimiannostuksella vain marginaalinen apu ja joka ei noihin lohtutoimintoihin juurikaan auttanut.
Minä siis saatoin syödä hurjia määriä. Joskus makeaa, joskus rasvaista. En oksentanut koskaan koska kammoan oksentamista. Ylipainoa kertyi vain kymmenen kiloa, mikä on pieni ihme sinänsä.
Alkoholi ei koskaan rynnännyt hallinnasta, en juo humalahakuisesti, mutta sen verran että ahdistuksen sai sillä erää aisoihin. Diapam 5 mg oli reseptilääkkeenä tätä varten, nyt Seronilin jälkeen en ole sitäkään tarvinnut.
Juu, ja shoppailu, ei mitään isoja kun ei ole isoja summiakaan käytössä, mutta kuinkahan monta kertaa lähdinkään summanmutikassa kauppaan, piti vain ostaa Jotain.
Nämä kaikki toiminnot laukaisi tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunne, tunne siitä että elämä toistaa samaa käsikirjoitusta eikä itsellä ollut energiaa asiaa muuttaa toiseksi. Tätä korjaa lääkitys, mutta tiedän että kyseessä ei ole mikään ihmepilleri vaikka onkin auttanut. Terveeksi tuleminen voi olla elämän pituinen tehtävä.
Tsemppiä sinulle dragonfly, ja kerrohan sinäkin tilanteestasi, tai jos olet tehnyt sen alempana niin vinkkaa otsikko