laihana ja kauniina...

Minäkin olin 20v sitten hoikka ja nätti, miehet pyöri ympärillä mutta naimisiin menin vasta 35v koska aikasemmin ei sopivaa löytynyt, itse olin varmaan niin nirso :-D . Nyt oon 40v ja painoa enemmän 20kg (ja edelleen naimisissa), miehet pörrää silti ympärillä aina kun olen "likkojen" kanssa liikenteessä mutta olo oli epävarma ja tunkkainen joten aloin laihduttaa keväällä ja saanut myös tuloksia. Tykkään itsestäni taas enemmän!

Sunkin pitää tosiaan tehdä itsetunnollesi jotain ja uskoa jos ukkos sanoo että se tykkää susta. Muilla äijillähän ei oo todellisuudessa mitään merkitystä, eiks??? Mut on ne vaan kivoja egon buustajia :-D.

Mikset siis yrittäisi tehdä jotain itsellesi jos suo häiritsee vaikka kilot tai huono tukkamalli tms.? En tarkoita tyttövuosien hoikkuutta vaan vaikka 5- 10 kg ?! Itsetuntosi koheneen varmasti, kun vaatteet ei kiristä ja olemus kevenee. Kannattaa harkita!

Minäkin kuuluun tähän 10v. sitten kerhoon =)painoin silloin 62kg ja olen 175 pitkä. Silloin olin tosi huolissani jos vaikka kilon tai kaks nous pain ja sitä jatkuvaa vahtaamista, että mitä syö. Se meni suurin piirtein näin: nyt olen syönyt kaks ruisleipää lounaaksi 3 kahvikuppia ja 6 röökiä. Ja tota rataa....

Viime kesänä vaaka näytti 107kg. Tyttöjen kanssa kun lähti ulos täydessä tällingissä, niitä miehiä pörräs ympärillä silti ja itsetunnossa ei ollut mitään vikaa. Ensin se itsevarmuus oli teeskentelyä mutta sitten hyväksyin sen tosiasian, että maailma tarvitsee kaiken kokoisia ihmisiä. Syksymmällä vaatteet kiristi edelleen, mutta jostain syystä olin takonut päähäni että minun itsekunnioitus on liian suuri että lähtisin nöyristelemään tai kumartelemaan ketään ihmisiä sen takia, että isompikokoisia naisia pidetään jotenkin laiskoina ja saamattomina. "Siis eihän kukaan OIKEE ihminen voi kulkee ton kokosena ja tollasin vaatteis kadulla" Ja toiseen kummallisuuteen olen törmännyt myös: baarissa on aina kahdellaisia miehiä, toiset haluu sitä ja toiset haluu mut ei uskalla, koska niil on niin huono itsetunto. Yleensä nää jälkimmäiset on huutanu mulle sitä iänkaikkista v....n läski h....a. Laskin tossa huvikseen, ni viime kevääseen mennessä sain KAHDEKSAT tollaset huudot niskaan. En sit tiedä johtuiko se siitä että en ole ollut tarpeeksi NÖYRÄ kävellessäni kadulla, ehkä myös siitä että mulle ei kelpaa kakkos laatu =).

Noh, viime syksynä havahduin siihen tosiasiaan, että elämäntapani oli aivan retuperällään, ja kolesteroli arvot, veren sokerit ja verenpaine arvot olivat vähän vinksallaan. Mietin tovin, että haluanko päivittäin pistää itseeni insuliinia vai onko mulla vaihtoehto? Tulin siihen tulokseen, että teen asialle jotain. Aloitin pienistä muutoksista, kokis vaihtui sokerittomaan versioon, oivariini beceliin, ruokakerma ruokaflooraan, jokapäiväinen karkin mässytys ekaks kahteen päivään viikossa ja nyt silloin kun huvittaa eli kerran kuussa =). Tuollaisia pikkumuutoksia tein, ja nyt on 20kg paino tippunu eikä o kertaakaan harmittanut "laihduttaminen", koska mä en ajattele sitä laihduttamisena, koko sana on hyvin negatiivinen, vaan elämäntapa muutoksena. Ei mun elämä kaadu jos syön joskus pitsaa tai muuta roskaruokaa, jatkan sitten taas samalla keveämmällä linjalla, nii ei tu stressii.

Jos sä haluat pudottaa sun painoa, niin sun pitää vaan päättää niin ja tyhjentää jääkaappi ja ostaa kevyt versiot tilalle. Mut miks et vois olla myös sellainen kun nyt olet? Kyllä sinua täällä pallolla tarvitaan silti olit minkä kokoinen tahansa =). Jos haluut jutella asiasta lisää niin kirjottele!