Sana äippä. Itse nyt ensimmäistä kertaa raskaana olevana en voisi kuvitellakaan kutsuvani itseäni sillä nimellä kun se vaikuttaa jopa alentavalta ja tyhmältä, vähän sama kuin suomenkielisenä käytetty sama mamma. Ruosinkielellä puhuttaessa ihan ok. Olenko ainoa joka ei halua kutsua itseään tai tulla kutsutuksi "äipäksi" ja pelkää jo etukäteen että joutuu toisten äitien kanssa keskustelemaan laspiensa ulosteen väristä. Äitiys on toki tärkeä asia, mutta joskua tuntuu että nuorien äitien kanssa ei voi enää keskutella mistään muusta kuin velleistä kupeissa ja pöksyissä. Joskus myös tuntuu että naiseus tuntuu kokonaan katoavan lapsen saamisen jälkeen ja sen jälkeen kuljetaan vain löysissä collegevaatteissa. Itse toivon että pystyn pitämään pääni kylmänä ja keskutelemaan jatkossa myös muista asioista sekä muistan myös pitää huolen itsestäni ja pukeutuakauniisti ja naisellisesti myös jatkossakin. En voi oikeastaan ihmetellä yhtään miksi niin paljon eroja tulee kun avioliiton ja lapsen saamisen jälkeen naiset näyttävät alkavan elää kuin pellossa eivätkä välitä enää yhtään siitä miltä näyttävät.
Olenko ainoa jota ärsyttää?
Minerva000
271613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minua ärsyttää myös sinun kirjoituksesi. En tiedä, missä olet nähnyt niitä pellossa asuvia naisia, mutta minä olen nähnyt paljon kauniita, fiksuja äitejä. Ja kauneinta on äidinrakkaus.
mutta nämä ovat kunkin omat mielipiteet. En pidä myöskään polkkatukasta ja mieheni inhoaa naisten lyhyitä hiuksia...jatkuu.
Nyt saat nukkua ja kukaan ei kilju 75desibeliä korvan juuressa tunnin välein. Jopa puolen vuoden täysvalvominen aiheuttaa tunteen, ettei ulkonäköön jaksa kiinnittää huomiota. Silmät kuitenkin verestää ja suurin huoli on omasta ja lapsen terveydestä. Oma lepopulssini oli kolmen vuoden valvomisen (kaksi lasta) lopulla 120. Välillä saattoi olla 40 vaikka paikallaan hyppelin. Kroppa petti lopulta.
Mies voi pelästyä kun ennen niin mukava vaimo saa itku ja raivokohtauksia väsymyksen tai masennuksen vuoksi. Mies saattaa alkaa vältellä kotona oloa, jolloin tilanne kyllä pahenee. Tai sitten jotain muuta mitä ei kumpikaan etukäteen tiedä.
Lue varsinkin tuo: hyvät nuoret äidit älkää pihdatko. Se on toisella sivulla mutta sieltä löytyy asiaa. Sieltä löytyy vastauskin aika naiiviin kysymykseen. Asiat voivat kyllä muuttua myös parempaan vaikeuksien jälkeen.
Ihan vaan ohimennen. Vaikka olisit nukkunut hyvin ja lapsesi nukkuisi 10tunnin unia ja kaikki on niiin hyvin niin silti se mies voi pettää ja silti saatat itse katsella miehiä -sillä silmällä-. You newer know until you live it.
On se hyvä, että kaikki miehet huolehtivat ulkonäöstään. Muutenhan kaikki naiset heidät jättäisivät? Ja ikää on?
Mukava kuulla että noita fiksujakin äitejä löytyy. Tuosta valvomisesta vain tuli mieleen että eikö sinulla ollut mitään apua että olisit päässyt lepäämään välillä itse? Näin vanhempana ensikertalaisena sitä kai on jo vähän vaativampi kun on muuten saanut elämän kuntoon ja mukavalle mallille.
ehkä sinä sitten vanhempana ensikertalaisena vaadit, että omat vanhampasi tai sisaruksesi ottavat vauvan joka viikonloppu hoitoon, että sinä saat levättyä ja voi keskustella fiksusti päivän politiikasta ja uusimmasta filosofisesta elämänkerrasta taas maanantaina hiekkalaatikolla...
vaikka vauva ja vähän isompikin lapsi nukkuisi hyvin tai vaikka hoitoapua saisikin säännöllisesti on elämä aivan toisenlaista lapsiperheen äitinä, kuin se oli lapsettoman naisena.
-lapsettomana, jos sinua ei huvittanut tehdä ruokaa, olit sitä tekemättä tai hait valmisruokaa, äitinä sinun pakko laittaa ruokaa, huvitti tai ei.
-lapsettoman, jos sinua ei juuri tänään huvittanut imuroida, jätit sen tekemättä, mutta äitinä sinun on pakko imuroida, tai muuten kullannuppusi laittaa jokaikisen löytämänsä villakoiran suuhunsa.
-lapsettoman sait viikonloppu aamuna nukkua juuri niin pitkään kuin unta riitti, äitinä sinun on noustava kuudelta, jos lapsesi silloin tulee pyytämään puuroa, vaikkei se yhtään huvittaisi, kun katsoit illalla yhteen asti kestäneen leffan.
- lapsettomana sait istua päiväkahvi kupposesi kanssa cosmopolitania lukien rauhallisesti puolituntia ja tyhjentää sen jälkeen tiskikoneen, äitinä käyt ensin pyyhkimässä kuopuksen pepun, sitten niistä keskimmäisen nenän ja sillä välin onkin esikoinen jo kaatanut maitolasin, se siitä puolituntisesta, nyt pitääkin jo ruveta hommiin.
listaa voisi jatkaa loputtomiin... vaikka tukiverkko olisi kuinka hyvä, niin kaikesta yllämainitusta johtuen ajan mittaan huomaat, että vaikka kuinka haluaisit lukea kirjan, jotta voisit ystävättäriesi kanssa siitä keskustella, niin kuin ollakaan ensimmäisen luvun jälkeen vei nukkumatti sinut retkilleen. ja vaikka telkkarista tulisi kuinka hyvä leffa, niin et ehdi nähdä edes ensimmäistä mainoskatkoa, kun olet jo nukahtanut.
ja ihminen yleensä puhuu siitä, mikä itse koskettaa lähimmin. yleensä se on lapsi, joka koskettaa äitiä lähimmin.
mutta, niinhän se aina on, että lapsettomat osaavat kasvattaa lapsia kaikkein parhaiten ja tietävät äitinä olemisesta kaiken.
Toivotaan että minervalla kaikki menee hyvin. Ettei karu totuus paljastu parin kuukauden sisään tai iske synnytysmasennus, koliikkivauva tai ...
Fiksuna kolmekymppisenä äitikokelaana minäkin kuvittelin kaikenlaista, kunnes lapsi ja toinenkin syntyivät.
Hah hah haa ...
Ehkä ei pitäisi arvostella jos ei tunne tapausta. Itse koko elämäni työtä tehneenä en ole lueskellut Cosmopolitania kahvikupposen ääressä. Kotona lisäksi eläimet pitävät rutiinit yllä ja odottavat joka aamu kuuden jälkeen käyntiä ennen kun lähden töihin. Nykyisellä työtahdillani odotan jopa äitiyslomaa jotta saan vähän enemmän omaa aikaa eikä koko ajan täydy juosta tukkaputkella paiaksta toiseen. Jos on aina ollut liikkeellä 16-18 tuntia päivässä niin ei se voi siitä enää pahemmaksi mennä. Apu jota ajttelin on lähinnä ostoapua, koska omat vanhempani ovat jo urakkansa hoitaneet eikä lastenhoito kuulu enää sen ikäisille.
Uskon että kannan vastuuni paljon tunnollisemmin kuin moni nuorempi äiti ja koska en vaadi joka yö8 tunnin keskeytymätöntä kauneusunta nytkään ei muutama yöherääminen ole mitään normaalista poikkeavaa.
Mutta tuskin ongelmia tulee...
"vain MUUTAMA yöherääminen". Toivotaan, että SUUNNITELMASI toteutuu. Jotkuthan suunnittelee sen ensimmäisen synnytyksenkin.
On minulla tuttuja, joiden lapset nukkuivat jo syntymän jälkeen reippaasti yli yön. Eivät he ymmärtäneetkään miksi en jaksanut lähteä minnekään. Muutaman kerran kun käy itkevän lapsen kanssa ulkona niin alkaa tympiä jo se ihmisten tuijottelukin. Muutenkin se lapsen itku käy ytimiin.
Ystävälläni oli toinen vaikeus. Ennen niin menevä tyylikäs nainen, bilettäjä (25v) olikin niin lapsen...miten tuon laittaisi...lumoissa, että hän työnsi miehensä pois luotaan. Mies ei hänen mielestään osannutkaan yhtäkkiä pitää lasta oikein ja muutenkin mies alkoi -yhtäkkiä- tuntua hölmöltä. Suunnitelmat siis hiukan sekosi lapsen synnyttyä.
No, saivat kai jossain vaiheessa asiat kuntoon kun on jo kolme lasta. Mies saa kuljettaa lapsia ainakin nyt isompana mukanaan. Hän sanoo sitä laatuajaksi:(.
Nainen on edelleen tyylikäs ja huoliteltu. Hän harrastaa juoksua ja osallistuu kaikkiin mahdollisiin maratoneihin ja käy punttisalilla. Jotta tämä kaikki onnistuisi niin lapset ovat olleet joko keskenään tai jonkun hoidossa.
Kun lapsi herää yöllä vaikkapa puolentoista tunnin välein niin metelikin on hirveä. Mitäs siitä jos lapsi vähän katselee, siihen tuskin herää mutta se huuto. Hyssytä ja keinuta, koita vielä röyhtäyttää. Lääkärissä käytiin monet kerrat ja 4kk ikäisenä epäiltiin korvatulehdusta. Vaikka imetin.
Kukas se siitä kauneudesta täällä puhuukaan? Itse en koskaan kokenut olevani kaunis, vasta 30v. katsellessani vanhoja valokuvia, tajusin olleeni ihan nätti tyttö. Ikää on tullut mutta ulkonäköön jaksaa ja osaa nyt satsata. on sitä rahaakin käyttää.
Mikä on Cosmopolitan? Naiivia yleistystä tuokin, että vain tietyinlaisilla ihmisillä on vaikeaa lapsen synnyttyä. Minä itse en toivo kellekään sitä huolta ja väsymystä ja epätoivoa.
Oma aika? Se on kuule lapsen aikaa. Jos lapsesi ei huuda ja voit jopa käydä hänen kanssaan ostoksilla ja harrastuksissa niin sitten sinulla tosiaan on sitä omaa aikaa.
Lemmikkiä ei kannata verrata lapseen. Minulla on ollut kissoja ja koiria. Maalla nuo kissat tekivät pentuja ja minä 13v. valvoin synnytykset ja pesin pennut kun emo oli reissullaan. Ei ollut vaikeaa koulunkäynnin ohella.
Nyt on kaksi koiraa ja kolme lasta.
Se suuuuuri ero on siinä, että koirat voi ja pitääkin jättää yksin kotiin jo ihan pienenä. Lapsessa olet tiukasti kiinni. Niin tiukasti, ettei sitä voi ymmärtää vaikka onkin joskus lapsenlikkana ollut silloin tällöin.
Ytsäväni, joka on erittäin koulutettu empaattinen jalat maassa-ihminen, sai lapsen lähes nelikymppisenä. Kyllä hänkin sanoi, ettei uskoisi miten lapsi voi vetää tiukille. Hänellä kuitenkin on ollut au-pair kotona koko ajan. Sen lisäksi heillä käy siivooja. Kyllä hänkin teki töitä rutkasti aiemmin. Oli jopa yli vuorokauden työvuoroja - lääkäri.
Nyt hän on vähentänyt työntekoa, eikä moni oikeasti ilman sydänvaivoja pysty tekemään 15 tunnin työvuoroja kymmeniä vuosia.
Tunnollisuus? Eikö se juuri ole tunnollisuutta kun kaiken kurjuuden keskellä unohtaa oman ulkonäkönsä ja koittaa edes sen lapsen hoitaa? Lapsi ei äidin ulkonäöstä piittaa kuin vasta kouluikäisenä jos silloinkaan.
On sinulla ikää, tosin 8 vuotta vähemmän kuin minulla. Olenko siis vielä viisaampi? Ikään on turha vedota. Mehän kaikki olemme erilaisia vaikka oltaisiinkin samanikäisiä.
Eri elämäntilanteet kasvattaa meitä kutakin eri tavalla. Kaikkein kovin koulutus on ollut nämä lapset. Ei se lapsi-elämä siihen pääty, että vauva pääsee koliikista eroon.
Tulee uhmaikää jos jonkinlaista. Minä olin kuulemma niin rauhallinen vauva ja lapsi? Itselleni syntyi ihan erilaisia lapsia. Minut äiti oli voinut jättää kaupan käynnin ajaksi jo kolme nelivuotiaana hetkeksi yksin. Omat lapseni eivät olisi yksin jätettynä enää neliraajaisia.
Siis minulle, rauhalliselle ihmiselle syntyi vilkkaita lapsia?????? En minä niin suunnitellut.
Edelleen en toivo kellekään vaikeuksia. Ottaa vain aina pattiin sellainen, kokemattoman ihmisen sinisilmäiset kommentit.
Mieheni on tästä asiasta samaa mieltä ja siksi olemmekin jaksaneet olla vaikeuksien jälkeenkin yhdessä. Jos hän olisi alkuperäisen kanssa samaa mieltä ulkonäöstä sun muusta niin olisimme kaiketi eronneet. Hänelle oli vaikeaa ymmärtää väsymys. Hänellekin tämä asia meni tajuntaan vasta erinäisten keskustelujen kautta. Myös kokeneempien miesten kanssa keskustelu auttoi häntä tajuamaan tilanteen.
Kuulemma unen estäminen on yksi kidutuskeino tuolla sotamaailmassa. Meillä sen hoiti lapset.
Osuva kirjoitus lapsiperheen elämästä. Tuohon ei voi kun lisätä, että ON NE LAPSET SILTI VAAN KAIKKI KAIKESSA JA IHANIA JA PÄIVÄÄKÄÄN EN VAIHTAISI POIS! (Noh, ehkä ne yöt voisi vaihtaa kun ei nukuttu silmän räpäystäkään, ;))
Kaiken väsymyksen ja uupumuksen päälle saa vastapainoksi käsittämättömiä onnen tunteita kun antaa niille tilaa. Kaikki vaivannäkö palkitaan runsain mitoin!
hyvässä iässä! Tsemppiä!
äippänä, äippä, ämppä- toivottavasti jotka sanovat itseänsä äipä`ksi, saavat lapsiltaan äitienpäivänä koulussa tehdyn kortin ,jossa lukee:Paljon Onnea Äippä !
Eipä ihan ärsytä, mutta välttelen itsekin kyseistä sanaa.
Tuosta ulkonäöstä ja puheenaiheista. Enpä voi oikein muuta sanoa kuin, että odotapa kunhan vauvasi syntyy! Mikään puheenaihe ei (sinusta) voisi olla mielenkiintoisempi ja ihanampi kuin oma vauvasi ;) Usko pois, minä ajattelin ennen oman vauvani syntymää samalla lailla. Mitä omaan ulkonäköön tulee, niin vauvan syntymän jälkeisenä aikana et välttämättä edes aina tiedä, onko päivä vai yö vai jokin vuorokaudenaika siltä väliltä. Vauvan vaativuudesta ja omasta tukiverkostostasi riippuen voit näyttää joko linnunpelätiltä tai ihan ihmiseltä... Odota, niin näet sitten senkin.
Itselläni kesti sellaiset kaksi-kolme kuukautta palautua omaksi itsekseni ruumiiltani, mieleltäni en koskaan varmaan yhtä omahyväiseksi ja itsekkääksi palaudukaan :)
Zemppiä odotukseesi, jospa sinunkin silmäsi avautuvat ;)
verkkosukkahousut oli vissiin ainoat mitä löytyi;) Se verkoista.
Yllättäen kaikilla tutuillakin syntyi lapsia. Siis tiinehdimme tietämättämme samoihin aikoihin.
Vanhempien yritys meni konkurssiin. Se oli sitä lama-aikaa. Vanhempani olivat niin ahdistuneita, että meinasivat erota.
Oma mieheni opiskeli ja elimme opintolainalla ja toimeentulotuella. Nyt olisi varaa ottaa lastenhoitaja vaikka ihan ympäri vuorokauden. Kolme lastamme ovat jo kasvaneet niin isoiksi, etteivät tarvitse hoitajaa sen kummemmin.
Jos nyt miehen kanssa yön yli matkustellaan niin sitten otetaan hoitaja. Joko maksullinen tai joku tuttava, jolle maksetaan tai korvataan vastahoidolla.
Mahtavaa tekstiä! Ihan kuin itse ajattelin ENNEN lapsen syntymää...voi kiesus, miten sitä miettikin kaikkea epäoleellista. Onnea vaan pään kylmänä pitämisessä : D
Voi hyvä tavaton. Kukaan ei käske sua käyttämään sitä sanaa! Eikä muutakaan sanaa mikä ärsyttää!
Tuli nimittäin mieleen, että ihminen, joka ärtyy tuollaisestakin asiasta ja näistä erimielisistä kirjoituksista, ei varmasti jaksa olla kovin hyvähermoinen lapsen kanssa.
Lapsi se vasta ärsyttääkin. Sillä kun saattaa olla samoja ärsyttäviä tapoja kuin miehelläkin. Eikä se lapsi toimi niin kuin haluaisit.
Ne miehen ärsyttävät puoletkin ärsyttää ehkä vasta sitten kun lapsi syntyy.
-tämä nyt oli tällaista pohdintaa-
paljon sinä äitinä ja vaimona ärsytätkään lapsiasi ja miestäsi! ;)
ärsytämme kaikki toisiamme.
7-vuotias nuorimmaisemme hokee aika usein tuota, että ärsyttää kun sitä ja tätä.
Voin kuitenkin lohduttaa, että vaikka mies joskus ärsyttikin niin siitä suurimmasta ärsytyksestä pääsin eroon.
En viitsi enää ärsyyntyä kun tiedän, että mies voisi luetella ihan yhtä monta vikaa minussa, siis asiat jotka häntä ärsyttää.
Ehkä olenkin viisastunut. No rutkasti olen viisastunut siitä kun olin 30v.
Piruvieköön, että osaan olla välillä ärsyttävä ja joskus ;) olen ihan tahallani. aaah.
niin... ajattelin tosta itsensä laittamisesta samalla tavalla mutta... Lapsi muuttaa kaiken. Joudut käsittelemään niin montaa asiaa yhtäaikaa, että sillä ei ole enää merkitystä. Minulla oli onnea. Pari kuukautta vauva meni yöunille klo: 1 yöllä. Heräsi syömään pari kertaa ja sitten taas herättiinkin uuteen päivään. Päivän hereilläolot menikin sitten koliikki-vaivoja huutaen. Kun vauva huutaa täyttä kurkkua 4 tuntia putkeen, niin kun se huuto viimein loppuu, saattaa olla, että ei huvita laittaa ripsiväriä. Niin ja silloin saattaa jopa toivoa, että se vauva sanoisi jo äippä, että tekisi jo jotain muutakin kun vain huutaisi. No siis edelleenkin pidän itseäni onnekkaana. Nimittäin vauva ei huutanut yöllä ja neljän kuukauden iässä sillä oli jo selvä rytmi. Nukkumaan klo:20 ja heräsi8.30. Päivällä vain hymyili ja telkkarin ääressä jopa viihtyi vähän yksin. Olin niin onnekas, että raskauskiloja ei jäänyt. Ja tosiaan... pidän itsestäni huolta, silloin kun huvittaa, mutta teen sen siksi, että piristän itseäni. Silti vaikka vauvani oli helppo se vei kaiken ajan ja oli kokoajan ajatuksissa. Sitä on niin vaikea tajuta mitä kaikkea vauva tuo tullessaan. Tämä täytyy vaan elää ja onneksi kaikelle hulluudelle voi nauraa jälkeenpäin. Synnytyksen jälkeen nainen on niin sekaisin, että hyvä jos oman nimensä tietää.
"Synnytyksen jälkeen nainen on niin sekaisin, että hyvä jos oman nimensä tietää."
lapseni ovat kaksi ja neljä vuotiaat ja tässä keväällä jouduin jotain lappusia täyttämään ja jouduin oikein hetken miettimään, että mitkäs ne mun lasteni nimet olivatkaan...
niin, että ei se aina ole omanimi, joka on hukassa ja onhan toki neljä vuottakin vielä "synnytyksen jälkeen" :-)
Äippä on todella ruma sana ja mielestäni halventava. Sitä käyttävät vain havaintojeni mukaan äärimmäisen sivistymättömät ja naivit nuoret tyttöset, jotka tuskin osaavat ehkäisystäkään huolehtia. Äiska sen sijaan on ihan kiva nimitys, muttei tietenkään jokapäiväisenä kutsumanimenä äidille.
melkein kaikki palstaslangi näillä vauvapalstoilla, ja kaikkein eniten ärsyttävät "palstaslangia ensikertalaisille" -päivitykset, jotta uudet tulokkaat pääsisivät heti vanhojen tekijöiden joukkoon puhumaan simpoista, pupuilusta, touhutipoista ja sen sellaisesta.
Itse olen lapsettomuushoidoissa vaikka en vieläkään kärsi minkään asteisesta vauvakuumeesta. Sen sijaan toivomme perheeseemme lasta, joka aikanaan kasvaa isoksi ihmiseksi. Emme pikkuprinssiä tai -prinsessaa, vaavia tai vauvelia. Minusta on naurettavaa, että aikuiset ihmiset taantuvat puhumaan kummallista vauvakieltä jo ennen lapsen syntymää! Vielä ärsyttävämpiä ovat lapsille lässyttävät aikuiset. Uskon, että lapset oppivat nopeammin puhumaan suomea, jos vanhemmat jättävät ättä-tättä-kielen puhumisen vähemmälle.
Tuohon naiselliseen pukeutumiseen sanoisin, että enpä usko kenenkään huipputyylikkään vaihtavan äidiksi tultuaan yhtäkkiä verkkarilinjalle. Minä, joka asun maalla ja remontoin taloa, esiinnyn vapaa-aikanani juuri niin naisellisena kuin maalitahraisissa raappahousuissa on mahdollista. Sivistykseen kuulunee se, että osaa pukeutua tilanteeseen sopivasti, eikö niin?
Nyt tuli paha moka: "verkkarilinjalle". Mitä ihmettä tuo nyt on? Onko olemassa jokin "verkkareita" valmistava tuotantolinja vai ettei tuo nyt vaan olisi slangia!
Se on nimittäin VERYTTELYPUKU ja jos siihen vaihtaa niin kyse on TYYLISTÄ ei linjasta. NIH!
se ei ole veryttelypuku vaan verryttelypuku. Verkkarit on slangia, mutta ei vauvakuume-, vaan urheiluslangia. Hienoa että löysit kirjoitukseni ydinajatuksen!
ärsyyntyä. Jos ei halua käyttää jotain sanaa, ei sitten käytä, mutta antakaa muiden käyttää. :)
Otan osaa huumorintajun menetykseesi.
asioista kun koti alkaa tuntua liian ahtaalta.