Olen hetken seuraillut näitä erinlaisia keskusteluja huostaan otosta,jokainen tarina on omanlaisensa.Osissa se jopa muistuttaa minua,ajattelin kirjoittaa oman tarinani mutta ei se välttämättä edes kaikkia kiinnostakkaan eikä tarvitsekkaan.Saanpahan sen pois tuolta pienestä pääkopastani!Jospa aloitan aivan alusta;
Moni sanoo,että heillä on ollut aivan ihana lapsuus mutta kun minulta kysytään minkälainen minun lapsuus oli? -kerron vain,etten muista siitä oikeastaan mihtään muutakuin että isä ja äiti erosi riidellen ja äiti löi isää lampulla päähän ja tätini tuli miehensä kanssa hakemaan meitä toiselta paikkakunnalta taksilla.
Tilanteen rauhoituttua palasimme takaisin uuteen kotiin,sit muutokset tulivat kuin pommina.Koulupaikka vaihtui,vanhat kaverit jäi entiseen kouluun ja piti uusia saaha.Minua oli jo ala-asteella koulukiusattu koska olin pyöreä ja minulla oli ärrä-vika(ja on vieläkin,lääkärin mokasta johtuen), joten oletin että koulun vaihto muuttaa asioita mutta toisin kävi.Luokkakaverini olivat aivan mahtavia kuten myös opettajani,mut eivät muilta luokilta oikein nuiden minun "vikojen" ymmärtäminen onnistunut joten kiusaaminen jatkoi.
Piti alkaa kasvattamaan itselleni jotain mistä voi tuntea itsensä "isommaksi ja vahvemmaksi",neljännellä alkoi tyttökavereiden kanssa tupakin poltto ja hieman viinaksien maistelu.
Kärsin ja kärsin,viidennellä luokkalla olessani jouduin lastenkotiin ja sieltä kuljin kouluun.melkein vuoden siellä olessani pääsin pois,takaisin kotia.
Tämän jälkeen alkoi ns. kouluhelvetti,siirryttiin yläasteelle.Taas sai uusia kavereita mutta silti tuli taas näitä kiusaajia,yritin kestää sen ainaisen kiusan ja pilkan.Ei sitä jaksanut,yritin taas itselleni vakuutella että jos sanon että lopettavat niin he lopettavat(mainitaanko tässä välissä,että kiusaajat ovat poikia ja minä olen tyttö).Joten otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin heille,että lopettavat koska satuttavat minua sanoillaan.Hetkeksi se onneksi loppuikin ja sain huokaista helpoituksesta,sitten kaikki rysähti käsistäni.Samat ilkut jatkuivat ja olimme vasta 7 luokan puoltaväliä menossa,mietin kuinka ihmeessä jaksan vielä nämä loppuvuodet.
Eräänä päivänä se tapahtui,kiusaajani tulivat päihtyneinä kouluun ja minä olin kohde.Minut hakattiin,poliisilaitos olisi ollut vieressäni mutta olin nuori ja tyhmä enkä tajunnut sinne mennä.Niinpä lähdin tämän rysän jälkeen kun heräsin koulun portaikosta pois koulusta,enkä palannut sinne enää sinä päivänä.Seuraavana päivänä ilmoitin asiastani luokanvalvojalleni,joka ilmoitti asian opolle.Jouduin puhetteluun ja vastapuoli myös,koulu ei tehny mitään asialle opokin vain sanoi että nyt loppuu tämä pelleily koittakaa olla ihmisiksi,sopikaa tämä riita ja aloittakaan puhtaalta pöydältä ja se oli pakko.
En siltikkään voinut jäädä enää kouluun,tuntui niin pahalta.Tuon tapauksen jälkeen alkoi lintsaukset,koulupäivinä olin jossain juomassa ajatukseni muualle.Taas jouduttiin sossun kanssa tekemisiin ja jouduin omalla paikkakunnalla olevaan perhekotiin,siellä olin vain viikonloput koska kotonakaan en voinut olla.tuntui kuin etten ole tervetullut sinne,joten aina karkasin sieltä ja jotain kun tein sain selkääni siellä.
Tyhmä ja kapinallinen nuori olin,enkä voinut ymmärtää että kaikki halusivat minun parasta.Olin perhekodissa kuten piti mutten ees viikolla ollut kotona enään vaan jossain kavereideni luona.8 luokkaa olitiin aloittamassa ja äiti löysi uuden miehen ja sai tämän kanssa lapsen,sekin oli jo rankka paikka emme saaneet enää pikkuveljeni kanssa huomiota ollenkaan vain vauva.
Siispä en enää viihtynyt kotona,en koulussa enkä perhekodissa(koska olin ainut nuori siellä,ei muita).Äitilläni meni hermot,sossulla meni hermot ja hakivat minulle toista sijoituspaikkaa joka ei ole omalla paikkakunnalla.
Sellainen löytyi Muhokselta,kaukana kotoa.Minua metsästettiin kissojen ja koirien kanssa ja lopulta poliisit löysivät,veivät putkaan odottamaan kyytiä Muhokselle.
Sitten lähdettiin.
Se oli kiirreellinen huostaan otto joka virallisuudessa kestää 2viikkoa ja muuttuu normaaliksi huostaan otoksi.
Oli hirveitä ne pitäjät silloin,huusit ja möykkäsivät mutta sekin oli vain että he kohtelivat minua samallalailla kuin minä heitä.
Syytin äitiäni ja isääni että pistivät minut sinne,en halunut olla enää heihin missään yhteydessä.Aloin tottumaan ajatukseen että täällä minä joudun olemaan ja aloin kaipaamaan pientä pikkusiskoani ja veljeäni.Lopulta hellyin soittamaan kotia,itkin ja vallotin puhelimessa että kun on heitä ikävä.
Puoltoista vuotta olin Muhoksella,kävin välillä kotona ja kotiväki kävi meillä paitsi isäni.ei käynyt kuin rippijuhlissani ja päättäjäisinä,häpesi minua koska olin siellä eikä ollut kellekkään edes kertonut sitä.
Ennenkuin pääsin pois Muhokselta huomasin,että äiti ajattelin vain minun parastani kun pisti minut sinne,ei vika ollut äidissäni vaan minussa.
Pois pääsin ja tuli kotipaikalleni ammattiopiskelemaan,sai tutkinnon tänä vuonna ja nyt olen muuttanut avopuolisoni kanssa toiselle paikkakunnalla ja vieläkin kadun omia töppäyksiäni.
Mikään ei ole koskaa itsestään selvyys,ei kaikki johdu aina vanhemmista joskus jopa lapsesta.
Moni sanoo,että heillä on ollut aivan ihana lapsuus mutta kun minulta kysytään minkälainen minun lapsuus oli? -kerron vain,etten muista siitä oikeastaan mihtään muutakuin että isä ja äiti erosi riidellen ja äiti löi isää lampulla päähän ja tätini tuli miehensä kanssa hakemaan meitä toiselta paikkakunnalta taksilla.
Tilanteen rauhoituttua palasimme takaisin uuteen kotiin,sit muutokset tulivat kuin pommina.Koulupaikka vaihtui,vanhat kaverit jäi entiseen kouluun ja piti uusia saaha.Minua oli jo ala-asteella koulukiusattu koska olin pyöreä ja minulla oli ärrä-vika(ja on vieläkin,lääkärin mokasta johtuen), joten oletin että koulun vaihto muuttaa asioita mutta toisin kävi.Luokkakaverini olivat aivan mahtavia kuten myös opettajani,mut eivät muilta luokilta oikein nuiden minun "vikojen" ymmärtäminen onnistunut joten kiusaaminen jatkoi.
Piti alkaa kasvattamaan itselleni jotain mistä voi tuntea itsensä "isommaksi ja vahvemmaksi",neljännellä alkoi tyttökavereiden kanssa tupakin poltto ja hieman viinaksien maistelu.
Kärsin ja kärsin,viidennellä luokkalla olessani jouduin lastenkotiin ja sieltä kuljin kouluun.melkein vuoden siellä olessani pääsin pois,takaisin kotia.
Tämän jälkeen alkoi ns. kouluhelvetti,siirryttiin yläasteelle.Taas sai uusia kavereita mutta silti tuli taas näitä kiusaajia,yritin kestää sen ainaisen kiusan ja pilkan.Ei sitä jaksanut,yritin taas itselleni vakuutella että jos sanon että lopettavat niin he lopettavat(mainitaanko tässä välissä,että kiusaajat ovat poikia ja minä olen tyttö).Joten otin itseäni niskasta kiinni ja sanoin heille,että lopettavat koska satuttavat minua sanoillaan.Hetkeksi se onneksi loppuikin ja sain huokaista helpoituksesta,sitten kaikki rysähti käsistäni.Samat ilkut jatkuivat ja olimme vasta 7 luokan puoltaväliä menossa,mietin kuinka ihmeessä jaksan vielä nämä loppuvuodet.
Eräänä päivänä se tapahtui,kiusaajani tulivat päihtyneinä kouluun ja minä olin kohde.Minut hakattiin,poliisilaitos olisi ollut vieressäni mutta olin nuori ja tyhmä enkä tajunnut sinne mennä.Niinpä lähdin tämän rysän jälkeen kun heräsin koulun portaikosta pois koulusta,enkä palannut sinne enää sinä päivänä.Seuraavana päivänä ilmoitin asiastani luokanvalvojalleni,joka ilmoitti asian opolle.Jouduin puhetteluun ja vastapuoli myös,koulu ei tehny mitään asialle opokin vain sanoi että nyt loppuu tämä pelleily koittakaa olla ihmisiksi,sopikaa tämä riita ja aloittakaan puhtaalta pöydältä ja se oli pakko.
En siltikkään voinut jäädä enää kouluun,tuntui niin pahalta.Tuon tapauksen jälkeen alkoi lintsaukset,koulupäivinä olin jossain juomassa ajatukseni muualle.Taas jouduttiin sossun kanssa tekemisiin ja jouduin omalla paikkakunnalla olevaan perhekotiin,siellä olin vain viikonloput koska kotonakaan en voinut olla.tuntui kuin etten ole tervetullut sinne,joten aina karkasin sieltä ja jotain kun tein sain selkääni siellä.
Tyhmä ja kapinallinen nuori olin,enkä voinut ymmärtää että kaikki halusivat minun parasta.Olin perhekodissa kuten piti mutten ees viikolla ollut kotona enään vaan jossain kavereideni luona.8 luokkaa olitiin aloittamassa ja äiti löysi uuden miehen ja sai tämän kanssa lapsen,sekin oli jo rankka paikka emme saaneet enää pikkuveljeni kanssa huomiota ollenkaan vain vauva.
Siispä en enää viihtynyt kotona,en koulussa enkä perhekodissa(koska olin ainut nuori siellä,ei muita).Äitilläni meni hermot,sossulla meni hermot ja hakivat minulle toista sijoituspaikkaa joka ei ole omalla paikkakunnalla.
Sellainen löytyi Muhokselta,kaukana kotoa.Minua metsästettiin kissojen ja koirien kanssa ja lopulta poliisit löysivät,veivät putkaan odottamaan kyytiä Muhokselle.
Sitten lähdettiin.
Se oli kiirreellinen huostaan otto joka virallisuudessa kestää 2viikkoa ja muuttuu normaaliksi huostaan otoksi.
Oli hirveitä ne pitäjät silloin,huusit ja möykkäsivät mutta sekin oli vain että he kohtelivat minua samallalailla kuin minä heitä.
Syytin äitiäni ja isääni että pistivät minut sinne,en halunut olla enää heihin missään yhteydessä.Aloin tottumaan ajatukseen että täällä minä joudun olemaan ja aloin kaipaamaan pientä pikkusiskoani ja veljeäni.Lopulta hellyin soittamaan kotia,itkin ja vallotin puhelimessa että kun on heitä ikävä.
Puoltoista vuotta olin Muhoksella,kävin välillä kotona ja kotiväki kävi meillä paitsi isäni.ei käynyt kuin rippijuhlissani ja päättäjäisinä,häpesi minua koska olin siellä eikä ollut kellekkään edes kertonut sitä.
Ennenkuin pääsin pois Muhokselta huomasin,että äiti ajattelin vain minun parastani kun pisti minut sinne,ei vika ollut äidissäni vaan minussa.
Pois pääsin ja tuli kotipaikalleni ammattiopiskelemaan,sai tutkinnon tänä vuonna ja nyt olen muuttanut avopuolisoni kanssa toiselle paikkakunnalla ja vieläkin kadun omia töppäyksiäni.
Mikään ei ole koskaa itsestään selvyys,ei kaikki johdu aina vanhemmista joskus jopa lapsesta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siellähän on väliin aika villiä menoa mitä olen kuullut työntekijöiltä. Mutta tosi on ettei aina voi syyttää vanhempia, miten laitat turvalliset rajat nuorelle joka loppujen lopuksi karkaa kotoa.
Miksei muuten sosku puutu koskaan kiusaamis tapauksiin ? Meillä poikaa kiusattiin viime syksy, kouluun ilmoitettiin, lastenkotiin missä lapset on ilmoitettiin, soskuun ilmoitettiin, kiusaaminen loppui siihen kun lupasin koulun rehtorille että seuraavana päivänä tulee poliisit selvittämään asiaa koska muut ei yritäkkään lopettaa sitä. Toinen ihmettelyn aiha on se ettei kukaan ole kiinnostunut kuinka paljon lasten oireilusta johtuu kiusaamisesta, vaan syytetään ensimmäisenä vanhempia, että eivät osaa kasvattaa. Kuitenkin toisaalla tiedostetaan ne ongelmat sosiaaliset ja psyykkiset jotka aiheutuu kiusaamisesta.
Itse kasvoin viostani (r-vika) huolimatta ilman kiusauksia, oli vanhempia kavereita (alle kuoluiästä) jotka pitivät "huolen" kuolussakin.
Olinhan mie Pokolla...
Mutta jos totta täytyy puhua niin viimeksi kun kävin kyseisessä perhokodissa ja koululla kyläilemässä,on asia muuttuneet.Voisinko jopa sanoa että huonompaan suuntaan :/
Itse kun olin vielä siellä niin ei meillä kukaan riehunut pahemmin kumma kyllä kun lähdin pois,niin siellä alkoi tapahtua.Osaston pomo sai puukosta(selvis onneksi),tavaroita lenteli ikkunoista ulos ja työntekijät kärsi ja tämä on vain yhden tytön syytä joka siellä oli.
Eräskin tyttö siellä rupesi hehkuttamaan,että hän pääsee pokolta pois et pääsee Rovaniemelle perhekotiin.En voinut kuin nauraa,perhekoti kuului aikoinaan pokolle ja kuuluu vissiin vieläkin ja tyttö luuli pääsevänsä pokosta pois.
Tosiaan en minäkään enää syytä vanhempiani tekosistani,koska minä ne tein vaikka isä minua vielkäkin häpeää.
Sosku...hmm....noh,tämä minun soskuni ei oikein paras mahdollinen.Hän haukkui aina palvereissani äitini ja ylisti isääni,eräänä kertana hän teki mokansa; hän suoranaisesti vihjasi perhekotiväen kuullen,vanhempieni että oisin huo*a.
joten ei pahemmin kiinnostanut hänelle enää puhuakkaan.
Ei kukaan muu usko,että lasten kasvatuksessa vika ei ole kuin lapsissa.Nykyään kun kävelisi kaupungilla nii siellä näkee 10-15 ikäset jo kiskovan tupakkia ja viinaa, mutta miksei kukaan tee tästäkään loppua?
pois sieltä pääkopasta ;)
Ei varmasti kaikkeen aina syy ole vanhemmissa, vaikka monet niin haluavat uskotellakin. Vähiten ei sillä tavalla ajattele esim. Joensuun johtava sossu, joka näkee kirjoituksensa perusteella syyn lapsen ja nuoren KAIKKIIN ongelmiin vain ja ainoastaan vanhemmissa.
Tuota nuorten kaljakassien kanssa heilumista ihmettelen minäkin. Onhan niitä ehdotettu kaikkien vanhempien kanssa yhteisesti sovittavia kotiintuloaikoja ja jossain on ihan hyviä kokemuksia sellaisesta. Myös vapaaehtoisia vanhempien partioita on liikkunut siellä, missä nuoret viettävät aikaansa. Mitenkähän onnistuisi Helsingissä...
Mutta hyvä, että sinä olet saanut elämäsi järjestykseen! Omaa nuoruuttani kun muistelen, niin on täytynyt ihmetellä, että miksi kaikki oppi piti aina hankkia kantapään kautta, vanhempia ei uskottu. Niin kai se on ja osin kuuluu ollakin. Täytyy vain toivoa, että tuo pikkuiseni ei aikanaan murkku-uhmassaan meinaa ajautua ihan väärille raiteille - kun sitä uhmaa löytyy nimittäin melkoisesti jo nyt.
Kaikkea hyvää Sinulle jatkossakin!
koitko muhoksella mtn väkivaltaa tai mahdollisesti lastensuojelu viranomaisille "sopimatonta" käytöstä? koska sellaistakin puhutaan muhoksella olevan.
Kiva kuulla, että sulla on kaikki nyt hyvin. Mitenhän käy minun 8v pojalleni, jolla käytöshäiriötä ja syy on sossujen mielestä vanhempien. Mutta poika kun vaan kiusaa veljeään ja rikkoo asioita tosta noin vaan. Aina syytetään vanhempia, eikä kukaan usko, että kotona ei ole mitään tapahtunut.