Pakko kertoa tapaus, kun itseäkin niin ketuttaa..
"Ystäväni" ilmoitti iloisena olevansa raskaana. Minulle se tuli yllätyksenä, en tiennyt hänen vauvatoiveistaan ja luulinki jo, että kyseessä oli vahinkoraskaus. Hän kertoi kuitenki että oli suunnitellut sitä ja jättänyt pillerit pois muutamia kuukausia aiemmin. Olin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan, vaikka yrityksistä huolimatta itse en tullut raskaaksi. Ystäväni osteli jopa jo vauvanvaatteita ja tarvikkeita, vaikka raskaustestistäkin oli vasta muutama päivä.
Todellinen pommi kuitenkin oli, kun yhtäkkiä hän ilmoittikin tekevänsä abortin. Ei kuulemma sittenkään halunnut vauvaa, kun ei oikein olisi varaakaan. Kehoitin vielä miettimään asiaa, mutta olin kuitenkin tukena. Abortti sitten tehtiin vielä alkuvaiheessa.
Nyt, kuukausi abortista, tämä ystäväni on kertonut yrittävänsä taas raskautta! Suoraansanottuna omat hermoni paloi loppuun viimeistään nyt. En todellakaan voi enää iloita uudesta raskaudesta, jos se nyt pian saa alkunsa. Ystäväni ei edes surrut aborttiakaan, vaan kepeästi kertoili ja naureskeli siitä puolitutuillekin!
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.. Minulle ja monille muille vauva olisi todella toivottu ja odotettu, kun jotkut vain leikkivät asialla. Enpä hirveästi edes tunne häpeää siitä, että toivon ettei hän tulisi raskaaksi ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen...
"Ystäväni" ilmoitti iloisena olevansa raskaana. Minulle se tuli yllätyksenä, en tiennyt hänen vauvatoiveistaan ja luulinki jo, että kyseessä oli vahinkoraskaus. Hän kertoi kuitenki että oli suunnitellut sitä ja jättänyt pillerit pois muutamia kuukausia aiemmin. Olin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan, vaikka yrityksistä huolimatta itse en tullut raskaaksi. Ystäväni osteli jopa jo vauvanvaatteita ja tarvikkeita, vaikka raskaustestistäkin oli vasta muutama päivä.
Todellinen pommi kuitenkin oli, kun yhtäkkiä hän ilmoittikin tekevänsä abortin. Ei kuulemma sittenkään halunnut vauvaa, kun ei oikein olisi varaakaan. Kehoitin vielä miettimään asiaa, mutta olin kuitenkin tukena. Abortti sitten tehtiin vielä alkuvaiheessa.
Nyt, kuukausi abortista, tämä ystäväni on kertonut yrittävänsä taas raskautta! Suoraansanottuna omat hermoni paloi loppuun viimeistään nyt. En todellakaan voi enää iloita uudesta raskaudesta, jos se nyt pian saa alkunsa. Ystäväni ei edes surrut aborttiakaan, vaan kepeästi kertoili ja naureskeli siitä puolitutuillekin!
Tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta.. Minulle ja monille muille vauva olisi todella toivottu ja odotettu, kun jotkut vain leikkivät asialla. Enpä hirveästi edes tunne häpeää siitä, että toivon ettei hän tulisi raskaaksi ainakaan seuraavaan viiteen vuoteen...
Vastaukset 4
Vanhimmat
tai sitten muutein vain melkoisen välinpitämätön ihminen. Ei sillä, että nuoret olisi jotenkin hövelimpiä kuin hieman kypsemmät ihmiset, mutta sitä ehkä osaa arvostaa elämää eri tavalla vanhemmiten.
Toivottavasti ystäväsi tulee toisiin ajatuksiin ja siirtää lapsenhankinta-ajatuksiaan tuonnemmaksi, kunnes on oikeasti siihen valmis...muutoin saattaa arki tulla lapsen synnyttyä liian nopeasti vastaan. Tsemppiä sinulle ja jos vain millään kehtaat, niin jutelle ystävällesi asiasta...saattaisit jopa tehdä hänelle palveluksen.
niin se vaan taitaa ikävä kyllä olla.... me ketkä kovasti lasta toivotaan ja halutaan emme niitä saa ja sitten on nämä jotka ei ole varma tai ei halua ni tulee kerrasta paksuksi ja sit ne tekee ABORTTEJA!!! on se niin väärin!!!
Eihän toi vaan oo totta??
kylmät väreet oikee meni, ku luin tota..
Totta on...
Niin p....maista seurata tätä touhua vierestä.
Parikymppisiä olemme molemmat, nuoria siis mutta ei nyt mitään teinejä enää (pitäisi) olla.
Eniten järkytystä toi kyseisen henkilön suhtautuminen aborttiin. Hän hymyili puhuessaan abortista! Olenkin pitkään epäillyt että hänen tunne-elämänsä olisi jollain tapaa rajoittunut (muistakin asioista päätellen..)
Tällaista vain näköjään tapahtuu. Kieltämättä pahin kolaus omien vauvayritysteni aikana..