Vasemman käden polku
Vasemman käden polku on uskonnollinen käsite, jolla yleisimmin tarkoitetaan yksilöllisyyden ja lihallisuuden korostamista. Termin vastakohtana pidetään oikean käden polkua, johon liittyy yksilön ulkopuolisia jumaluuksia ja tiukkoja moraalikoodeja. Käsitteitä käyttävät lähinnä vasemman käden polun edustajat.
Vasenkätisyyttä on monissa kulttuureissa pidetty negatiivisena, ja länsimaissa vasen on liitetty monesti mustaan magiaan sekä moraalittomiin uskontoihin. Tantrassa vasemman käden polulla viitataan lihallisiin keinoihin valaistuksen saavuttamiseksi (esim. seksiä korostavat rituaalit, lihansyönti ja päihteiden nauttiminen), ja sitä pidetään vaarallisempana kuin asketismiin ja meditaatioon keskittyvää oikean käden polkua.
Vasemman käden polku on uskonnollinen käsite, jolla yleisimmin tarkoitetaan yksilöllisyyden ja lihallisuuden korostamista. Termin vastakohtana pidetään oikean käden polkua, johon liittyy yksilön ulkopuolisia jumaluuksia ja tiukkoja moraalikoodeja. Käsitteitä käyttävät lähinnä vasemman käden polun edustajat.
Vasenkätisyyttä on monissa kulttuureissa pidetty negatiivisena, ja länsimaissa vasen on liitetty monesti mustaan magiaan sekä moraalittomiin uskontoihin. Tantrassa vasemman käden polulla viitataan lihallisiin keinoihin valaistuksen saavuttamiseksi (esim. seksiä korostavat rituaalit, lihansyönti ja päihteiden nauttiminen), ja sitä pidetään vaarallisempana kuin asketismiin ja meditaatioon keskittyvää oikean käden polkua.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Minä kuljen vasemmalla.
Minä kuljen kohti itseäni!
Minä kuljen kädetöntä tietä. Ennen kuljin vuoroin vasenta, vuoroin oikeaa. Mutta nyt olen tullut järkiini. Tarvitsen molempia käsiäni, molempia aivopuoliskojani, sekä tunnetta että järkeä, kehoa ja mieltä. Mutta ne ovat yhtä, yksi. Siksi syvällisin tie on kädetön tie. Se on sekä itsen, että ei-itsen tie. Niiden välillä valitseminen olisi typeryyttä.
...sitäpä tässä minäkin yritän steppailla.
Se on sillä oikeanpuoleisella rasittavaa se että kaikessa pitäisi koko ajan olla rakkaudesta räjähtämäisillään ja aina asettaa koko universumi oman itsensä edelle. Ei se oikein tunnu luonnolliselta. Jos ja kun minullekin on jonninmoinen yksilöllisyys paiskattu, niin pitäisikö se liottaa olemattomiin jotta olisi vaan jotain ihme mössöä kaiken muun olevaisen kanssa?
Vasemmanpuoleisella taas ärsyttää se jumalaton uhoaminen ja omahyväisyys... Voihan se tietysti olla että tunnistan siitä vähän liikaakin itseni, en tiedä. Olen yrittänyt tässä elämässäni olla niin prkl kiltti ja vaatimaton ja lässynlää, ehkäpä vain torjuakseni sisälläni vellovan ajatuksen siitä että olisin jotain himpskatin ainutlaatuista.
Jatkuva pyrkiminen, yrittäminen ja vouhottaminenkaan ei oikein hotsita. Nykyään tekee mieli vaan OLLA.
Keskimmäisen käden polku kuullostaa mielestäni hieman hurskastelulta. Jotenkin itsensä asettamiselta muiden yläpuolelle. Vielä kun siihen lisätään hyvin naivistiset ja stereotypiset kuvaukset ja perustelut vasemmasta polusta tai oikeasta. Hieno ajatus kyllä tuon keskimmäinen, mutta luulen, että tasapainottelemme kaikki niiden kahden välissä ja saamme ehkä joskus tunteen tasapainosta eli keskimmäisestä. Enemmän kiinnostaisi se mitä se polku sitten merkitsee elämänkatsomuksena ja filosofiana sekä käytännössä elämässä kuin määrittelyinä, jossa joudumme aina kategorioiden ansaan.
Ennemmin pitäisi miettiä ottaako voimansa ylhäältä (oikea, valkoinen) vai alhaalta (itse, halu, musta).
Ihminen joka tapauksessa keskellä.
Ensin pitää oppia konttaamaan ennen kuin pääsee juoksemaan.
No eihän sitä ihmisellä mitään keskikättä ole olemassakaan, ja liekö tuommoista keskimmäisen käden polkuakaan. Olen sitä joskus toisinaan piruuttani möläytellyt kulkevani, mutta en minä sillä ainakaan mitään laveaa tietä tarkoita, että sitä vaan vähät välittäisi kaikesta ja olisi vaan tavallinen tallukka.
Tai tottahan sitä _on_ tavallinen tallukka, koska eihän tässä miksikään ufoksikaan voi muuttua. Lähinnä vaan meinaan että sitä ei ryhtyisi miksikään umpihurskaaksi oikean käden äheltäjäksi (joilla on suuret puheet lähimmäisenrakkaudesta, egon tappamisesta, nöyryydestä jne.) eikä ylimielisyyttä purskuvaksi vas. käden tuhertajaksikaan.
Tai vähän sitä ja vähän tätä, mitä nyt milloinkin.
Buddhalaisuutta kutsutaan usein keskitieksi.
Buddhalaisuus ei ole keskitie.
Länsimaisilla on aika vääristynyt kuva aiheesta.
Buddhalaisuus on kokonainen elämäntyö/tapa. Hyvin kurinalaista ja rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. Veikkaanpa, ettei moni länsimaalainen selviäisi koetuksesta!
Ihminen on siellä missä kokee itse, itsensä olevan. Keskellä ei ole mitään! Voimansa voi ottaa itsestään ilman, että siinä on mitään mustaa! Ja dualistinen maailmankatsomus on naivistinen sekä mustavalkoinen.
Ei ole muuta todellisuutta, kuin se mitä itse kokee ja näkee, muodostaa ja kieltää!
mutta keskitieksi ne itte sitä kuttuu: http://buddhism.about.com/cs/theravada/a/MiddleWay.htm
>>>Ei ole muuta todellisuutta, kuin se mitä itse kokee ja näkee, muodostaa ja kieltää
>>>> Buddhalaisuus ei ole keskitie. Buddhalaisuus on kokonainen elämäntyö/tapa. Hyvin kurinalaista ja rankkaa sekä henkisesti että fyysisesti. >>>>
Mutta miten niin se siis ei ole keskitie?
Tilanteesta toiseen vähän oikealle ja vähän vasemmalle, yrittäen tähdätä mahdollisimman keskelle. Ääripäistä harvemmin löytyy minkäänlaista tasapainoa, sieltä keskivaiheilta tulkinnan mukaan kai se turvallisin vaihtoehto löytyy :D
***
Tuo alkuperäinen kysymyksenasettelu kertasi oikeastaan kaikki polkuihin liitetyt kielteiset stereotypiat, minkä takia vastaaminen varmasti tuottaa vaikeuksia ihmisille, joille nämä käsitteet eivät ole ennestään tuttuja. Yritän selventää niin selkeästi ja tiiviisti kuin osaan.
Vasemman käden polku tähtää tietoisuuden eriyttämiseen objektiivisesta universumista. Yksilö pyrkii itsetuntemukseen minän rajojen määrittelemiseksi. Estetiikan ja moraalin tulisi ideaalisimmillaan nousta itsestä. Polun edustajia ovat esimerkiksi setiläiset.
Oikean käden polku tähtää tietoisuuden sulauttamiseeen ulkopuoliseen "metatietoisuuteen" , oli se sitten jokin jumala tai maailmanhenki. Itsetuntemukseen ei rohkaista, vaan muiden rooliin asettautumiseen. Estetiikka ja moraali nousevat ideaalisimmillaan tavoitellusta metatietoisuudesta. Polun edustajia ovat esimerkiksi kristiyt ja buddhalaiset.
Alunperin termit ovat liittyneet tantraan, missä niiden ideana oli, että molemmat polut vievät samaan päämäärään. Sopiva metafora voisi olla siis kaksi polkua saman vuoren huipulle tai sulkeutuva ympyrä.