Jos tulee todella paha keli, kumpi on turvallisempi? Vanha ajatus oli että pyöreäpohjainen ei kaadu yhtä helposti todella suurissa aalloissa kuin tasapohjainen koska pyöreäpohjainen oikenee aallon seinämää suoremmaksi (jos painopiste on riittävän alhaalla). Myös liian kantavaa perää vältettiin jotta takaa tuleva aalto ei nosta perää liiaksi, heitä venettä poikittain ja kumoon. Nykyveneet on poikkeuksetta kantavaperäisiä (jotta saadaan lisää vauhtia) ja ainakin osittain tasapohjaisia (jotta satamavakaus paranee). Onko vanhat teoriat osoittautuneet myyteiksi vai onko käyttömukavuus, nopeus ja siihen luottaminen ettei kukaan joudu pienellä veneellä todella pahaan keliin johtaneet nykykehitykseen?
uppoamarunkoinen vs puoliliukuva
jja
92703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kysymys! Tietty kumpaakin venetyyppiä on monen mallista...
Joo, vakaa vene on vakaasti vinossa jos vesi on vinossa. Pyöreämpi muoto taas ei lähde pieniin häiriöihin mukaan niin helposti, mutta toisaalta kun lähtee, ei pysähdy kovin nopeesti eli alkaa rullaamaan. Siinä missä vakaa vene heiluu aallokon tahdissa, rullaava vene tuntuu heiluvan holtittomasti, joka tuntuu huomattavasti epämukavammalta jo kauan ennen kun meno kummallakaan runkomuodolla alkaisi olemaan vaarallista.
Kyse on lähinnä teoriasta, jolla käytännössä ei ole juurikaan merkitystä. Vakaa vene on niissä käyttöolosuhteissa mukavampi, joissa veneellä yleensä kuljetaan ja ollaan. Olisko sitten takavuosina puuveneen veistely lankuista lähinnä syynä pyöreisiin muotoihin, kun mitään muuta muotoa olis tosi vaikee ollu saada aikaseksi, varsinkaa käyttökelposta sellasta. Laskuituveneisiin pyöreät muodot on sitten tulleet aluksi kun niihin on otettu malli puuveneestä. Hyvän puoliliukuvan pohjan keksiminen tyhjältä pöydältä kun lienee hyvin vaikeeta ja aikaavievää hommaa.
Todella pahaan keliin joutuminen taas on lähinnä kipparin vika, joka ei ole ottanut tiedotuksista ja ennusteista selvää ennen avovesille menemistä. Ja todella pahassa kelissä ei runkomuodolla enää ole juurikaan merkitystä, siellä pärjää sinänsä molemmilla rungoilla yhtä huonosti. Ja jos ny sitten on ollu välinpitämätön ja joutunut tosi pahaan keliin, sieltä selviytymisen lähinnä ratkaisee ajotaito, veneen kestävyys, ovien ja luukkujen vedenpitävyys, ikkunoiden tukevuus, koneteho.
Kunhan oikenee kaatumisen jälkeen :-) http://www.44mlb.com/self-righting.htm
Nykyisin käytetään meripelastusaluksissa runkomuotoja joilla päästään yli 20 kn matkavauhteihin. Lisää aiheesta löytyy esim. http://www.rnli.org.uk/
jos yksistään todella pahaa keliä ja turvallisuutta ajatellaan, niin oma mutu-tuntuma puoltaisi uppoumarunkoista.
tämä lähinnä siksi, että uppoumarunkoisessa veneessä painopiste saadaan alemmaksi ja itseoikaisu toimimaan tehokkaammin.
Oli mikä tahansa, riittävästi konetehoa kaipaisin että käännökset tapahtuvat kun käsketään eikä sitten joskus. Itse ajan mieluiten korkealaitaisella liukuvalla kelissä, useimmilla ei toki ajella hana auki isommassa aallokossa mutta jonkinlaisella liukunopeudella kuitenkin. Oma takapuolituntuma on että hyvä liukuva runko istuu vedessä tanakasti verrattuna uppoumarunkoon, mutta toisaalta oma kokemukseni uppoumarunkoisista ei ole kovin laaja enkä ole modernia uppoumavenettä kovassa kelissä koskaan kokeillut. Vanhoja kyllä, epämiellyttävin tuloksin, rullaus on ikävää ja konetehon puute vaivaa monia vanhempia paatteja.
miellyttävyys onkin sitten kokonaan eriasia. Kommentoin ihan vain veneen selviytymistä. Kun tulee sitten se seitsämäs mamma-aalto joka murtuu veneen niskaan ja kääntää sen ympäri, niin vene jolla on painopiste reilusti alhaalla kääntyy pystyyn
Kuten jo todettiin uppoumarunkoinen kyllä rullailee pirun epämiellyttävästi. Siksi en itsekään tuollaista uppoumarunkoista fiskaria ottaisi suin surminkaan. Se on joko liukuva vene tai sitten purjevene.
Rullaamiseen lääkkeenä monissa veneissä onkin tukipurjeet.
Juu minähän se oikeasti ohi aiheen kirjoitin, pointtisi oli ihan selvä. Ajattelin vaan tuoda tuon liukuvankin rungon mahdollisuuden mukaan ainakin harkintaan alkuperäiselle kysyjälle. Jostain syystä voimakkaasti elää sellainen "vanhassa vara parempi" -ajatus fiskareiden yms. merikelpoisuudesta, vaikka sen totuuspohja on vähintään kyseenalainen. Ei niin etteikö hyvinkin merikelpoisia sellaisia löydy, mutta uppouma- tai puoliliukurunkoa ei ainakaan lähtökohtaisesti voi pitää kovaan keliin sopivimpana ratkaisuna. Ja kuten kirjoitit, purkkarit ihan erikseen, köli ja takila kääntävät tilanteen päälaelleen. Vai pitäisikö sanoa että pystyyn ;)
Kiitos hyvistä vastauksista. Itse olen hyvin pitkälle samoilla linjoilla wuffen ja myös jaren kanssa. Valitettavasti itseoikaisu ei taida toteutua monessakaan tavallisessa moottoriperheveneessä (painavaa tavaraa tippuu/siirtyy katolle stabiloimaan tätäkin asentoa)joten ympärimenoa on syytä välttää.
Käytännössähän vakavuus tarkoittaa sitä, että kallistuttaessa oikaiseva momentti kasvaa. Pyöreäpohjainen (tai tynnyri) pysyy pystyssä vain erittäin alhaisella painopisteellö, kun kunnon muoto (suorakaide, jossa pyöristetyt paltee, eli kuten laivossa) pysyy pystyssä paljon korkeammallakin painopisteellä. Itseoikaisevat erikoispelit ovat sitten asia erikseen, niissä pitää välttää vakavuutta ylöslaisin.