Olen eronnut ja asun nyt onnellisessa parisuhteessa joka on kestänyt kuusi vuotta. Aikaisemmasta liitosta minulla on poika 12v. joka tapaa isäänsä säännöllisen epäsäännöllisesti. Tai tapaavat kyllä, mutta öitä on harvoin isän ja tämän avopuolison luona. Sääliksi käy poikaa. Silloinkin kun tämä pääsee isälleen, niin käyttäytyy kuin ihmisen mieli. Me kotona saamme niskoillemme kaiken maailman vihat ja kiukut, jankutuksen ja ruikutukset niin että hermot menee välillä aivan kokonaan. Yritän ymmärtää poikaani, mutta aina ei jaksa. Huonoa omaatuntoa poden jälleen kun juuri äsken puhelimessa hänelle hermostuin (syystä kyllä. Poitsu tiesi miten saada minut ärsyyntymään), no selvitän asian kun hän tulee viideksi syömään. Harmittaa vaan välillä omat hermot ja isän perheen helppous lapsen suhteen.
harmittaa
tiina 2
2225
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kuules Tiina, toi on vasta alkua. Pojallasi alkaa murrosikä ja se jos mikä koettelee hermoja. Mulla on kaksi lasta murrosiässä ja itellä taitaa aloitella vaihdevuodet, joten räiskyy...
Tottakai poikasi käyttäytyy isällään erilailla, se on eräänlaista "vieraskoreutta". Sinä ja uusi puolisosi olette kuitenkin ne joihin hän uskaltaa purkaa tunteensa. Te olette se oma perhe.
Jokainen kai tuntee välillä itsensä "huonoksi äidiksi".
Lapsi näyttää tunteensa niille ketä eniten rakastaa. Uskaltaa olla teille miten vaikea tahansa koska tietää että te ette häntä hylkää. Ehkä isä ei ansaitse samaa luottoa...
Tiedän kyllä että sillä hetkellä kun lapsi on vaikea ei tota ensimmäisenä tule ajatelleeksi. :)