On kadonnut valo päiväin
en hymystä kiinni saa
ma riivaajani löydän
siks kiiruhdan kuolemaan
Kun en katso sinua
Katseesi tutkii minua
kun katson sinuun
Et katso minuun
kun et katso minua
kaipaan sinua
kun en katso sinua
kaipaatko minua
Tyhjästä loin tunteet rakkauden
suurin tuskin työstin kaipuun
ajatukset hellät, kiihkeät
hukkaan heitettiin, kauniit unelmat
tunteet turhaan luodut
eivät ketään hellineet
ne käyttämättä haudattiin
no joo surkeitahan nuo, mutta se tunne joka ne on tuottanut, sen voimaa ei voi voittaa:)
en hymystä kiinni saa
ma riivaajani löydän
siks kiiruhdan kuolemaan
Kun en katso sinua
Katseesi tutkii minua
kun katson sinuun
Et katso minuun
kun et katso minua
kaipaan sinua
kun en katso sinua
kaipaatko minua
Tyhjästä loin tunteet rakkauden
suurin tuskin työstin kaipuun
ajatukset hellät, kiihkeät
hukkaan heitettiin, kauniit unelmat
tunteet turhaan luodut
eivät ketään hellineet
ne käyttämättä haudattiin
no joo surkeitahan nuo, mutta se tunne joka ne on tuottanut, sen voimaa ei voi voittaa:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
suonet, että lausun muutaman sanasen
runostasi, kun kukaan ei ole vaivautu-
nut sitä kommentoimaan - ihmeekseni.
Koska, runo on mielestäni melko hyvä,
ensimmäinen säkeistö kulkee hienosti,
hyvät riimitykset.
Toinen säkeistö on mielestäni hiukan
sekava, ajatus pakoilee, ei pääse
kiinni. katsoo, ei katso jne toistoa
jotenkin, ehkä.
Voisi yksinkertaisemminkin asian ilmaista;
*kun en katso sinua,
katsees tarttuu minuun.
Kaipaukseni sinuun vain kasvaa,
ja sinä katsot vain ohi*
Noh, tuo oli sillai nopeesti väsätty,
ei juurikaan ajatuksella, mutta viittaan
aikaisempaan kommenttiini.
Viimeinen säkeistö kulkee kanssa melko
hyvin, etten sanoisi hyvin.
Ymmärrän, että olet runon tunteella tehnyt,
niin kuin meistä varmaan useimmat.
Omille runoilleni ei välttämättä useinkaan
ole totuuspohjaa, useimmat ovat VAIN runoja,
mutta yritän niitä kuitenkin rakentaa, kuin
eläisin kuvaamani tunteet.
Tervetuloa palstalle, anna vaan lisää.
terveisin
Rellu alias Rellutar
oikeastaan en juurikaan kirjoittele. Kun elämä on pahimmillaan niin ajatukset vaan purkautuvat tekstinä tai piirroksina. siksi en niinkään ajattele kirjoituksen tasoa kuin tunnetta.
En edes tiedä miksi laitoin tänne. Ehkä ajattelin että jos joku löytäisi niistä sanat omille tunteilleen. Nuo pienet kirjoitukseni ovat enemmänkin ajatuksia kuin runoja.
Kaipuu on muuttanut luokseni
enkä tahdo sitä häätää
sillä muuta minulla ei
sinusta ole
Keskellä ystävien olen yksin
seurassa rakkaiden
sisällä muurin
elän pientä elämääni
syrjässä muiden todellisuudesta
Elämä on tuolla ulkona
kun lähden sitä etsimään
se menee piiloon
kun luovutan se härnää
kun luulen saaneeni otteen
se katoaa
Suru on kyynelen kaksonen
joka valuu hiljalleen sisäpuolella
Jos joku löytää niistä jotakin tuttua. Hän saattaa saada niistä jotakin irti. Itse ajattelen niitä keinona saada muutettua tunteeni näkyväksi:)