mitä mieltä isoista hautajais järjestelyistä
hautajaiset
danieela
341173
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Pitää kuoppaan panna tai polttaa. Vai pitäisikö laatia ohjelma sinulle?
osaa lukea vai eikö ymmärrys pelaa.puhuin isoista järjestelyistä.ei hautaan laittoon tarvita mitään koko suvun ruokkimisia ja jumalatonta kukkaroska määrää jos ei oo kerran aikasemminkaan ihmistä muistanu
ja voithan laittaa ohjelmankin
Teen ohjelman ja laulan virret, saarnaan ja kehun vaikka kuinka ilkeän vainajan, kunhan maksusta sovitaan.
Mutta kysyn sinulta, että mitä sinä haluat? Jos sinun omaisesi on kuollut, niin tämäkö on paikka muistamisen suunnitteluun ja hautajaisten järjestelyyn. Sun muuhun. Vai halusitko vaan keskustella?
oikeen.keskustella
niin pidimme vain pienet hautajaiset lähisuvun kesken.
Ihanan lämmin tilaisuus.
Toisaalta isoissa hautajaisissa voi nähdä sitä sukua mitä ei ehkä muuten kutsuta eikä näe juuri koskaan.
Onhan se suomalaisten nykyinen tapa kun ei enää vierailla toistensa luona, niin tavataan häissä ja hautajaisissa.
se asia nykyään on.enemmän pitäs läheisiä ja sukulaisia muistaa elossa olo aikana.joka päivä voi olla se viimeinen meille kaikille
Minä ainakin haluaisin että omat hautajaiseni olisivat lämmin, perheen keskeinen muistelu- tms. tilaisuus eivätkä mikään sukujuhla puolituntemattomia varten.
Saisi edes kerran olla huomion keskipisteenä.
pitää sellaiset kuin haluaa....
Äitini siunattiin hiljaisuudessa eli vain lähiomaisten läsnäollessa...
Näin jälkeenpäin ajatellen,tuntuu jotenkin kummalta,että siellä oli ihmisiä,jotka eivät koskaan käyneet katsomassa äitiä...sitten tullaan teennäisinä sinne haudalle tölläämään...:/
tuota tarkoitin.oman äitini ja isäni hautajaisissa kävi samoin.omiini en halua kuin jälkikasvuni niin moneen sukupolveen kun sillon riittää.nyt on vaan kaksi minusta eteen päin.
paikalla vain lähisukulaiset?Meillä oli näin,mutta suurin osa oli sellaisia,jotka eivät pätkääkään välittäneet, eivätkä muistaneet silloin,kun kyseinen henkilö vielä eli...kummaa sukua...:/
oli tätä ns lähisukua kans paikalla varsinkin isän hautajaisissa.semmosia sukulaisia mitä isä ei ollu nähny varmaan ainakaan 20v.äitin hautajaisiin tuli sit näitä nuorison edustajia mitkä ei koskaan käyny äitiä kattomas
kaksi nyt vuoden sisällä ja kaikille on pidetty hiljaiset hautajaiset, paikalla on olleet vain puoliso ja lapset, puolison ja vainajan vanhemmat, sisarukset perheineen ja kutsuttuina ihan läheisimmät ystävät.
Kaikki tilaisuudet ovat olleet kauniita ja herkkiä kun jokaisella on ollut sama syvä suru, toisia tukien olemme ne päivät selvinneet.
tavannut vainajaa aikoihin ei mielestäni suinkaan tarkoita sitä ettei surisi edemennyttä.Minusta kaikkien jotka itse haluavat jonkun hautajaisiin osallistua,pitäisi antaa siihen mahdollisuus.
sinulle.
mutta monesti sinne,ainakin osa sukulaisista tulee pelkästään muodon vuoksi...
mutta jotenkin kiukutti äidin sisarukset,jotka itkeä tillittivät arkun vieressä,mutta eivätpä tukeneet mitenkään sairauden aikana,eivätkä edes käyneet katsomassa vaikka samassa kaupungissa ovat...:/
näin meilläkin oli.kuten teini-ikäisiä mitkä eivät olleet äidin kanssa missään tekemisissä.enot/sedät/tädit vissiin pakottanu jälkikasvun mukaan
isojen hautajaisten kannalla. Mielestäni pelkkä siunaus ja hetken hiljentyminen läheisten kanssa riittää. Surun keskellä on raskasta järjestää isoja kahvitus-ja ruokailutilaisuuksia, taloudellisestikkin aikamoinen menoerä kertyy jo pelkästään arkusta ja hautauskuluista.
Tukeminen ja myötäeläminen surussa on parempi tapa kohdata läheisensä menettäneet omaiset, käydä tapaamassa heitä, antaa heille aikaa ja ehkä mahdollisesti auttaa muuten arjessa selviytymisessä kun ehkä omat voimat eivät vielä riitä.
asiaa ajan juuri takaa.yritin äidilleni sanoa joskus että hommaisi itselleen kaikkea kivaa ja vielä kunnossa ollessaan olisi matkustellut sun muuta.mut ei kun piti säästää arkkurahaa.sanoin et ei kenenkään tarvi omia hautajaisiaan maksaa.pienet läheiset muistelot antaa hyvän muiston jälkeen jäävillekin.
tulee hautajaiset vaikka ruumis on omasta takaa.
itse olen hautajais- ja muistotilaisuutta järjestämässä. Olen joutunut järjestämään kahdet hautajaiset. Molemmat tilaisuudet olivat vainajan toivomuksen mukaiset ja todella erilaiset tilaisuudet.
Jos jälkeenjäävien toimeentulo kärsii suurellisista hautajaisista, jotka omaiset järjestävät vain ulkopuolisen painostuksen vuoksi, olen pahoillani heidän puolestaan. Muutoin minulla ei ole asiasta mitään mielipidettä. Kunnioitan ihmisten oikeutta surra ja järjestää läheiselleen sellaiset "läksiäiset" kuin haluavat. Itse osallistun tilaisuuksiin omaisten tahtoa ja vainajan muistoa kunnioittaen.
olen puuseppä,ja vasara vielä pysyy kädessäni.
sinä oman arkkusi tehdä jos haluat, ei sitä kukaan kiellä. Ennenhän paljon naiset ompelivat kuolinpaitoja ja kirjailivat niitä kauniisti, olen nähnyt sellaisen mutta en koskaan pukenut ole vainajan päälle itse tehtyä kuolinpaitaa :)
Joissakin työväen- tai kansalaisopistoissa on ollut oikein kursseja, joilla nikkaroidaan ikioma ruumisarkku - lehdestä luin.
Mikä olisikaan oivempi lahja esim. eläkkeelle jäävälle duunikaverille kuin lahjakortti arkunvalmistuskurssille!!!!
saat.haudataanhan ihmisiä pahviarkussakin.ota selville koko-asiat ja muut vastaavat esim.seurakunnastasi
tulikin oiva vinkki kun tuntuu että kaikki on jo tullut kokeiltua.pistetäänpä muistiin.
olen suositellut jälkeläisilleni omatekoisen maatuvan uurnan tekemistä, jos haluavat haudata tuhkani. Vaihtoehtoisesti voisivat mielestäni sirotella tuhkat suoraan lainauurnasta ihan minne haluavat. Ainoa toivomukseni on, ettei tuhkaani haudattaisi maatumattomassa ruukussa.
Jossain käytetään laina-arkkuja tai vaatimaton puulaatikko peitetään siunaustilaisuuden ajaksi joko kankaalla tai pohjattomalla arkulla. Minusta sellainen käytäntö saisi yleistyä Suomessakin.
Aikoinaan minulla oli paljonkin ehdottomia mielipiteitä omien hautajaisteni suhteen ja kielsin kaikenlaisten peijaisten järjestämisen yms. (Testamenttasin ruumiini anatomianlaitokselle jo 80-luvun alussa.)
Myöhemmin suhtautumiseni on muuttunut, koska huomasin hautajaisjärjestelyt ja muiden osallistumisen menoihin tärkeäksi osaksi surutyötä. Sitä en halua riistää läheisiltäni ja haluan mielelläni antaa ystävilleni tilaisuuden tavata toisiaan. Olen sanonut, että minulle olisi mieleistä, jos tutut kertoisivat muistotilaisuudessa kaikenlaisia mukavia ja hassunkurisia tapahtumia elämäni varrelta. Jos muistelukset saavat läheiseni hymyilemään tai nauramaan yhdessä, viimeiset juhlani ovat onnistuneet. ;))
lapsesta asti tottunut siihen ,että hautajaiset ovat sellaiset suuruudeltaan,että kaikki suvun "kynnelle"kykenevät ovat paikalla ja kaikki ruokitaan myös.Se tapa oli asuessani Pohjanmaalla.Täällä nykyisessä asuinpaikassani ei ole sellaista tapaa,ja ihmeteltiin sitä tyyliä millä se kotipuolessani hoideltiin.Ketään ei pois ajettu jotka tulivat vainajaa saattamaan.Tutut ja tuntemattomatkin siellä tavattiin .Romaneilla taas olivat vieläkin tosi suuret ja komeat järjestelyt,ne jäivät kyllä mieleen.
Meillä oli myös ruokatarjoilu kaffeet....
ei ollut ruoka muisteloita mut leivät,kakut,keksit,pullat,teet,kahvit sun muut tarjottavat kaikkien puheitten kera.sinänsä ärsyttävää.en itselleni halua viimeiselle matkalle kuin ne ihmiset mitkä ovat lähelläni
Henkilön eläessä olisi häntä syytä muistaa, varsinkin vaikeina aikoina olla tukena. Omaisille viimeiset ajat ovat myös voimia koettelevia kaikkine järjestelyineen ja muutoksineen. Nykyään paljon pidetään pieniä hautajaisia ja huomioidaan myös vainajan eläessä ilmaisemat toiveet. Sukua voi myös tapailla iloisimmissa merkeissä, vaikkapa pienissä tai suuremmissa sukukokouksissa.
sukukokous sattui olemaan juuri tänä kesänä.Tulipa osa suvusta Ameriikasta käsin.Suurin osa ei ollut tavannut toisiaan lähes kolmeenkymmeneen vuoteen.Juhlittiin siinä monta päivää ja mukavaa oli.Joissakin suvuissa "kauhun" paikka tapaamiset yleensä,arvostellaan enemmän tai vähemmän.Minustakin tuntui että muut ovat menestyneet paremmin.Lopulta päätin mielessäni,turhaa ajattelua.Itse olen tyytyväinen ja se pääasia.
enemmistön päätökseen.
Isällemme halusimme järjestää ruokahautajaiset - perinteisine karjalaisine herkkuineen - paisteineen,loorineen ja ynm. lisukkeineen - jotenkin se vaan tuntui, että niin pitää tehdä - ettei laiteta kuin torpasta...