niin elikkäs kysymys tuossa tulikin. ja vielä olisi mukava tietää kuinka nopeaa kaikki teidän suhteessanne on edennyt?
minä olin 17 vuotias kun näin nykyisen aviomieheni. mieheni oli silloin 16 vuotta, elikkäs meillä on vuosi ikäeroa.
aloimme seurustelemaan vuonna 2003 maaliskuussa. huh hurjaa, kun ajattelee kuinka nopeasti kaikki on mennyt eteenpäin.
me mentiin ensimmäisenä jouluna kihloihin ja ensimmäiseen yhteiseen kotiin muutettiin samoihin aikoihin.
kun täytin 19 vuotta, sain tietää olevani raskaana. sumblittiin ja mietittiin, että tuleeko lapsi vai ei, ja niinhän se päätettiin pitää. poika syntyi helmikuussa 2005. mies kävi opinnot loppuun ja lähti töihin ja sai vakipaikan. nyt hän on armeijassa, mutta työsopimus jatkuu armeijan jälkeen ja me pääsemme vihdoin ja viimein ostamaan oman kodin. tammikuussa mentiin naimisiin ja itse sain juuri ammatin ja lähden töihin. toinen lapsi olisi ihana juttu, mutta haluan käydä vähän aikaa nyt töissä. onhan tässä aikaa muksuille :).
elikkäs tässä meidän tarina. se mistä nostan meille hattua, on juuri se että IKINÄ EI ole tarvinnut lainata mistään suunnalta rahaa! siitä olen ylpeä ja tulen olemaan.
mitenkäs muilla?
minä olin 17 vuotias kun näin nykyisen aviomieheni. mieheni oli silloin 16 vuotta, elikkäs meillä on vuosi ikäeroa.
aloimme seurustelemaan vuonna 2003 maaliskuussa. huh hurjaa, kun ajattelee kuinka nopeasti kaikki on mennyt eteenpäin.
me mentiin ensimmäisenä jouluna kihloihin ja ensimmäiseen yhteiseen kotiin muutettiin samoihin aikoihin.
kun täytin 19 vuotta, sain tietää olevani raskaana. sumblittiin ja mietittiin, että tuleeko lapsi vai ei, ja niinhän se päätettiin pitää. poika syntyi helmikuussa 2005. mies kävi opinnot loppuun ja lähti töihin ja sai vakipaikan. nyt hän on armeijassa, mutta työsopimus jatkuu armeijan jälkeen ja me pääsemme vihdoin ja viimein ostamaan oman kodin. tammikuussa mentiin naimisiin ja itse sain juuri ammatin ja lähden töihin. toinen lapsi olisi ihana juttu, mutta haluan käydä vähän aikaa nyt töissä. onhan tässä aikaa muksuille :).
elikkäs tässä meidän tarina. se mistä nostan meille hattua, on juuri se että IKINÄ EI ole tarvinnut lainata mistään suunnalta rahaa! siitä olen ylpeä ja tulen olemaan.
mitenkäs muilla?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Asumme vielä vuokralla mieheni ja poikani kanssa ja tässä juuri mietitään vaihtoehtoja vuokralle asumiselle. Todennäköisesti jatkamme vielä siihen asti kunnes valmistun.
Poikamme syntyi viime tammikuussa ja minä olen nyt 18 sekä mieheni 23. :)
Yksi mahdollisuus olisi ollut, että mies jää kotiin (tai onhan se vieläkin) ja minä palaan koulunpenkille. Se nyt on tällä hetkellä epätodennäköistä.
Mekään emme ole lainanneet rahaa mistään suunnasta. Monethan sanovat, että nuoret vanhemmat ovat heti käyttämässä hyväkseen vanhempiaan, lapsen hoidossa ja raha-asioissa. Me emme onneksi ole sellaisia :) Tunnen kyllä valitettavasti sellaisen nuoren äidin, joka ei osaa oikein vastuutaan lapsestaan. :(
Emme ole myöskään vielä naimisissa. Kihlauduimme 1/8-06, kun mies kosi.
Moi oon 20.v nainen sain ekan lapseni 17.v mira on nyt 3.v kun mira oli täyttänny vuoden mentiin naimisiin. kun mira oli kahen vanha tuli perään Aurora Aurora on nyt 1.v ja 5kk Jessica
No olin tuntenut nykyisen poikaystäväni jo 2v ennen seurustelua ja olimme seurustelleet noin 2kk kun raskaustesti näytti plussaa.. ja päätimme pitää lapsen.. ja siitä vähän aikaa saatiin asunto ja nyt ollaan serusteltu 1v6kk ja poika on 9kk ja meillä menee hienosti medänkään ei ole koskaan tarvinnut lainata rahaa... minä 19 ja mieheni 22 jaa poika syntyi marraskuussa 2005
Vielä asumme vuokralla, vauva syntyi tänä kesänä, joten laskettiin ettei ole aikaa rakentaa.. Jos ensi kesänä saatais iki-oma koti, tontti on jo :)
häpeä se on asua vuokralla?Kaikki hehkuttavat,kuinka on jo oma talo tai ainakin tontti.Onhan se toki niin,ettei tarvitse huolehtia vuojrasta ja näin,mutta silti.Miksi edes haluaisin oman asunnon?Muutto kolmioon on jokusen vuoden päästä edessä,silloinkin asun todennäköisesti vuokralla.
Olen myös joutunut lainaamaan vanhemmiltani rahaa.Lainat olen takaisin maksanut,mutta yksinhuoltajalla ei aina ole taloudellisesti herkkua,ainakaan kun opiskelee kotiäidin roolin lisäksi.
Tekeekö vuokrakaksio ja tilanteet,joissa on pakko lainata rahaa minusta huonon äidin?Olisiko parempi niin,että olisin liian ylpeä lainaamaan rahaa ja lapsi olisi vailla vaatetta ja ruokaa?En usko.Eikö se ole pääasia että huolehdin,että lapsella on kaikkea tarvittavaa(välillä vähän ylikin) ja vietän aikaa hänen kanssaan?
En jaksa myöskään uskoa,että kaikilla teiniäideillä pyyhkii hyvin,on asunto ja KOSKAAN ei joudu lainaamaan rahaa.
kannattaa muistaa se. Maalaiskunnista saa asuntoja 50% halvemmalla, kuin pääkaupunkiseudulta, mikä tietysti tarkoittaa sitä, että maalta on pieni-keskituloisella pariskunnalla mahdollisuus ostaa/rakentaa, kun taas pääkaupunkiseudulla edes hieman yli keskiarvon tienaavalla parilla ei ole mahdollisuutta ainakaan rakentaa (tontin hinta n. 100 000€), omaan osakkeeseen voi, just just, yltää... Ja sitäpaitsi, eiköhän se lapsen onni ja turvallisuus ole jostain ihan muusta kiinni, kuin siitä, kuka ympäröivät seinät omistaa? Vai kuinka monelta lapsi on kysynyt, että omistetaanko me tämä?
"Ja sitäpaitsi, eiköhän se lapsen onni ja turvallisuus ole jostain ihan muusta kiinni, kuin siitä, kuka ympäröivät seinät omistaa? Vai kuinka monelta lapsi on kysynyt, että omistetaanko me tämä?"
Näin minäkin sen ajattelen.
no meillä on ainakin todella hyvin asiat, ja en nyt hehkuta, mutta olen pirun ylpeä siitä että ollaan mieheni kanssa saatu asiat näin hyvin järjestykseen.
meillä on ainakin se tilanne tammikuussa edessä, kun mies palaa takasin töihinsä, että on mahdollisuus ostaa oma asunto. minä en itse ymmärrä sitä, että miksi asua vuokralla, kun samalla rahalla lyhentää lainaa? siis jos on mahd. ottaa lainaa..
me mietittiin kanssa rakentamista, ja on totta että nykyisin on käynnissä joku rakentamis buumi, ja tuntuu että aika vähäisen yhdessä olon jälkeen aletaan rakentamaan.
me mietittiin ja sumblittiin, mutta tultiin siihen tulokseen että ostetaan ensin omakotitalo. sitten jos töitä löytää toiselta puolen suomea, niin sen talon raskii myydä. itse kun alkaa rakentamaan sitä unelma kotia, niin kyllä meillä tulee ainakin aika vahvat tunnesiteet siihen kiinni.
mutta hei, jokainen tavallaan. enkä usko että kukaan ajattelee että vuokralla asuminen on häpeä, se vaan on ihan tosi että miksi maksaa vuokraa vanhasta käytetystä vuokra-asunnosta, jos on mahdollisuus ottaa lainaa ja saada omakoti!?
tääkin on mielipide kysymys, joten ei takerruta tähän. PÄÄASIA ETTÄ LASPILLA ON KATTO PÄÄN PÄÄLLÄ :))
Vaikka ei varsinaista vuokraa mene, ok-talossa vastaat kaikista maksuista itse, kiinteistäverosta puhumattakaan.Itse maksat, roskienkuljetuspalvelun,vesi,sähkö,viemärimaksut ym. ja ninkauankuin on asuntovelkaa päällä, maksut ovat suuret.Rivitaloissa maksetaan yhtiövastiketta=vuokra. Niinettä ok-talo asuminen ei ole halpaa, kallista lystiä on, sillä siinähän maksat kaiken itse ja joitakin asioita on pakko tehdä, jos kunnallistekniikka sen vaatii.
Muutettiin yhteen heti kun pääsin ensikodissa ja siinä teimme virheen. Kaikki tapahtui todella nopeasti. Niin, että molemmat lopulta hukkasivat oman persoonansa ja 1.5 vuotta myöhemmin muutimme erilleen.
Siis. Hiljaa hyvä tulee pätee tähänkin.