jätin eilen naiseni ja hänen 5-v poikansa joka todella piti minusta ja naiseni myös. 3- vuotinen suhde päättyi kun myönsin itselleni että en halua olla enää isäpulena pojalle eli pakoilen vastuuta vaikka heitä rakastankin, aika ristiriitaista vai? elämä on! Syynä oli myös se että en täysin hyväksynyt äidin pojalleen antamaa uskonnon opetusta(jeesus,taivas,helvetti, yms..) mielestäni taikauskoa ja lapsihan nyt uskoo kaiken mitä äiti opettaa totena. Lapsihan ei ole mun niin vaikee mun on äitiä kieltää. Ei lasta saisi aivopestä kuolemanjälkeisillä asioilla olis niin paljon muutakin tärkeetä opittavaa.. Aika sekavaa tekstiä tulee muttaa kun niin vituttaa.. Väärinhän mä tein kaikkia kohtaan itseni mukaan lukien. Masentaa...
jätin just uusperheeni..
voi vit..
71559
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
jätit uusperheesi, niin oletko joskus jättänyt sen ensimmäisenkin perheesi? Jos näin on tapahtunut niin mikä silloin mahtoi olla syynä? Ihmisellä kun on tapa toistaa entisiä "virheitään" ellei ihan tietoisesti lopeta kierrettä.
Huomasitko,että mies asui naisen ja naisen lapsen kanssa. Hän itse on ehkä lapseton. Ärsyttää, että ihmiset eivät osaa lukea.
Ei kaikilla uusperheellisillä ole ns. ensimmäistä perhettä.
Ei oo omia lapsia enkä oo mitään muita perheitä jättänyt. Exilläkään ei oo ollut lapsia, niistä suhteista mut on jätetty, et silleen se homma etenee..
Oikein teit, toi oli varmasti pitkällä tähtäimellä ihan oikea ratkasu. Kyllä sinä vielä löydät naisen jonka kanssa voit perustaa ihan oikean perheen.
oikea perhe?
Se kyllä tosiaan riippuu paljon siitä, miten vanhemmat asemansa ja velvollisuutensa/oikeutensa määrittelevät. Jos äiti ei anna miehelleen oikeutta kasvattaa lasta/lapsia, eikä mies mies ota lapsista vastuuta, niin eihän se tietenkään perhe ole, vaan tilanne on lähinnä se, että äidillä on poikaystävä joka asuu saman katon alla. Jos taas kasvatusvastuu ja muutenkin lasten asiat jaetaan, niin kyllä kyse on ihan oikeasta perheestä.
kanssa on varmasti vaikeata elää, vaikkei olisi jälkikasvuakaan. Todennäköisesti ihan itseäsikin ajatellen teit oikein. Olen joutunut muutamien hihhuleiden kanssa pakosta tekemisiin elämäni aikana, ja kipeää tekee ajatellakin niitä - ja niiden lapsiressukoita :(
Tämä siis tarkoittaa vain hihhuleita, en missään tapauksessa halua väheksyä uskonnollisia vakaumuksia kohtuuden rajoissa.... Niin, seuraava kysymys, kuka määrittää kohtuuden....
että ristiriitoja on nk. ydinperheissäkin. Niinkuin meillä.