Kirjottelin jo tuossa aiemmin isästäni. Nyt kysyisin kokemuksia puheen palautumisesta. Hän sanoo jo muutaman sanan melko selvästi, mutta kovasti olis asiaa eikä saa sanottua. Puheterapeutti käy 2 kertaa viikossa. Nyt käynyt 2 kertaa.
Kiitos etukäteen vastauksista!
Afasia
Sanna)
26
3655
Vastaukset
- sari a
Hei.
Kirjoittelin äsken tuonne aikaisempaan viestiisi.. kun löysin sen ensin. Kertoisitko kuinka kauan meni että olette tässä tilanteessa että muutamia sanoja tulee? (jos viitsit etsiä aikaisemman juttuni niin ei tarvitse sitä kerrata) Olen kiitollinen vastauksesta.- avh05
Jos tykkäätte vertaistuesta, mainostan teillekin
aivoverenkiertohäiriöportaalia avh.palaios.com, siellä on paljon hyvää asiaa!
Anne
- Sanna)
HYVÄ KUN KIRJOTIT!!!!
Isä on ollut sairaalassa nyt 5 viikkoa. Alku oli myös hankala koska hänellä oli keuhkokuume.
Oma elämä on aivan mieletöntä tunteiden myllerrystä. Käyn päivittäin isää katsomassa ja nyt ollaan saatu häntä kärrätä pyörätuolissa. Puoli tuntia jaksaa istua kerrallaan.
Luo uskoa äitiisi ja itseesi toipumisesta!!
Pidetään yhteyttä, koska tekee hyvää tuntea ettei ole yksin!
VOIMIA!!!!- sari a
Hienoa kun vastasit. Meillä sama homma, keuhkokuume myös vaivaa. ja lisää hankaluutta tuo tämä leikattu lonkka (asennettiin tekonivel). ja nyt äiti on hieman alakuloinen tajuttuaan oman tilanteen. leikkauksen jälkeen meni pari päivää todella alaspäin. Mut vielä jaksoi taistella, mistä olen iloinen. Nyt syö taas itse (mitä kerkes tehdä ennen leikkaustakin) mutta on todella väsynyt ja nukkuu paljon. Istumaan pääsee aina ruokailujen ajaksi,joka sekin tuo iloa hänelle.
Oli ihana kuulla että muillakin tunteet myllertää!!
Täytyy uskoa vain huomiseen! - Sanna )
sari a kirjoitti:
Hienoa kun vastasit. Meillä sama homma, keuhkokuume myös vaivaa. ja lisää hankaluutta tuo tämä leikattu lonkka (asennettiin tekonivel). ja nyt äiti on hieman alakuloinen tajuttuaan oman tilanteen. leikkauksen jälkeen meni pari päivää todella alaspäin. Mut vielä jaksoi taistella, mistä olen iloinen. Nyt syö taas itse (mitä kerkes tehdä ennen leikkaustakin) mutta on todella väsynyt ja nukkuu paljon. Istumaan pääsee aina ruokailujen ajaksi,joka sekin tuo iloa hänelle.
Oli ihana kuulla että muillakin tunteet myllertää!!
Täytyy uskoa vain huomiseen!Isälle määrättiin heti alussa mieliala lääkettä, nyt on alkanut vaikuttamaan! Tänään jo `lauloi` mulle :) Saako äitisi ko. lääkettä? Jos ei niin vaadi!
Onko puheterapeutti käynyt?
Päivä kerrallaan vaan... jos vertaa omaa myllerrystään siihen mitä siellä sairaalan pedissä käydään, niin helppoahan meillä. Ton kun `tajusin` niin alkoi helpottaan jollain lailla.Nyt vaan tsemppausta sinne sairaalaan:) Ja sulle kans! - sari a
Sanna ) kirjoitti:
Isälle määrättiin heti alussa mieliala lääkettä, nyt on alkanut vaikuttamaan! Tänään jo `lauloi` mulle :) Saako äitisi ko. lääkettä? Jos ei niin vaadi!
Onko puheterapeutti käynyt?
Päivä kerrallaan vaan... jos vertaa omaa myllerrystään siihen mitä siellä sairaalan pedissä käydään, niin helppoahan meillä. Ton kun `tajusin` niin alkoi helpottaan jollain lailla.Nyt vaan tsemppausta sinne sairaalaan:) Ja sulle kans!Äidilleni ei ole määrätty mielialalääkkeitä, tänään otin asian puheeksi koska mielestäni tarvitsee niitä.
Puheterapeutti on käynyt YHDEN kerran, ennen leikkausta! Sen jälkeen ei ole käynyt! Tänäänkin odoteltiin turhaan...
Sitten sairaalassa ruettiin jo puhumaan siirrosta terveyskeskuksen vuodeosastolle jota kauhulla ajattelen. Tiedän että siellä nämä terapiat eivät tule toimimaan niin hyvin.
Ja koska ne ei ole sairaalassakaan päässeet vielä kunnolla alkamaan!
Voimia tässä taistelussa todella tarvitaan! - Sanna)
sari a kirjoitti:
Äidilleni ei ole määrätty mielialalääkkeitä, tänään otin asian puheeksi koska mielestäni tarvitsee niitä.
Puheterapeutti on käynyt YHDEN kerran, ennen leikkausta! Sen jälkeen ei ole käynyt! Tänäänkin odoteltiin turhaan...
Sitten sairaalassa ruettiin jo puhumaan siirrosta terveyskeskuksen vuodeosastolle jota kauhulla ajattelen. Tiedän että siellä nämä terapiat eivät tule toimimaan niin hyvin.
Ja koska ne ei ole sairaalassakaan päässeet vielä kunnolla alkamaan!
Voimia tässä taistelussa todella tarvitaan!Meille sanottiin että 3 viikon jaksoissa mennään eteenpäin kuntoutuksessa... myös kauhulla ajattelen jos kolmen viikon jälkeen tarjotaan terveyskeskusta. Mutta laitetaan hanttiin!!!
Joo äkkiä vaan mielialalääkkeet. - Sanna)
sari a kirjoitti:
Äidilleni ei ole määrätty mielialalääkkeitä, tänään otin asian puheeksi koska mielestäni tarvitsee niitä.
Puheterapeutti on käynyt YHDEN kerran, ennen leikkausta! Sen jälkeen ei ole käynyt! Tänäänkin odoteltiin turhaan...
Sitten sairaalassa ruettiin jo puhumaan siirrosta terveyskeskuksen vuodeosastolle jota kauhulla ajattelen. Tiedän että siellä nämä terapiat eivät tule toimimaan niin hyvin.
Ja koska ne ei ole sairaalassakaan päässeet vielä kunnolla alkamaan!
Voimia tässä taistelussa todella tarvitaan!Olen ollut muutaman päivän pois koneen ääreltä.Kuinka sun äiti voi??? Saiko mielialalääkkeet?
Meillä mennään eteenpäin kuntoutumisessa hitaasti mutta melko varmasti!!!
Kärsivällisyyttä:) - sari a
Sanna) kirjoitti:
Olen ollut muutaman päivän pois koneen ääreltä.Kuinka sun äiti voi??? Saiko mielialalääkkeet?
Meillä mennään eteenpäin kuntoutumisessa hitaasti mutta melko varmasti!!!
Kärsivällisyyttä:)Moi. Torstaina siirryttiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Hyvin menny, pienempi paikka, hoitajilla tuntuu olevan enemmän aikaa. Mikä mielestäni kiva. Terapiat alkaneet. Puhetta ei tule vieläkään eikä oikea puoli liiku. Mutta parina viime päivänä on ollut yritystä puheeseen joten vielä on kai toivoa. Sai mielialalääkkeet ja on ollut paljon iloisempi ja "reippaampi" kuin koko aikana. Ennen niitä oli todella surullinen ja kiukkuinen.
Mutta tästähän ei ole kuin yksi tie, eteenpäin!
Pidetään yhteyttä. - Sanna)
sari a kirjoitti:
Moi. Torstaina siirryttiin terveyskeskuksen vuodeosastolle. Hyvin menny, pienempi paikka, hoitajilla tuntuu olevan enemmän aikaa. Mikä mielestäni kiva. Terapiat alkaneet. Puhetta ei tule vieläkään eikä oikea puoli liiku. Mutta parina viime päivänä on ollut yritystä puheeseen joten vielä on kai toivoa. Sai mielialalääkkeet ja on ollut paljon iloisempi ja "reippaampi" kuin koko aikana. Ennen niitä oli todella surullinen ja kiukkuinen.
Mutta tästähän ei ole kuin yksi tie, eteenpäin!
Pidetään yhteyttä.Isä on vielä sairaalassa. Kamalasti kuntoutetaan. Ja edistystä myös tapahtunut. Muutamia sanoja tulee ihan spontaanisti; moi, terve, joo, juu, ei, ahaa, voi juku... ja tietty perkele :) Sairaanhoitajat sairaalassa tosi kiireisiä. Terkkari saattaapi olla kuitenkin parempi paikka... vaikka niin kamalalta se alussa tuntui :)
Ollaan alettu antaan kalanmaksaöljyä hänelle, tekee hyvää aivoille ja verenkierrolle!
Saako äitisi syödä? vai meneekö velli letkulla?
Kirjotellaan! VOIMIA!!! - sari a
Sanna) kirjoitti:
Isä on vielä sairaalassa. Kamalasti kuntoutetaan. Ja edistystä myös tapahtunut. Muutamia sanoja tulee ihan spontaanisti; moi, terve, joo, juu, ei, ahaa, voi juku... ja tietty perkele :) Sairaanhoitajat sairaalassa tosi kiireisiä. Terkkari saattaapi olla kuitenkin parempi paikka... vaikka niin kamalalta se alussa tuntui :)
Ollaan alettu antaan kalanmaksaöljyä hänelle, tekee hyvää aivoille ja verenkierrolle!
Saako äitisi syödä? vai meneekö velli letkulla?
Kirjotellaan! VOIMIA!!!Hei. Äitini syö itse,on alusta asti syönyt itse. On opeteltu käyttämään sitä vasenta kättä. Jumppari käy päivittäin ja edistystä tapahtuu kokoajan,tänään kokeillaan kävelemistä. Mutta se leikattu lonkka hidastaa hieman tätä liikkeelle lähtöä. Käsi on edelleen voimaton. Puheterapian aloitus on viivästynyt tuolla vuodeosastolla,kokoajan saa vaatia sitä. Sen puuttuminen harmittaa tällä hetkellä.
Jännä että isäsi on vielä sairaalassa, äitini ollut jo viikon tuolla vuodeosastolla. Onko hän edelleen neurologisella vuodeosastolla. Ja saako kysyä että missäpäin? (ei ole pakko vastata)
Palataan asiaan! - Sanna )
sari a kirjoitti:
Hei. Äitini syö itse,on alusta asti syönyt itse. On opeteltu käyttämään sitä vasenta kättä. Jumppari käy päivittäin ja edistystä tapahtuu kokoajan,tänään kokeillaan kävelemistä. Mutta se leikattu lonkka hidastaa hieman tätä liikkeelle lähtöä. Käsi on edelleen voimaton. Puheterapian aloitus on viivästynyt tuolla vuodeosastolla,kokoajan saa vaatia sitä. Sen puuttuminen harmittaa tällä hetkellä.
Jännä että isäsi on vielä sairaalassa, äitini ollut jo viikon tuolla vuodeosastolla. Onko hän edelleen neurologisella vuodeosastolla. Ja saako kysyä että missäpäin? (ei ole pakko vastata)
Palataan asiaan!Ei kai se salaisuus ole... Riihimäen sairaalassa. Siellä on kuntoutus osasto. Puheterapeutti oli täällä sitä mieltä että on parempi kun ei itse syö, meni letku suoraan mahalaukkuun. Pelkäsi nielun halvaantumista ja keuhkokuumetta. Nyt syö itse, onneksi.
Kävelyharjoituksia myös aloiteltu. Ulkona ollaan käyty pyörätuolilla. Yllättävän hyvällä tuulella jaksaa olla hän :)
Puhetta odotellessa....
Mikä fiilis sulla on itselläsi nyt? Täällä vaihtelee... Toisaalta kaikkeen tottuu.. ihmeellistä.. - Sari a
Sanna ) kirjoitti:
Ei kai se salaisuus ole... Riihimäen sairaalassa. Siellä on kuntoutus osasto. Puheterapeutti oli täällä sitä mieltä että on parempi kun ei itse syö, meni letku suoraan mahalaukkuun. Pelkäsi nielun halvaantumista ja keuhkokuumetta. Nyt syö itse, onneksi.
Kävelyharjoituksia myös aloiteltu. Ulkona ollaan käyty pyörätuolilla. Yllättävän hyvällä tuulella jaksaa olla hän :)
Puhetta odotellessa....
Mikä fiilis sulla on itselläsi nyt? Täällä vaihtelee... Toisaalta kaikkeen tottuu.. ihmeellistä..Minun äiti oli Oulun yliopisto sairaalassa.saatiin sinne sitten lähete kuntoutusosastolle,jonne menemme myöhemmin syksyllä. Ja jos niillä on siihen rahaa!! Mutta jumppari mikä hänellä nyt käy päivittäin on kyllä todella hyvä. Samoin mekin ajelemme pyörätuolilla ulkona ja sisällä. Ja olen yrittänyt saada häntä itsekin sitä ohjaamaan..
Mieliala on pirteä ja hänellä on oikein tullut sellainen fiilis että näytän kaikille että tästä noustaan. Puhetta ei edelleenkään tule,eilen oli kyllä sanonut hoitajalle sanan tyhmä..mitä lie tarkoittanut... =) Oma fiilis vaihtelee rajusti. Joku päivä itkettää kaikki kamalasti ja toisena on hyväksynyt tämän kaiken. Iso muutoshan tämä elämään on. - Sanna)
Sari a kirjoitti:
Minun äiti oli Oulun yliopisto sairaalassa.saatiin sinne sitten lähete kuntoutusosastolle,jonne menemme myöhemmin syksyllä. Ja jos niillä on siihen rahaa!! Mutta jumppari mikä hänellä nyt käy päivittäin on kyllä todella hyvä. Samoin mekin ajelemme pyörätuolilla ulkona ja sisällä. Ja olen yrittänyt saada häntä itsekin sitä ohjaamaan..
Mieliala on pirteä ja hänellä on oikein tullut sellainen fiilis että näytän kaikille että tästä noustaan. Puhetta ei edelleenkään tule,eilen oli kyllä sanonut hoitajalle sanan tyhmä..mitä lie tarkoittanut... =) Oma fiilis vaihtelee rajusti. Joku päivä itkettää kaikki kamalasti ja toisena on hyväksynyt tämän kaiken. Iso muutoshan tämä elämään on.Isä käveli eilen reumarollaattorilla!!!! Oikean käden sormissa ihan hiukan ollut liikettä myös!!
Mutta puhe on puuroa vieläkin... Puheterapeutti käy liian harvoin!
Voi kun olis ihanaa kun sais puhuttua!!!
Mulla meni viime yö ihan valvoessa ja miettiessä. Yöllä asiat tuntuu vieläkin pahemmilta.
Lähden kohta tästä töistä isää katsomaan!
Tosi kiva kuulla teidän kuulumisia! - Sari a
Sanna) kirjoitti:
Isä käveli eilen reumarollaattorilla!!!! Oikean käden sormissa ihan hiukan ollut liikettä myös!!
Mutta puhe on puuroa vieläkin... Puheterapeutti käy liian harvoin!
Voi kun olis ihanaa kun sais puhuttua!!!
Mulla meni viime yö ihan valvoessa ja miettiessä. Yöllä asiat tuntuu vieläkin pahemmilta.
Lähden kohta tästä töistä isää katsomaan!
Tosi kiva kuulla teidän kuulumisia!Kiva kuulla että teillä on edistytty! Meillä ei ole vieläkään käynyt puheterapeutti! Oli tehnyt oharit keskiviikkona! Arvaa olenko raivona. se puheen opettelu on kuitenkin mielestäni todella tärkeä. Saa nähdä tuleeko keskiviikkona... tätä vähän pelkäsinkin kun tuonne siirryttiin.
Minulla asioiden hoitoa hankaloittaa että äitin luo on matkaa 200km. Pari kertaa viikossa ajan sinne päiväksi. ja soittelen hoitsuille. Tuntuu pahalta kun ei voi soittaa äitille. Monta kertaa ollut kyllä numero valittuna...
Sairaalassa oloajan asuin potilaskodissa sairaalan vieressä (sikakallista!) mutta nyt täytyy tyytyä tähän.
Saako kysyä minkäikäinen isäsi on? Minun äitini täytti juuri 60v.
Kiva vaihtaa kokemuksia. Ja tietää että ei ole ainoa tässä tilanteessa oleva! Kirjotellaan. - Sanna)
Sari a kirjoitti:
Kiva kuulla että teillä on edistytty! Meillä ei ole vieläkään käynyt puheterapeutti! Oli tehnyt oharit keskiviikkona! Arvaa olenko raivona. se puheen opettelu on kuitenkin mielestäni todella tärkeä. Saa nähdä tuleeko keskiviikkona... tätä vähän pelkäsinkin kun tuonne siirryttiin.
Minulla asioiden hoitoa hankaloittaa että äitin luo on matkaa 200km. Pari kertaa viikossa ajan sinne päiväksi. ja soittelen hoitsuille. Tuntuu pahalta kun ei voi soittaa äitille. Monta kertaa ollut kyllä numero valittuna...
Sairaalassa oloajan asuin potilaskodissa sairaalan vieressä (sikakallista!) mutta nyt täytyy tyytyä tähän.
Saako kysyä minkäikäinen isäsi on? Minun äitini täytti juuri 60v.
Kiva vaihtaa kokemuksia. Ja tietää että ei ole ainoa tässä tilanteessa oleva! Kirjotellaan.Voi hitto mikä matka :( Minä en myöskään ole kovin tyytyväinen puheterapeuttiin. Ei käynyt viime to vaikka pitäis käydä ti ja to. Ajattelin jo katsoa löytyiskö yksityisistä lääkärikeskuksista puheterapeuttia!! Vaan mahtaa olla liian kallista sekin. Olen kyllä kuullut sellaistakin että puhe palautuu itsekseen kun verisuonet päässä ovat tehneet uusia reittejä.
Minun isä on 70v. viriili poikamies :) Oli vielä peltikattoa tekemässä jollekin naiselle muutama päivä ennen kohtausta. Tarkoitus oli sitä hommaa lähteä jatkamaan. Meidän piharakennusta hänen piti tulla rakentaan elokuun alusta. Sellanen seiskakymppinen :) asui yksin ja oli vielä tarkoitus rakentaa itselleenki talo. Eli peruskunto tosi hyvä. se ehkä pelastaa. Tosin olen kuullut kasikymppisitäkin jotka kuntoutuu.
Käykö äitiäsi katsomassa muita ku sinä?
Eikö teillä ole lähempänä paikkaa johon äidin saisi siirrettyä? - Sanna)
Sanna) kirjoitti:
Voi hitto mikä matka :( Minä en myöskään ole kovin tyytyväinen puheterapeuttiin. Ei käynyt viime to vaikka pitäis käydä ti ja to. Ajattelin jo katsoa löytyiskö yksityisistä lääkärikeskuksista puheterapeuttia!! Vaan mahtaa olla liian kallista sekin. Olen kyllä kuullut sellaistakin että puhe palautuu itsekseen kun verisuonet päässä ovat tehneet uusia reittejä.
Minun isä on 70v. viriili poikamies :) Oli vielä peltikattoa tekemässä jollekin naiselle muutama päivä ennen kohtausta. Tarkoitus oli sitä hommaa lähteä jatkamaan. Meidän piharakennusta hänen piti tulla rakentaan elokuun alusta. Sellanen seiskakymppinen :) asui yksin ja oli vielä tarkoitus rakentaa itselleenki talo. Eli peruskunto tosi hyvä. se ehkä pelastaa. Tosin olen kuullut kasikymppisitäkin jotka kuntoutuu.
Käykö äitiäsi katsomassa muita ku sinä?
Eikö teillä ole lähempänä paikkaa johon äidin saisi siirrettyä?oletko katsonut tällaisia sivuja:
avh.palaios.com
Mä en kyllä saanut siitä oikeen irti mitään. - Sari a
Sanna) kirjoitti:
oletko katsonut tällaisia sivuja:
avh.palaios.com
Mä en kyllä saanut siitä oikeen irti mitään.Löysin myös nuo sivut mutta ei minulle mitään iloa. Äitini asui myös yksin omakotitalossa. Itse hoiteli kaikki hommat siellä.Pääsi eläkkeelle heinäkuun alussa..
Kovasti olen sanonut että kyllä täältä vielä kotia mennään! Jotkut hoitajat aloittivat jo sairaalas höpötyksen et kotia ei oo enää pääsyä! Todella kannustavaa!
Äiti on nyt omaan kuntaansa kuuluvas osastolla. Itse asun näin kaukana lapsuuden kodista. Olen miettinyt miten saisin hänet lähemmäs, mutta ei taida olla varaa näihin yksityisiin hoitoihin, kun täällä ei voisi siihen kunnallisiin päästä.
Samaa yksityistä puheterapeuttia olen minäkin miettinyt kun tuntuu tuo järjestely tökkivän noin pahasti. Mutta taitaa olla sekin hintava..
minulla on kaksi veljeä jotka käyvät myös äitini luona. Heilläkin matkaa tulee 100km. jotenkin on huono omatunto kun ei voi olla luona niin usein. Olen kyllä selittänyt äitille et täytyy olla myös töissä.(olin sairaslomalla kun äiti oli sairaalassa) Ja varmasti ymmärtää sen,mutta silti..
Tämmöistä tällä kertaa. =) - Sanna)
Sari a kirjoitti:
Löysin myös nuo sivut mutta ei minulle mitään iloa. Äitini asui myös yksin omakotitalossa. Itse hoiteli kaikki hommat siellä.Pääsi eläkkeelle heinäkuun alussa..
Kovasti olen sanonut että kyllä täältä vielä kotia mennään! Jotkut hoitajat aloittivat jo sairaalas höpötyksen et kotia ei oo enää pääsyä! Todella kannustavaa!
Äiti on nyt omaan kuntaansa kuuluvas osastolla. Itse asun näin kaukana lapsuuden kodista. Olen miettinyt miten saisin hänet lähemmäs, mutta ei taida olla varaa näihin yksityisiin hoitoihin, kun täällä ei voisi siihen kunnallisiin päästä.
Samaa yksityistä puheterapeuttia olen minäkin miettinyt kun tuntuu tuo järjestely tökkivän noin pahasti. Mutta taitaa olla sekin hintava..
minulla on kaksi veljeä jotka käyvät myös äitini luona. Heilläkin matkaa tulee 100km. jotenkin on huono omatunto kun ei voi olla luona niin usein. Olen kyllä selittänyt äitille et täytyy olla myös töissä.(olin sairaslomalla kun äiti oli sairaalassa) Ja varmasti ymmärtää sen,mutta silti..
Tämmöistä tällä kertaa. =)Voi kurjuus, pienen hetken sai nauttia eläkepäivistä. Mutta onneksi hän on nuori kuitenkin. Toipuu varmasti! Ei välttämättä omakotitalo asukkaaksi mutta rivitalo asunto olis ehkä kiva. Niinku meidän isällekin.
Ihanaa huomenna alkaa taas kävelyharjotukset!!! Viikonloppuna kurjaa ku ei terapeutit käy.
Mun sisko asuu n. 2 kilometrin päässä sairaalasta. Mulla matkaa vähän vaille 10 km. Käydään molemmat päivittäin, parhaana 2 kertaa. Veli asuu Helsingissä, hän käy harvemmin. Matkaa n. 75 km. - Sari a
Sanna) kirjoitti:
Voi kurjuus, pienen hetken sai nauttia eläkepäivistä. Mutta onneksi hän on nuori kuitenkin. Toipuu varmasti! Ei välttämättä omakotitalo asukkaaksi mutta rivitalo asunto olis ehkä kiva. Niinku meidän isällekin.
Ihanaa huomenna alkaa taas kävelyharjotukset!!! Viikonloppuna kurjaa ku ei terapeutit käy.
Mun sisko asuu n. 2 kilometrin päässä sairaalasta. Mulla matkaa vähän vaille 10 km. Käydään molemmat päivittäin, parhaana 2 kertaa. Veli asuu Helsingissä, hän käy harvemmin. Matkaa n. 75 km.Taas on päiviä mennyt ja tuntuu että eteenpäin on äitin kanssa menty! Nyt on ruennut tulemaan muutamia sanoja. On,ei, voi taivas, voi että, ja meiltäkin löytyi se perkele.. Kun asia ei mennyt niinkuin halusi. Mutta alkuahan tämäkin vasta on.
Olin keskiviikkona mukana puheterapiatunnilla ja sain siellä hyviä neuvoja mitä kannattaa harjoitella aina näiden hänen käyntien välillä. Kun hän käy vain kerran viikkoon niin se on aika vähän. Ja hyvin äiti on ruennut minunkin harjoittelemaan puhetta.
Oletko huomannut onko tämä kaikki muuttanut isäsi luonnetta? Minä olen huomannut äidissä sellaisia piirteitä joita ennen ei ole ollut. Ja jotkut niistä ärsyttävät paljonkin mutta niiden kanssa on nyt vain elettävä.
Nyt sitten odotellaan lupaa lähteä viettämään viikonloppua kotona.. =) - Sanna)
Sari a kirjoitti:
Taas on päiviä mennyt ja tuntuu että eteenpäin on äitin kanssa menty! Nyt on ruennut tulemaan muutamia sanoja. On,ei, voi taivas, voi että, ja meiltäkin löytyi se perkele.. Kun asia ei mennyt niinkuin halusi. Mutta alkuahan tämäkin vasta on.
Olin keskiviikkona mukana puheterapiatunnilla ja sain siellä hyviä neuvoja mitä kannattaa harjoitella aina näiden hänen käyntien välillä. Kun hän käy vain kerran viikkoon niin se on aika vähän. Ja hyvin äiti on ruennut minunkin harjoittelemaan puhetta.
Oletko huomannut onko tämä kaikki muuttanut isäsi luonnetta? Minä olen huomannut äidissä sellaisia piirteitä joita ennen ei ole ollut. Ja jotkut niistä ärsyttävät paljonkin mutta niiden kanssa on nyt vain elettävä.
Nyt sitten odotellaan lupaa lähteä viettämään viikonloppua kotona.. =)Isällä on mennyt sukset ristiin puheterapeutin kanssa. heidän yhteistyöstään ei tule mitään!! Kysyin puheterapeutilta kuinka me voitais auttaa isää, niin ei kuulemma ole hyvä että me tehtäis mitään muuta kun käydään juttelemassa hänen kanssaan. Anna vähän neuvoja mitä sait teidän puheterapeutilta.!
Joka päivä käy onneks toimintaterapeutti ja fysioterapeutti. Me ollaan iltaisin autettu isä seisomaan seisontatelineeseen. Kävelyharjoituksia ei ole vielä paljon tehty, kun pitäis saada yläkroppa myös mukaan..
Kauheen vaikea sanoa luonteesta mitään... Ihmettelen kyllä että jaksaa olla yllättävän hyvällä tuulella kun me käydään.
Kuinka sun äidin jumppauttaminen sujuu? Ja kuinka lonkka on parantunut?
Mikä mieli sinulla??
- Sari a
Piti vastata näin kun ei antanut enää jatkaa tuonne alas...
Itse olen kyllä todella väsynyt. Tietenkin tuo reissaaminen kuluttaa. Eilenkin ajoin taas sen 400km. Mutta paras uutinen tuli eilen kun kuulin että äiti pääsee kolmen viikon kuntoutukseen! Eli joka päivä puheterapiaa ym. Meillähän ei ole tuolla vuodeosastolla toimintaterapiaa ja jumpparikaan ei käy joka päivä. Paljon on jäänyt meille itselle "opetettavaa". Meillä ainakin puheterapeutti on sitä mieltä että meidänkin harjoitus on hyväksi ja huomasi eilenkin kertoi kuinka olimme saaneet äitiä eteenpäin. Kirjoitan sinulle toisen viestin jossa annan jotain vinkkejä mitä kannattaa harjoitella. - Sari a
Piti tulostaa sun viimeisin viesti että osaa vastata kaikkeen.
Äidin lonkka on parantunut hyvin, vielä pari viikkoa pitää varoa seisomaharjoítuksissa. Olen itse nostellut äitiä pyörätuoliin ja vessassa ja hyvin varaa jalalla.
Tässä jotain vinkkejä mitä kannattaa harjoitella:
Numeroita ja viikonpäiviä RYTMISSÄ
- ovat syöpyneet ihmisillä niin syvälle mieliin, yleensä helpoimmat opetella uudestaan
Puhaltaminen
- hiljaa ja kovaa puhaltaminen ilman ääntä
parantaa huulten hallintaa
Yskiminen
- erilaisia yksimistapoja kannatta harjoitella, ovat voineet unohtua
erilaisia kasvojumppaliikkeitä
- kieltä ulos,sisään,sivulle,alas, ylös jne.
- kulmakarvojen kohotusta,otsan rypistämistä,silmät kiinni,silmät auki
- huulten irvistyksiä, törrölleen laittamista
- leuan liikkeitä: suu auki isolle, suu kiinni,leukaa sivusuunnassa edestakaisin
-kirjaimista vokaaleja kannatta harjoitella ensin
tämmöisiä sanoja harjoiteltu: pap pap pap, mam mam,mam , ai ai ai ai, oi,oi,oi, jne.
Laulaminen on kuulema parasta puheen harjoitusta!
Olen saanut äidin laulamaan kahta laulua (vihannut laulua aina yli kaiken) ja siellä tulee pitkä rivi sanoja oikein. Kannattaa valita joku sellainen laulu jonka takuulla jokainen osaa. Oletko huomannut onko isälläsi lukutaito säilynyt? Sen taidon avulla voi tehdä kans jotain harjoituksia. Äidillä tuntuu olevan jotain lukutaitoa tallella. Olen laittanut paperille tuttuja nimiä ja pyytänyt kertomaan missä kenenkin nimi lukee ja ne tulee oikein.
Toivottavasti saat tästä jotain selvää ja kysy jos jotain et tajua. Mites sinun jaksaminen muuten??- Sanna)
Mun sisko koitti nimilappu hommaa, ei onnistunut.
Isä on laulanut kuorossa. Vietiin sille nuorisokuoron cd, kuunteli tosi mielellään. Tähän mennessä ei ole suostunut katsomaan telkkaa eikä oikeen kuunteleen radiotakaan. On hyräillyt lauluja aika paljon.
Näyttää siltä että fyysinen kuntoutuminen onnistuu paremmin. Nousee jo itse ilman apua pyörätuoliin ja pois. On kävellyt reumarollaattorilla jo `pitkiä` matkoja. Tosi virkeä on ollut.
Pitäiskö jatkaa juttuja sähköpostilla? - Sari a
Sanna) kirjoitti:
Mun sisko koitti nimilappu hommaa, ei onnistunut.
Isä on laulanut kuorossa. Vietiin sille nuorisokuoron cd, kuunteli tosi mielellään. Tähän mennessä ei ole suostunut katsomaan telkkaa eikä oikeen kuunteleen radiotakaan. On hyräillyt lauluja aika paljon.
Näyttää siltä että fyysinen kuntoutuminen onnistuu paremmin. Nousee jo itse ilman apua pyörätuoliin ja pois. On kävellyt reumarollaattorilla jo `pitkiä` matkoja. Tosi virkeä on ollut.
Pitäiskö jatkaa juttuja sähköpostilla?Heippa taas. Mun äitikään ei halua katsoa telkkaria eikä kuunteleen radiota. En tajua miksi koska aina ollut innokas tv:n katsoja..
Musta tuntuu että meilläkin fyysinen kuntoutuminen etenee paremmin. Sitä kävelyä kun päästään vielä harjoitteleen paremmin.
Voidaan jatkaa sähköpostilla jos uskallat antaa osoitteen. =) - Sanna)
Sari a kirjoitti:
Heippa taas. Mun äitikään ei halua katsoa telkkaria eikä kuunteleen radiota. En tajua miksi koska aina ollut innokas tv:n katsoja..
Musta tuntuu että meilläkin fyysinen kuntoutuminen etenee paremmin. Sitä kävelyä kun päästään vielä harjoitteleen paremmin.
Voidaan jatkaa sähköpostilla jos uskallat antaa osoitteen. =)Hei pitkästä aikaa :) Kävin luomassa tälläsen osotteen [email protected]
Jotenki ei uskalla ihan henkilökohtasia fiiliksiä kirjottaa tänne.. niitä on niin monenlaista.
Kirjota!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k374936- 823506
- 302953
- 612935
- 82757
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t552280- 391778
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….91700- 181691
- 161584