Harkitse tarkkaan

Tehtyä ei tekemättömäksi saa, mutta liika katuminenkin on turhaa, pitäisi nyt vain katsoa eteenpäin ja iloita siitä mitä on.

Ja eiköhän aborttia moni mieti ihan tuhatkin kertaa. Suurin osa aborttiin päätyneistä ovat varmasti asiaa pohtineet monelta kantilta, ei sitä tehdä kuten hampaiden pesua.

Olen nelikymppinen. Rv 6 3.
Työelämässä ja neljä lasta joista kaksi täysi-ikäisiä ja omillaan asuvia.
Uusi mies ja uusi koti.
Mietin; nyt olen saanut nämä neljä jo kasvatettua ja nautin omasta ajasta ja työstäni.
Mutta..toisaalta aika käy ja kello tikittää..en voi enää saada lapsia muutaman vuoden kuluttua.
Tämä lapsi olisi uudelle miehelleni ensimmäinen.
Olen ollut jopa kauhuissani miettiessäni niitä öisiä herätyksiä, koliikkia, ym. Ympäri vuorokauden.
Mutta..jos kaikki menee hyvin ja vauva syntyy terveenä olen varmasti maailman onnellisin äiti.
Viimeinen iltatähti. Huomaan miten aika menee ja lapset kasvavat huomaamatta sylistä pois.
Otan kiitollisena vastaan tämän pienen lapsen olen onnellinen siitä että minusta tulee vielä äiti "vanhoilla päivillä".
Lapsi on lahja.

itselläni on ystävä joka päätyi abortti-vaihtooehtoon joskus ollessaan ylä-asteikäinen.en tiedä kuinka paljon asiaa silloin mietti vai oliko selvä juttu siinä tilanteessa,mutta kumminkin.itselläni on nyt kahdenviikon ikäinen pioka lapsi.ystäväni on iloinen puolestani,muutta vanhat tekemiset nostavat hurjasti päätään,erityisesti näissä tilanteissa,kun kaverit saavat lapsia.olen monesti kuunnellut ystäväni pahaa oloa,ja vaikken itse aborttia hyväksykään,todellakin jo soisin hänen saavan asiasta mielenrauhan.miten kauan se teko voikaan jäädä kaivamaan,varmaan loppuiäksi jollakin lailla.
noh,tämän ei siis ollut tarkoitus olla syyllistyspapatus mihinkään suuntaan,vaan sanoisin itsekin vaikken kokemusta omaakkaan:Mieti.mieti tarkkaan.

Minulle tehtiin muutama vuosi sitten abortti samantyyppisessä elämäntilanteessa. Itse en ole sitä katunut tosissani kertaakaan. Välillä tuli ekan vuoden sen jälkeen mieleen miettiä, missä vaiheessa raskaus olisi ollut ja millaisen vauvan olisin saanut, mutta päätöstäni en silti katunut. Aina tajusin kuitenkin sen olleen silloin paras ratkaisu.

Olen silti samaa mieltä kanssasi siitä, että abortti on ratkaisu, jota todellakin kannattaa harkita tarkkaan, jotta katumisen riski pienenisi. Se riski ei tietysti poistu koskaan, aina on mahdollista katua tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, teki sitten mitä tahansa. Tärkeintä on vaan opetella elämään omien valintojensa kanssa.

Koita nyt ap antaa itsellesi anteeksi. Ei katumuksessakaan kannata ikuisuuksia märehtiä, menee vaan oma elämä hukkaan. Luulen että olet itse itsesi ankarin arvostelija ja muut ehkä ymmärtävät ratkaisusi paremmin kuin luuletkaan.

hyvä ihminen...paha mieli siitä tuli ihan varmasti, uskon sen ja tukea tarvitset paljon. Luulen, että teit ihan oikean ratkaisun,olen sitä mieltä, että kyllä ihminen tietää sisimmässään mikä on sille parasta, olisiko terveytesi kestänyt tätä raskautta?Olisiko lapsi ollut välttämättä terve?Olet kuitenkin siinä riski ryhmässä ikäsi puolesta, että tilanne olisi voinut olla vaikeampi käsitellä, jos esim. olisit päättänyt pitää tämän lapsen ja olisi todettu, että se olisikin vammainen ja että raskaus keskeytettäisiin 4kk:lla,se jos mikään olisi ollut kauhea kokemus, ja sitten sellainen asia, että minkä ikäinen olisit silloin, kun lapsi olisi teini-ikäinen, olisitko jaksanut sen kanssa, miehelläsikin olisi silloin jo paljon ikää...Ei ehkä olisi ollut viisasta jatkaa raskautta, milloin olisit saanut nauttia elämästä, vapaasti ilman, että tarvitsisi olla niin suuressa vastuussa jostakin...Nauti elämästäsi miehesi kanssa ja tehkää kaikkea sellaista kivaa yhdessä mitä ei silloin voinut tehdä, kun lapsenne olivat pieniä...ja hoivaat ja hoidat sitten lapsen lapsiasi, kun on sen aika...Toivottavasti osasin lohduttaa sinua ja toivota sinulle oikein hyvää syksyä ja onnellista elämää!

Kannattais aina käyttää harkintaa.