Meillä on nyt 5kk vanha sekarotuinen uros. Emme tiedä mitä rotuja siin on, haettiin se 3kk vanhana perheeltä jossa sanottiin että pennusta on pakko luopua koska perheen toinen koira ei sietänyt sitä. Nämä sanoivat että molemmat vanhemmat on sekarotuja mutta että eivät tiedä mitä rotuja niissä on. (Siis nämä oli hankkinut pennun muualta, ei ollu heidän kasvatti).
No, ensimmäisenä päivänä kaikki sujui hienosti, kyllähän se autossa vähän näykki kättä mutta ei lujaa, kiellettiin kuitenkin koska ajateltiin ett helpompaa tehdä heti selväksi ettei ollenkaan purra ihmisiä. Seuraava päivä olikin sitten jotain ihan muuta, koira riehui ja puri eikä rauhoittunut millään, se hyökkäili vaan kimppuun.. Kun se väsyin se oli nätisti, sit saattoi taas pari tuntia sujua nätisti ja sitten mentiin taas, lenkillä varsinkin se hyökkäs (ja hyökkää vieläkin) jalkoihin. Alusta saakka ollaan sanottu,enemmänkin äristy ja muristu sana EI mutta ei mee jakeluun. Varattiin heti aika pentukurssille joka viime viikolla sitten alkoi. Toisena viikkona jo käytiin koiranomin luona että saataisiin neuvoja miten toimia pennumme kanssa. Koiranomi sanoi meille että tämä yksilö on erittäin itsepäinen, ja johtajatyyppiä, ja antoi meille sitten vinkkejä miten pitää se kurissa. No, tehtiin kaiken niinku hän sanoi, ja arvatkaa mitä? Ei tulosta.. Vieläkin se riehuu.. Vaikka onhan sillä hyviäkin päiviä, ja silloin se on niin enkeli että ei oo todellistakaan=) Mutta muistaa seuraavana päivänä ai et hei, mähän oon oikeesti hirviö..
Nyt rupee jo pikkuhiljaa tilanne helpottumaan ja odotamme koko perhe innolla että hampaat vaihtuisi, jos pureminen vaikka siihen loppuisi. Älkää nyt tulkitko tätä silleen ettää me vain istumme ja odotamme että menee ohi itsestään, koska töitä kyllä tehdään. Aktivointii harrastamme paljon, harjoittelemme istumista, tassun antamista, maahan-käskyä, vierelletuloa.. Ja on sillä aktivointilelut ja puruluut ja vaikka mitä, mutta aina vaan meidän kädet ja jalat maistuu parhaimmilta.
Koirassamme on todennäköisesti hollanninpaimenkoiraa, ja vaikka jotkut täällä sanovat että rotuja ei voi syyttää, niin mitä minäå olen lukenut holskuista se on todellakin vaativa rotu (sanovat useat holskun omistajat joilla on kokemusta myös muista roduista). Niin, tämä nyt vaan oli meidän perheen tarina, ajattelin vaan kertoa että aina ei johdu omistajan tietämättömyydestä että pentu on kauhukakara, löytyyhän helpompia koiria ja vaikempia tapauksia, ihan niinkuin lapsetkin on erilaisia.
Jos joku oikeesti on todella hyvä koirankouluttaja ja tietää selviävänsä mistä tahansa koirasta, on tervetullut hoitamaan meidän pentua ja opettamaan meitä=)
No, ensimmäisenä päivänä kaikki sujui hienosti, kyllähän se autossa vähän näykki kättä mutta ei lujaa, kiellettiin kuitenkin koska ajateltiin ett helpompaa tehdä heti selväksi ettei ollenkaan purra ihmisiä. Seuraava päivä olikin sitten jotain ihan muuta, koira riehui ja puri eikä rauhoittunut millään, se hyökkäili vaan kimppuun.. Kun se väsyin se oli nätisti, sit saattoi taas pari tuntia sujua nätisti ja sitten mentiin taas, lenkillä varsinkin se hyökkäs (ja hyökkää vieläkin) jalkoihin. Alusta saakka ollaan sanottu,enemmänkin äristy ja muristu sana EI mutta ei mee jakeluun. Varattiin heti aika pentukurssille joka viime viikolla sitten alkoi. Toisena viikkona jo käytiin koiranomin luona että saataisiin neuvoja miten toimia pennumme kanssa. Koiranomi sanoi meille että tämä yksilö on erittäin itsepäinen, ja johtajatyyppiä, ja antoi meille sitten vinkkejä miten pitää se kurissa. No, tehtiin kaiken niinku hän sanoi, ja arvatkaa mitä? Ei tulosta.. Vieläkin se riehuu.. Vaikka onhan sillä hyviäkin päiviä, ja silloin se on niin enkeli että ei oo todellistakaan=) Mutta muistaa seuraavana päivänä ai et hei, mähän oon oikeesti hirviö..
Nyt rupee jo pikkuhiljaa tilanne helpottumaan ja odotamme koko perhe innolla että hampaat vaihtuisi, jos pureminen vaikka siihen loppuisi. Älkää nyt tulkitko tätä silleen ettää me vain istumme ja odotamme että menee ohi itsestään, koska töitä kyllä tehdään. Aktivointii harrastamme paljon, harjoittelemme istumista, tassun antamista, maahan-käskyä, vierelletuloa.. Ja on sillä aktivointilelut ja puruluut ja vaikka mitä, mutta aina vaan meidän kädet ja jalat maistuu parhaimmilta.
Koirassamme on todennäköisesti hollanninpaimenkoiraa, ja vaikka jotkut täällä sanovat että rotuja ei voi syyttää, niin mitä minäå olen lukenut holskuista se on todellakin vaativa rotu (sanovat useat holskun omistajat joilla on kokemusta myös muista roduista). Niin, tämä nyt vaan oli meidän perheen tarina, ajattelin vaan kertoa että aina ei johdu omistajan tietämättömyydestä että pentu on kauhukakara, löytyyhän helpompia koiria ja vaikempia tapauksia, ihan niinkuin lapsetkin on erilaisia.
Jos joku oikeesti on todella hyvä koirankouluttaja ja tietää selviävänsä mistä tahansa koirasta, on tervetullut hoitamaan meidän pentua ja opettamaan meitä=)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kun alat koiraasi kouluttamaan, ole tiukka, käytä äänenpainoja kun sanot, ei, hyvä ja annat käskyjä. Itse olen puhumalla, äänenpainoilla kouluttanut koiraani, tiukimmassa tapauksessa kerran joutunut isoa koiraani "kurittaan" kuten emokoira. Mutat se oli se kerta. Kun sanot EI matalalla ja tiukalla äänellä ja kun koira irrottaa hampaansa, välittömästi KEHU iloisesti ja palkkaa. Toista tätä niin monta kertaa kunnes lopettaa. ELi joka kerta päivän aikana kun koira tekee tätä. Enemmänkin voisi, mutta suosittelen katsomaan TV2 ohjelmaa ensi tiistaina, jatkuu alkanutta tänä tiistaina klo 20.35-21 olevaa koiran koulutusohjelmaa. Siinä tunnettu kouluttaja saa nämä rähisijät kuriin. Nyt ti-ohjelmassa puhuttiin katsekontaktista, joten tässä sen verran. Kun haluat kiinnittää koirasi huomion ja saada esim. istumaan, ota makupalat (se pitää olla koiran herkkua - pieninä paloina, jota et anna kuin palkkauksen yhteydessä koiralle) molempiin käsiisi, komenna koira paikalle tai istumaan, näytä makupaloja koiralle, jotta saat koiran katsekontaktin. Pidä koiran katsekontakti makupaloissa, katso itse koiraa koko ajan silmiin, nosta makupalat silmiesi korkeudelle ja sano istu tai paikka, ellei jo istu. Pidä katsekontaktia pari - kolme minuuttia koiran kanssa. Jos koira on koko ajan ollut paikallaan, KEHU ja palkkaa toisella makupalalla. toista ja palkkaa. Tee tätä vähän väliä, kunnes sujuu. Kun koira osoittaa kyllästymisen merkkejä, tauota. Mutta puremiseen, käytä matalaäänistä EI sanaa ja tarvittaessa murise. Kun koira lopettaa palkkaa välittömästi. Kärsivällisyyttä. Vika ei ole koirassa, vaan sitä ei ole osattu käsitellä oikein edellisessä perheessä. Koiran perustottelevaisuukoulutus alkaa viikon sisällä, kun pentu 9 vkoisena tulee perheeseen. Joten katsopa se tv2 ohjelma, jos siitä olisi apua, ja nauhoita vaikka. Älä vielä menetä toivoasi. Kärsivällisyyttä. Myös muitten perheenjäsenten pitää olla tiukka komennoissa ja palkata.
saataville aina, lelut kaappiin ja tarjoillaan, kun teillä on aikaa leikkiä pennun kanssa.
Ruokaa, et anna ennenkuin tekee jotain oikein: istuu, maahan, paikka jne. Vaihtele näitä ruokakuppi opetuksia viikoittain, ettei pentu kyllästy. Ruokailuun luvalla: ole hyvä, syömään tai jotain, mikä suuhusi sopii.
Ulos ei pääse ennen kuin istuu ja antaa nätisti laittaa hihnan. Hihnan laitto, kun sujuu rauhallisesti, seuraavaksi ulosmenon rauhoitus. Ulos ei mennä sata lasissa niin ettei omistaja ehdi ovea sulkea;)
Puremiseen. Itse otin koiran mukaan suihkuun ja melkein joka paikkaan. Tajusi, että minulla on iho, mihin EI saa koskea kuin korkeintaan nuolaisemalla. Vaatteita yritti retuuttaa pitkään, mutta sekin jäi hampaiden vaihdon yhteydessä. Tiukka Ei ja jos ei mene perille, kerran saa sattua koiraa, että tajuaa rajat. Pentuna tämä raja on helpompi kuin isolla koiralla. Isoa, kun ei satu "mikään". Sattumisella en tarkoita hakkaamista, pahoinpitelyä vaan napakkaa otetta tai napautusta koiraan. Vaihtoehtoja: poskista kiinni ja tiukka tuijotus EI. Niskasta kiinni ja ravistus, vääntö turkista tarvittaessa, kielto mukaan. Kämmen tiukkana ja pamaus silmille, ei kirsuun ja tiukka ei mukana. Jatkossa pitäisi riittää ei ja kämmenen näyttö. Ja kun aikaa kuluu pelkkä ei sana pysäyttää koiran.
Sen varmaan jo tiedät, että koiraa on palkittava ja rangaistava heti. Minuutin myöhästyminen on jo liikaa. Tsemppiä, kyllä siitä hyvä tulee.
jep, kyllä minäkin uskon että tästä tulee todella hieno koira=) Odotan että syksyn tottelevaisuuskoulutukset alkavat, jos siihen vielä menisi (koskaa mieluummin koulutan "liikaa" kun liian vähän) =). Eilen ja tänään on toiminut se että en huomio, leikitään minun ehdoillani ja kun menen pois en huomaa sitä ollenkaan. Kyllä se vähän haukkuu ja yrittää tuhoja tehdä saadakseen huomioni mutta olen siirtäny pois kaiken minkä se voisi tuhota joten silläkin rupee olemaan keinot vähissä=) Nyt on vaan ongelmana se että en saa äitiäni uskomaan että se toimii... He kun saivat eilen koiranomilta uudet neuvot (en valitettavasti päässyt mukaan kurssille eilen), ja haluavat niitä kokeilla. Joten nyt minulla on "koiraongelman" lisäksi se ongelma että miten koulutan äitiäni ja hänen miesystäväänsä=op koska eihän siitä tule mitään että minä päivisin teen yhdellä tavalla ja he illalla toisella tavalla.. Koiraparka, ei ihme jos on sekava.. Mut kiitoksia vielä kerran asiallisesta palautteesta=)
ainakin tässä alkuvaiheessa. Kohtaamisia vain sinun läsnäollessasi ja komennossasi. Koira jaksaa olla kotona ja odottaa sinua töistä ilman "lapsenvahtia". Parempi niin kuin että joku muua sotkee sillä aikaa koiran päätä, kun olet poissa. Joudut tavallaan aloittamaan aina alusta, eikä se ole hyvä kenellekään. Vie sinun voimavarojasi ja koira ei tiedä, missä kaappi seisoo.
Koira myös leimaantuu sinuun paremmin, kun ei ole "kaikkien koira".
Koira menee sekaisin, jos sillä on monta kouluttajaa ja eri tavalla koulutetaan! Kyllä se yleisesti on ihminen, joka tarvitsee koulutusta eikä koira, eikä myöskään koiran vika, jos ei ymmärrä/tottele käskyjä. Joten kouluta äitiäsi eli sanot tiukasti, että koira on sinun ja sinä määräät miten sitä koulutetaan. Joten äitisi pitää myös sinua uskoa ja käyttää sinun tapaasi kouluttaa. Mainitsemassani tv2 ohjelmassa tämä tunnettu englantilainen kouluttaja koulutti niitä ihmisiä pääasiassa! joten jälleen totesin, että ihmisessä se vika on kun ei hallitse koiraansa. Joten sinä olet oikeassa, äitisi ja hänen miesyst. väärässä. Anna heille "huutia" koirahan on sinun, pysyköön he erillään koiran koulutuksesta. Ja onnea koulutukselle, pidä pintasi ja oma tapasi!
ollaan ihan alusta saakka harrastaneet sitä katsekontaktii, eli aina kun annetaan ruokaa se ei saa syödä ennenku on ottanu katsekontaktii, samoin kun mennään ulos ei tule ovesta ennen katsekontaktii jne. Se oppii todella nopeasti kaikki muut "temput", mutta pureminen jatkuu.. Nyt tänään se oli kylläkin kuin enkeli lenkillä=) Ei vetny, eikä edes yrittänyt näykkiä jalasta=) Ja kyllähän minä tiedän miksi se puree, ja kaikki olisi ongelmatonta jos sen kanssa leikkisi aina kun se tulee ottamaan kädestä kiinni, koska huomiotahan se kerjää, mutta kun eihän nkoira voi päättää leikkimisestä sun muusta...=) Mutta kiitoksia neuvosta kuitenkin=)niin, ja kyl se riehuessaankin rauhoittuu ja tottelee istu-käskyä heti kun ottaa namupussin käteensä, mutta en ole ihan varma onko se oikea tapa koska silloin koira oppii että jos riehuu se saa sitä mitä haluaakin... Plaaah, hankalaa...=)
ykkösjuttunsa. Yhdelle ruoka toiselle keppi jne. Ei namit haittaa, jos ne annetaan oikeaan aikaan.