hiljainen siivousarmeija?
Tälläkin keskustelupalstalla huudetaan aina jonkin ympäristövahingon sattuessa luonnonsuojelijoita ja Greenpeacea apuun. Näin varsinkin silloin, kun vahinko sattuu omissa kotinurkissa. Samat vaatijat suhtautuvat mainittuihin järjestöihin usein hyvinkin kielteisesti.
Luontojärjestöihin kuuluvien pitäisi olla nöyriä ja hiljaisia siivousjoukkoja, jotka kiltisti kaapisivat öljyt rannoilta ja pesisivät likaantuneet linnut sekä siivoaisivat rannat ja teiden varret muiden heittämistä roskista. Nyt vaaditaan Greenpeacea sammuttamaan Venäjän metsäpaloja. Mitenkähän sekin onnistuisi suomalaisilta, joita ei edes päästetä alueelle? Vastalauseetkin vaiennetaan valtamediassa.
Luontojärjestöt tekevät vapaaehtoisvoimin paljon edellemainittua siivoustyötä ilman palkkaa. Resurssit ovat kuitenkin rajalliset, sillä järjestöjen jäsenmäärät ovat melko pieniä. Lisäjoukkoja ei näytä edes ympäristöongelmien kärjistyessä tulevan oven täydeltä, sillä talkootyö ei ole erityisen suosittua muissakaan yhteyksissä.
Luontojärjestöjen tärkeä tehtävä on nostaa tietoisuuteen ympäristöongelmia. Siinä tehtävässä tehokas tiedotus ja yhteistyö median kanssa on tarpeen. Jokaisella järjestöllä on omat tiedotus- ja yhteistyökuvionsa. Greenpeace on valinnut näyttävät mediaiskut, WWF toimii paljon yhteistyössä yritysten kanssa, Luonnonsuojeluliitto noudattaa perinteistä tiedotuslinjaa. Kaikille ja ympäristölle on tärkeää, että tieto menee perille niillekin ihmisille, jotka eivät kuulu luontojärjestöihin.
Luonnonsuojelijat tekisivät karhunpalveluksen luonnolle ja luonnosta täysin riippuvaiselle ihmiselle, jos ne olisivat vain hiljainen siivousarmeija. Suomen luonto-lehdessä oli aikoinaan jonkin artikkelin yhteydessä hyvä nimitys näille hiljaisille: Laupiasnaamaiset tappajalampaat.
Tälläkin keskustelupalstalla huudetaan aina jonkin ympäristövahingon sattuessa luonnonsuojelijoita ja Greenpeacea apuun. Näin varsinkin silloin, kun vahinko sattuu omissa kotinurkissa. Samat vaatijat suhtautuvat mainittuihin järjestöihin usein hyvinkin kielteisesti.
Luontojärjestöihin kuuluvien pitäisi olla nöyriä ja hiljaisia siivousjoukkoja, jotka kiltisti kaapisivat öljyt rannoilta ja pesisivät likaantuneet linnut sekä siivoaisivat rannat ja teiden varret muiden heittämistä roskista. Nyt vaaditaan Greenpeacea sammuttamaan Venäjän metsäpaloja. Mitenkähän sekin onnistuisi suomalaisilta, joita ei edes päästetä alueelle? Vastalauseetkin vaiennetaan valtamediassa.
Luontojärjestöt tekevät vapaaehtoisvoimin paljon edellemainittua siivoustyötä ilman palkkaa. Resurssit ovat kuitenkin rajalliset, sillä järjestöjen jäsenmäärät ovat melko pieniä. Lisäjoukkoja ei näytä edes ympäristöongelmien kärjistyessä tulevan oven täydeltä, sillä talkootyö ei ole erityisen suosittua muissakaan yhteyksissä.
Luontojärjestöjen tärkeä tehtävä on nostaa tietoisuuteen ympäristöongelmia. Siinä tehtävässä tehokas tiedotus ja yhteistyö median kanssa on tarpeen. Jokaisella järjestöllä on omat tiedotus- ja yhteistyökuvionsa. Greenpeace on valinnut näyttävät mediaiskut, WWF toimii paljon yhteistyössä yritysten kanssa, Luonnonsuojeluliitto noudattaa perinteistä tiedotuslinjaa. Kaikille ja ympäristölle on tärkeää, että tieto menee perille niillekin ihmisille, jotka eivät kuulu luontojärjestöihin.
Luonnonsuojelijat tekisivät karhunpalveluksen luonnolle ja luonnosta täysin riippuvaiselle ihmiselle, jos ne olisivat vain hiljainen siivousarmeija. Suomen luonto-lehdessä oli aikoinaan jonkin artikkelin yhteydessä hyvä nimitys näille hiljaisille: Laupiasnaamaiset tappajalampaat.
Vastaukset 44
Vanhimmat
jo ajat sitten. Valehtelu ja kusetus on vienyt kyseisen järjestön lähinnä terrorijärjestön luokkaan, tällaisen tavallisen kansalaisen silmissä.
olla, ainahan on sakkia jotka ovat lappavat maailmankuvansa Seiskasta ja Iltalehdistä - tai Aku Ankasta.
Aika suuri joukko niitäkin on jotka oikeasti ymmärtävät jotain maailman menosta, onneksi...
käyttöön;
"ainahan on sakkia jotka ovat lappavat maailmankuvansa Seiskasta ja Iltalehdistä - tai Aku Ankasta"
Kun et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Valitettavasti niitä oikeasti maailman menosta ymmärtäviä ei löydy ainakaan luontojärjestöistä, erityisesti GP mukaanluettuna.
perustelet tuonkin väitteesi?
asiattomilla kirjoittelijoilla ole koskaan mitään perusteluja ja, kun asiaa ei ole, pitää yrittää päteä juuri edellisenkaltaisilla typeryyksillä.
harvinaista tällä(kin) palstalla, kiitos
jäsenkirja aina mukana, kun noin muistaa liturgian. Tosi on, että GP tekee noita mediatempauksia länsimaissa ja aina median ja videokameroiden suojelemana. Vapaaehtoisjoukkoja mahtuu kyllä telkkarin eteen viisastelemaan, mutta todellisia "gandhilaisia" Te ette ole. Keräätte "lasten rahoja" uskonne varjolla tekemättä mitää todellista. Osoittakaa nyt kerrankin olevanne jotain ja tehkää jotain muuta kun höpötätte mediassa ja osallistutte yleiseen keskusteluun.
nim. kyllästynyt.
On hienoa, että Greenpeace toimii ja ilmaisee mielipiteitä avoimesti kameran edessä.
Mediaa käyttää hyväkseen moni muukin järjestö ja puolue.
Vai olisiko todella parempi, jos Greenpeace tekisi vain yöllisiä salaisia iskuja ja viettäisi muun ajan hiljaa kaapissa?
kirjoituksessani on mielestäsi liturgiaa? Arvostan kaikkien omilla kasvoillaan esiintyvien ympäristöjärjestöihin kuuluvien työtä, sillä tiedän, että näissä järjestöissä tehdään paljon vapaaehtoistyötä ympäristön hyväksi. Myös oman järjestöni vähäisellä palkatulla henkilökunnalla on kädet täynnä työtä.
Kaikki järjestöissä tehtävä työ ei ole kovin julkisuudessa näkyvää. Esimerkiksi luonnonsuojeluyhdistykset, jollaista itse edustan, tekevät runsaasti erilaisia luontoselvityksiä kaavoitusta varten. Suuriin kaavahankkeisiin liittyvät luontoselvitykset ja kaavahuomautukset sekä lausunnot tehdään enimmäkseen omalla ajalla ja palkatta. Yhden sellaisen laatiminen voi olla monen päivän urakka.
Lisäksi ihmiset kääntyvät usein yhdistyksen puoleen, jos joku haitallinen hanke uhkaa asuinympäristöä. Hanke voi olla vaikkapa kaivos, törkeä ruoppaus tai tielinjaus Natura-alueen halki. Vaatii paljon aikaa vievää selvitystyötä, kun ryhtyy auttamaan tarvittavissa valituksissa tai huomautuksissa.
Kuten edellisessä kirjoituksessani mainitsin, luontojärjestöt tekevät ihan konkreettistakin työtä siivoamalla ympäristöä, puhdistamalla likaantuneita rantoja ja lintuja öljystä myös rakentamalla kaikkien iloksi lintutorneja, niittämällä lehto- ym- niittyjä. Ainakin WWF:lla on vapaaehtoisten ryhmä, joka ilman palkkaa puhdistaa öljyn tahrimia rantoja ja lintuja.
Sen sijaan, että syyttelet ja väheksyt niitä, jotka konkreettisesti tekevät jotakin yhteisen ympäristön hyväksi, voisit tulla mukaan seuraavana keväänä roskaantuneiden rantojen puhdistukseen tai lintutornien korjaukseen.
että ne jotka kritisoivat..eivät koskaan ole valmiita tekemään mitään luonnon ja ympäristön hyväksi
Kun välillä näkee valtamediassa jutun missä niitetään jotain niittyä, niin mikähän siinä on tarkoitus?
Nämä ahot tai entiset laidun-niityt on jotain 60-luvun perinnettä jolloin karja laidunsi vapaana, ja sai aikaan näitä niittyjä. Mitä umpeenkasvaneen laitumen niittämisellä on tekemistä luonnonsuojelun kanssa? Nämä niityt ovat kuitenkin olleet ihmisen toimien tulosta, kuka päättää mikä on se luonnontila mitä halutaan säilyttää? Tätä en ymmärrä. Kaikella on aikansa ja kun nykyään ei luonnonlaidunneta niin miksi sen tuloksena olleita niittyjä pitäisi jotenkin säilyttää? Aikanaan myös viljeljitiin kaskeamalla, eikä kukaan näe tarpeelliseksi poltella metsää vuosittain, ettäs saataisiin kaskea aikaiseksi, hölmöähän sellainen olisikin.
ei kai perinnemaiseman hoitoa kukaan luule luonnonsuojeluksi, nehän on aivan eri asioita. Aivan sama kuin sotkisi vanhojen rakennusten hoidon ja säilyttämisen luonnonsuojeluun. Kannattaisi ottaa edes pikkuisen selvää asioista ensin...
laittoi järjestönsä krediitiksi näiden aho niittyjen niittämisen, joten hän ainakin pitää asiaa jotenkin tarpeellisena. Myös näissä artikkeleissa asia katsotaan ikäänkuin luonnonsuojeluna. Sitähän minä kysyin ja ihmettelin, mitä sillä on tekemistä minkään suojelun kanssa, miksi mokomaa pidetään jotenkin säilyttämisen arvoisena?
Ennen ne jäsenkirjat oli punaisia ja niiden haltijat olivat aina oikeassa. Mistäpä muuten Sinä, jäsen 175, tiedät tekoni ja haluni tarvittaessa suojella ja varjella luontoa?
Eikös ole kumma, heti kun uskaltaa arvostella GP:tä tai muita yhden asian liikkeitä, niin tulee henkilökohtaisuuksia takaisin.
Muistaakseni -60 ja -70 luvulla lyötiin "neuvostokortilla" ts. toisinajattelijoita ja syytettiin heitä taantumuksellisiksi jne...vaikka kysessä oli vain keskustelun avaus vapaassa maassa. Koskahan GP saa oikeuden perustaa vankiloita sellaisille, jotka eivät usko heidän yksisilmäiseen propagandaansa? Vanhoja Stasin ja KGP:n koppeja saattaisi riittää, jos ne kaikki ei vielä ole museoina.
GP on mielestäni hyvä esimerkki tehokkaasta äärijärjestöstä, jonka toimintamallit ja tiedotus ovat todellakin lähellä jonkinlaista ympäristöfasismia -tai sitten äärikommunismia..ja propagandaa riittää, tekoja on sitten vähemmän, jos ei lasketa noita mediatempauksia. Kyllä aatteen edestä täytyy uskaltaa muutakin puhua televiisiossa..sinne vaan venäjän metsiin, viisumeja saa helposti ja banderollit tietysti mukaan. Ottakaa nyt kuitenkin kumisaappaatkin, ämpäri ja joku sammutushosa.
eihän sitä sotaakaan enää kuulemma käydä kun mediassa ja teleleviisiossa, jos lähi-idän uutisointiin on uskomista.
GP on mielstäni propadandajärjestö, joka toimii median ehdoilla ja käyttää sitä hyväkseen. Hommaan ovat perehtyneet ennen GP:tä monet menestyneet äärijärjestöt, jotka sitten pääsivät valtaan (mm. natsit, bolsevikit,ja monet muut pienemmät klikit).
Uskon, etä shokkikuva kuolevasta harmaavalaasta on parempi myyntikeino aatteelle kuin tylsä raportti, jossa varoitellaan valaiden sukupuuttoon kuolemisesta -ainakin lapsille suunnattuna mainoksena metron seinällä.
Vaarana vain on, että äärijärjestö saa liian suuren vallan, jolloin paluu ääri-johonkin?, esim. ympäristöfasismiin, on olemassa.
keskustelussa vastapuoli vetää esille fasismin,terrorismin ja kommunismin nimittelemällä laillisesti toimivia kansalaisjärjestöjä asiattomattomasti. Asiallinen keskustelu hukutetaan näihin solvauksiin, kun itseltä puuttuvat asia-argumentit.
En ole nähnyt luonnonsuojelijoiden kirjoituksissa vastaavia nimityksiä esimerkiksi luonnon raiskaajista ja ympäristön myrkyttäjistä. Voisikin kysyä, ketkä tässä maassa ja maailmassa ovat oikeita ympäristöterroristeja ja fasisteja.
Toisaalta on niinkin, että voimakas reaktio voi olla seuraus huonosta omastatunnosta. Vanha sananlaskuhan sanoo;" Se äläht kehen kolaht".
Ympäristöjärjestöjen aktiivisilla jäsenillä on täysi oikeus julkisuudessa tuoda esille saavutuksiaan. Samalla voidaan kertoa passiivisemmille kansalaisille, että pienelläkin joukolla voi saada paljon aikaan. Selvyyden vuoksi mainittakoon vielä, että näiden järjestöjen työ ei rajoitu ahtaasti vain koskemattoman luonnon suojeluun vaan myös kulttuurimaiseman vaalimiseen. Tosin esimerkiksi kukkaketojen hoitaminen auttaa säilyttämään myös harvinaisia perhoslajeja ja muitakin hyönteisiä. Näin perinnemaiseman hoito ja luonnonsuojelu hoituvat samalla työllä.
se sopiva perinnemaisema? Jotenkin tuntuu että sellanen 60-lukulainen ketomaisema, mutta miksi juuri se. Miksei näiden ketojen anneta kasvaa luonnonmukaisesti umpeen, juuri niinkuin luonto aina itse tekee? Mikä itseisarvo vanhojen Suomifilmien perusmaisemalla muka on? Niissähän luonto kasvaa omaan tahtiinsa, ja kanitatte hanttiin siinä asiassa. Sitä en ymmärrä, tekö määräätte mikä on maisemallisesti haluttavaa?
Toisessa yhteydessä puhutte luonnonmukaisista metsistä, mutta niityt eivät saisi kasvaa luonnonmukaisesti umpeen. Ei se perinnemaisema mitään luonnonmukaista ole, ihmisen tekosia. Tuossa on mielestäni suuri ristiriita.
,,,tässä se nähdään:
Internet ja sähkö ovat pahasta. Lähes normaalit ihmiset heittäytyvät elämää suurempaan hurmokseen ja käyttäytyvät kuin kalat kuivuvassa lammikossa.
Poistetaan internet ja sähkö ja maailma pelastuu !
on väittänyt, että niitettävä keto tai niitty on luonnonmaisema? Itsekin nimität sitä perinnemaisemaksi. Eikö mielestäsi mitään perinnemaisemia saisi hoitaa? Mikä sinua oikein rassaa siinä, että ihmiset haluavat säilyttää muutamia kukkaketoja tai niittyjä niittämällä niitä vapaaehtoisesti? Myöntäähän EU:kin nykyisin maanviljelijöille niinsanottua maisemanhoitopalkkiota kukkaniittyjen hoitamisesta.
Aukkohakkuiden takia meille on muodostunut pilvin pimein hoitamattomia, kulkukelvottomia risukoita, joissa luonto saa vapaasti kukoistaa. Onko liikaa vaadittu, että jossakin säilytetään viljeltyjen peltojen lisäksi avonaisia niittymaisemia, jotka ovat tienlaiteiden lisäksi perhosille elintärkeitä? Onko se jotenkin sinun leipääsi pienentämässä?
Sä voit hymyillä mulle, silmää iskeä, mut älä pure mun ananasta...:)
monilla näillä kedoilla, niityillä ja ns. puolikulttuuriympäristössä esiintyy lukuisia uhanalaisia hyönteis- ja kasvilajeja. Vaikea ymmärtää?
Jos nuo ötökät ovat aikanaan hyötyneet laiduntamistavoista, niin laidunten myötä myös niiden aika on auringonlaskussa.
Maailamnsivu on lajeja tullut ja mennyt, se on luonnonmukaista.
säilyttämistä voi tarkastella myös erään maatalouden historiallisen vaiheen muistona, jos et ymmärrä, mikä arvo yksittäisillä lajeilla on. En haluaisi elää maassa, joka ei arvosta esiäitien ja -isien työtä.
On totta, että maapallon historian aikana on lajeja hävinnyt, mutta milloinkaan aiemmin ihminen ei ole aiheuttanut nykyisen kaltaista sukupuuttoaaltoa. Sen vaikutuksia koko ekosysteemiin voidaan arvioida vasta jälkikäteen.
Jos tarkastellaan esi-isien töitä, niin kuka on valinnut juuri tuon kyseisen tavan säilyttämisen arvoiseksi?
Kautta historian on ollut monenlaisia tapoja leivässä pysymiseen. On eletty keräilytaloutta, on kaskeamalla viljelty ja vasta lähihistoriassa ollut kiinteitä laitumia karjalle. Kuka on se taho joka on päättänyt, että niittyjen säilyttäminen on perinne jota vaalitaan. Perinteitähän olisi vaikka mitä riippuen aikakaudesta.
Saaristolaiset kun haluaisivat vaalia kevätlinnustusperinnettä, niin eipä tunnu innostavan luonnonsuojelujärjestöjä.
Eli kuka on se, joka nostaa itsensä kaikkien yläpuolelle sanomalla, mikä perinne on hienoa säilyttää, ja mitkä eivät kelpaa säilytettäviksi perinteiksi.
Sinänsä minulle sama jos joku haluaa niittää umpeen kasvaneita niittyjä, ei se minulta ole pois. Sitä vain kyselen, millä oikeudella kyseiset järjestöt sanelevat nämä esi-isien perinteet säilytettäviin ja vastustettaviin tapoihin? En ole saanut siihen vastausta vieläkään.
asia - jota yleensä pidetään tärkeänä. Tietenkin on perinteitä, kuten vaikkapa noitavainot tai inkvisitio, jotka eivät kuuluu sivistyneen maailman ylläpidettäviin perinteisiin, mutta mielellään näitäkin esitellään museoissa ym. Haluaisitko kivikautiset asuinpaikat tuhottaviksi, sillä perusteella että luontohan niiden päälle kasvaa - mitä niitä säilyttämään ja kaivelemaan? Haluaisitko että Egyptin pyramidit tuhoutuvat, vai mikä Ramsesin patsas siellä nyt on tuhoutumassa.
Pyramiidit ja niityt ei oikein ole vertailukelpoisia keskenään.
Vastausta itse kysymykseen ei taida tulla.
perinteiden säilyttämisestä on kyse molemmissa - ovathan ne toki eri suuruusluokan juttuja mutta silti. Ja vastaukseksi riittää aivan mainiosti tuo uhanalaiset hyönteis- ja kasvilajit jotka viihtyvät parhaiten kedoilla ja niityillä eli ns. perinnemaisemissa.
kysyn puolestani sinulta, mikä sinua tässä niittyjen suojelussa oikein mättää? Niityt on luovutettu hoidettavasti täysin vapaaehtoisesti. Keneltäkään ei ole tultu niitää pakkolunastamaan. Niitä ei voi verrata esimerkiksi Natura-alueisiin.
Haluat ilmeisesti vain pelkän vastaansanomisen takia jankuttaa asiasta, vai onko joku pakottanut sinut luovuttamaan oman niittysi luonnonsuojeluyhdistyksen hoidettavaksi? Pyydän myös sinua selittämään, mikä on se valtava haitta, joka niittyjen hoitamisesta aiheutuu?
ettei niittyjen niittämin sinänsä ole minulta pois, mutta sitä olen tivannut kuka on se taho joka päättää mikä on sitä säilytettävää perinnettä ja mikä joutaa mennä. Siihen on ollut vaikea saada suoraa vastausta. Saaristolaiset ovat halunneet säilyttää kevätlinnustuksen peinteenä, mutta se ei luontojärjestöille kelpaa, vaan valitetaan EU-n asti. Ei luontojärjestöt ole ainoita joiden ajamat asiat ovat yksinomaan kannatettavia, kyllä muidenkin ajatuksille pitäisi tilaa antaa. (huom. en ole saaristolainen)
olen tässä vängännyt erään kirjoituksesi takia, missä toit esiin tämän palkattoman työmäärän, ympäristöselvityksen tiehankkeita vastaan, törkeitä ruoppauksia ym. Ihmettelen pitäisikö harrastuksesta vielä palkkaa maksaa? Ei sellaista saa muissakaan harrastuksissa tai vapaaehtoistöissä.
Se mikä minua tökkää luonnonsuojelijoissa, on ne ylilyönnit ja kompromissikyvyttömyys. Yhteiskunnassa asiat yleensä hoituu neuvottelemalla, mutta luontojärjestöt ovat sellaiseen täysin kyvyttömiä.
Parivuotta sitten raivasin pajupuskat pelto-ojistani, koska ne olivat kasvamassa pahasti tukkoon ja keskellä oleva joki tulvi keväällä pelloille. Seuraavalla viikolla olikin paikallislehdessä jo juttu, kuinka jonkun koppiaisen elinmahdollisuudet tuhotaan tällä ojaraivauksella. Ei sentään tullut mitään mielenosoituksia pellon reunaan. Elää luonnon kanssa tasapainossa, ei mielestäni tarkoita sitä että sokeasti yritetään joka torakkaa pitää hengissä ja vielä muiden kustannuksella.
Nämä teidän luontoarviot, kukahan niistäkin on vastuussa, tarkoitan tällä esim. kuinka luotettavaa on, koska nehän ovat tarkoitushakuisia, eikä neutraaleja. Liito-oravt on ollut hyviä pysäyttämään monia rakennushankkeita, mutta sekin uhanalainen kanta tuplaantui, kun joku muu taho kuin luontojärjestö sen laski.
Se mikä tökki on tuo kritiikitön itsensä ylentäminen luonnonsuojelun nimissä. Maapollo on selvinnyt läpi histirian monista mullistuksista, pahemmista kuin ihminen, ja selviää ihmisestäkin, jopa luonnonsuojelijoista. Aikajänne vain on sellainen ettei ihminen oikein sitä ymmärrä. Siitä lähtökohdasta tarkastellen tuo niittyjen niittäminen ei nyt ole edes maininnan arvoista puuhaa.
Kyllähän luontojärjestöjä tarvitaankin, en sitä kiellä, mutta ei luonto voi olla kaiken ylittävä itseisarvo.
on väitteesi että luontoselvitykset ovat tarkoitushakuisia. Olen teettänyt niitä useita ja ne ovat luotettavinta aineistoa, mitä vain voi saada. Huom. liito-oravaselvityksen tekijäkin kuuluu luontojärjestöön, tunnen hänet henkkoht, vaikka tekikin selvityksen yliopiston nimissä.
mistä tämä keskustelu alkoi. Kun joku ympäristökatastrofi sattuu omissa nurkissa, ollaan heti huutamassa ympäristöjärjestöjä apuun. Mainittujen vapaaehtoispohjalla toimivien järjestöjen pitäisi sammuttaa Venäjän metsäpalot ja kerätä laivojen päästämät öljyt rannoilta. Kaikki tämä ja paljon muutakin pitäisi tehdä nöyrästi ja hiljaa siten, ettei vaan ärsytä kunnon kansalaisia, usein niitä, jotka ovat olleet roskaamassa ja likaamassa ympäristöä.
En ole missään kirjoituksessa vaatinut palkkaa rantojen siivoamisesta tai ketojen niittämisestä. Halusin vain tuoda esille, mitä yleishyödyllistä, kaikkia hyödyttävää työtä vapaaehtoiset tekevät. Työ sellaisenaan ei paljon hyödytä, ellei siihen yhdistetä tiedotusta, ja tiedotus perustuu tutkimukseen.
Ei luonnonsuojelualueita perusteta mihin tahansa vain kiusanteon tarkoituksessa kuten kaltaisesi usein luulevat. Taustalla on tieteellinen tutkimus, joka on ihan muuta kuin jokamiehen mutu-tieto. Tutkimus tuo jatkuvasti tarkennettua ja muuttuvaakin tietoa. Ympäristöjärjestöt pyrkivät käyttämään toiminnassaan uusinta tietoa.
EU:in luontodirektiivi suojelee liito-oravaa, sillä Suomessa on EU-alueen ainoat liito-oravaesiintymät. Vaikka tutkimus liitureiden tarkemmista määristä tuli turhan myöhään, on jo pitkään tiedetty liito-oravan harvinaistuvan metsien muuttuessa sille yhä sopimattomammaksi elinympäristöksi.
Maapallo on selvinnyt mullistuksista ja tulee jäämään jäljelle vielä ihmisen jälkeenkin siihen asti, kunnes aurinko sammuu. Aina jonkinlainen elämä selviää vaikka ydintalvesta. Kysymys onkin siitä, että ihmiset teoillaan sahaavat omaa oksaansa, jouduttavat sekää omaa, että hyvin monien muiden lajien sukupuuttoa. Nyt mullistukset ovat olleet kaikkine ilmastonmuutoksineen turhan rajuja.
Kaikki toimenpiteet - myös harvinaisten hyönteis- ja kasvilajien asuttamat perinneniityt - joilla voidaan lisätä monimuotoisuutta ovat tässä ennätysmäisten sukupuuttojen ajassa kannatettavia. Suuri joukko ihmisiä arvostaa myös kukkaniittyjen esteettisiä arvoja, vaikka niillä ei mitään harvinaisuuksia asustaisikaan. Kun kysyt, kuka/ketkä päättävät niittyjen hoitamisesta, vastaus siihen on ainakin omalla alueellani luonnonsuojeluyhdistys, paikkakunnalla kun oli säästynyt sopivassa tienvarsimaisemassa kaunis keto.
että aiemmat liito-oravatulokset olivat myös tutkijoiden tekemiä, siis ne jotka nyt uudessa tutkimuksessa tuplaantuivat
"olen teettänyt niitä useita..."
Maksaja voi valita kuka selvityksen tekee.
Myös luontoselvityksen.
Luonnonsujelujärjestöihin-miksiköhän?
Mitä muuten tarkoitat sanomalla ettei työ sinänsä hyödytä mitään, ellei siihen yhdistetä tiedotusta? Eikä vapaaehtoistyö pitäisi olla pyytentöntä? Vai kiitostako vain keräätte.
Miksi rantoja ei hyödytä putsata, jollei mediaa ole paikalla? Luonto tuskin tietää onko putsaaja päässyt telkkariin, vai ei.
Varmaan jonkinlainen itsekritiikkin olisi joskus paikallaan, sanoit jäsenistön olevan pieni, miksi? Miksi tällaiset maalaiset vieroksuvat teitä?
Naturavalmistelut ja toteutus kyllä kaatuivat kaikkien luontojärjestöjen niskaan, eikä se ollut goodvwilliä. Olisiko myös näin ettei hyvät tarkoitusperät, kuitenkaan pyhitä keinoja.
Minä en enää kykene ymmärtämään jos en omalla maallani saisi pelto-ojia putsata, oli siellä mitä tahansa ötököitä. Omaa metsääni saan hoitaa niinkuin parhaaksi näen, sieltä minä itse oman elantoni saan. Jos paikallinen luontojärjestö löytää sieltä valkoselkätikan, liito-oravan tai muuta vastaavaa niin vaikeuksia on tiedossa. naturan aikana sai kättä vääntää vaikka mistä. Jotain lahopuunkääpiäkin olisi pitänyt siellä suojella. Ne kun mätänee 10 vuodessa ja häviävät sitten. Oman kiinnostukseni takia olin jättänyt jonkun palstan hoitamatta, kun se se oli niin jätetty jo edelliseltä sukupolvelta. Minun oikeustajuni mukaan sellaset ovat MINUN päätettävissä, eikä mitään sosialisoitavaa yhteishyvää. Luontojärjestöjen pitäisi ymmärtää myös yksityisomistuksen oikeus omiin omaisuuksinsa. Minusta ei aina eroa edesmenneestä kommunismista kovinkaan paljoa menettelytavat jossa yritään jonkin luontoarvon varjolla, saattaa suojeluun yksitysmaita. Siinävaiheessa annetaan ymmärtää ettei mikään asiassa muutu, mutta miksi sitten suojellaan? Eikös jonkun asian suojelu rajoita aina siinä tapahtuvaa toimintaa?
Jos luontoa sotkevien ihmisten jälkiä puhdistamaan löytyy aina hiljainen, nöyrä talkooarmeija, mikään epäkohta ei muutu. Eihän kaupunkien julkisia paikkoja siivoavien työntekijöidenkään työtä huomata, jos he eivät lakkoile. Ympäristöjärjestöt ovat juuri niitä laupiasnaamaisia tappajalampaita, jos eivät tiedota epäkohdista. Ei tiedotus tarkoita, että jokaiseen talkootapahtumaan pyydetään media mukaan.
Kun kirjoitat provosoivasti ympäristöjärjestöjen levittämästä valheellisesta tiedosta ja nimittelet järjestöön kuuluvia kommunisteiksi, et huomaa olevasi itse MTK:n ja sen kannattajien propagandan uhri. Räikeimmillään järjestön levittämä väritetty tieto näkyy sen äänenkannattajassa Maaseudun Tulevaisuudessa. MTK:n maataloussiipi on ympäristövastaisessa propagandassaan jämähtänyt menneille vuosikymmenille. Järjestö yrittää nyt kosiskella metsänomistajia siipiensä suojaan tosin aika huonolla menestyksellä.
Metsänomistajana seuraan tiiviisti alan julkaisuja. Niistä huomaa, että pahin suojeluvastainen propaganda on hiukan lientymässä. Tosin tärkeimmät puujalosteiden ostajat ovat myös painostaneet metsien luontokohteiden suojeluun vaatimalla puuraaka-aineen tuottamista sertifioiduissa metsissä.
On hyvä, että metsänomistajat säästävät omia luontokohteitaan, mutta niiden säilyminen riippuu kulloisestakin omistajasta. Perikunta useimmin hakkaa vanhan emännän ja isännän suojelumetsiköt aukoksi. Tästä syystä olen perustanut omiin metsiini virallisia suojelukohteita. Maisemansuojelukohteessa voin tehdä rajoitettuja hakkuita, kunhan maiseman ilme ei muutu kovin näkyvästi.
hankkeiden kuten moottoriteiden ym. luontoselvitykset ovat laajoja ja perusteellisia. Jos näissä selvityksissä havaitaan tarkoitushakuisia virheitä, ei tutkimuksen tehneellä yrityksellä jatkossa kauan työtä riitä.
Mistä luulet löytyvän puolueettominta ja asiantuntevinta tutkijaporukkaa? Väitän, että sitä on yliopistoissa ja muissa elinkeinoelämästä riippumattomissa tutkimuslaitoksissa. Ainakin yliopistotutkijan tieto ylittää jokamiehen mututiedon. Jokamiehen kokemus ja paikallistuntemus on hyvä lisä tutkimustietoon.
vapaaehtoista. Sikäli hyvä että säästyy vähän verovaroja, jos vapaaehtoiset siivoavat öljyvahinkoja. Jotain hyötyä on noista järjestöistäkin sitten. Saavathan ne varmaan jotain avustuksiakin verovaroista?
Ongelmien esiintuominen on toki hyvä asia, mutta jos sitten mennään vastustamaan yleisesti hyväksyttyjä hankkeita, ollaankin mielestäni vikatiellä. Me tarvitsemme teitä ja satamia, joten se ainainen vastaan paneminen on ohi näiden järjestöjen perusajatuksen. Sikäli ymmärrettävää, kun asiasta riippumatta yhden asian liikkeet tai ihmiset sokeutuvat aina asiansa edessä, muu ei sitten merkitsekään mitään. Siitäpä johtuu, kun valtaosa ihmisistä vierastaa sellaista, se jotenkin "tökkää" vastaan. Ei yhden asian ajajat kestä mitään kritiikkiä omia menettelytapajaan kohtaan, koska se asia mitä ajetaan ylittää heidän miellessään kaiken muun. Varmaan näihin liikkeisiin ajautuu ihan järkevääkin porukkaa, mutta ne vetävät myös mangneetin lailla puoleensa luonnehäiriöisiä narsisteja, jotka usein pääsevätkin johtavaan asemaan. Samanlaista julitusta omasta totuudesta pitävät eri uskonlahkot kuin muut ääriliikkeetkin. Noista liikkeistä itse pidän tätä greenpeacea pahimpana ja muihin en osaa sanoa, onko niillä kykyä kompromissien tekoon.
kyettävä määrittelemään paljonko on "tarpeeksi".
Tarvitaanko 10 satamaa, 100 vai ehkä 1000? Pitääkö perheessä olla 1, 5 vai 10 tauluTV:tä? Pitääkö kersalla olla mopo, skootteri ja vielä mönkijä?
Mikä on se rompeiden määrä jolla kaikki tarpeet on tyydytetty ja kuluttaja voi ähkäistä raukeana "No nyt on KAIKKI tarpeellinen hankittu!"
Vai onko semmoista sisäistä kyllästymisrajaa koskaan odotettavissa - ettei vaan joku muu väistämätön prosessi täräytä hereille ainakin valppaampia ihmisiä?
Semmoinen kutina tässä on että tuo karu herääminen tosiasioihin on sitä järkyttävämpi mitä myöhempään se tulee. Sitä saa mitä tilaa.
Samaa minäkin ajattelen kyseisistä järjestöistä.
asiaan perehtymätön kirjoitus
että ainainen vastaanpaneminen on vastoin ympäristöjärjestöjen perusajatusta? Järjestöjen perusajatus on huolehtia ympäristön säilymisestä elinkelpoisena nykyisille ja tuleville ihmisille sekä luonnonvaraiselle eliölajistolle. Koskematonta luontoa halutaan suojella siellä, missä sitä enää on.
Ei ole kohtuutonta vaatia Etelä-Suomen vanhojen metsien suojelualueita lisättäväksi nykyisestä kahdesta prosentista. Vanhojen metsien lajisto on hätää kärsimässä, sillä kaukana toisistaan olevat pienet suojelualueet eivät riitä sen säilyttämiseen.
Jos talousmetsiä hoidettaisiin nykyistä hellävaraisemmin välttäen laajoja aukkohakkuita ja uudistaen enemmän luontaisesti, suojelumetsien osuuden lisääminen ei olisi yhtä välttämätöntä. Se vaatisi tosin aika radikaalin muutoksen nykyiseen käytäntöön. Merkkejä muutoksesta on tosin olemassa uudistuneiden metsänhoitosuositusten tekstissä.
Kun tarkastellaan ihmisten toimintaa historiassa taaksepäin, huomataan etteivät aikanaan yleisesti hyväksytyt hankkeet olekaan aina olleet elinympäristöä ajatellen viisaita. Yleisesti hyväksyttyä oli esimerkiksi vielä 1970-luvulla päästää tehtaiden ja asutuksen jätevedet puhdistamattomina vesistöihin. Yleisesti hyväksyttyä oli myös levittää lentokoneilla vesakkomyrkkyjä laajoille alueille metsiin. Vasta luonnonsuojelijoiden ja paikallisten asukkaiden vastarintaliikkeen ansiosta lentokonelevitys kiellettiin. Monet luonnonsuojeluyhdistykset perustettiin edelläkuvatun kaltaisten epäkohtien muuttamiseksi.
Oman paikkakuntani luonnonsuojeluyhdistys perustettiin 40 vuotta sitten luonnonkauniin harjun hävittämisen uhatessa. Harju toimii paikkakunnan pohjavesivarastona nykyisin, vaikka se saikin kupeeseensa pahat arvet sorakuopista. Yleinen mielipide ei enää nykyisin hyväksyisi tämän harjun hävittämistä. Soraa paikkakunnalla kaivetaan harjuista edelleen, mutta vähemmän näkyvistä paikoista eikä pohjavesialueilta.
yksityisomistuksessa, valtiolla ei juurikaan ole metsäomistusta täällä.
Eli kenenkä metsiä haluaisit suojelun piiriin, ja kuka sen maksaisi????????
Muiden omaisuutta olisi niin helppo suojella, mutta se ei juuri kommunismin ajatuksesta eroa.
Metsäsomistajana ja pääosin sieltä tuloni saavana, en hyväksy ajatusta alkuunkaan. Jokamiehen oikeudessa on jo tarpeeksi kestämistä.
... kunhan ihmiset oieasti ymmärtävät mistä on kyse ja tajuavat myös velvollisuutensa. Jotenkin tuntuu, ettei nyky koulussa asiaan kovinkaan paljoa paneuduta. Pitäisiköhän, sillä pahimmillaan voi käydä niin, että menetämme sen, jos emme osaa käyttäytyä oikein?
jokamiehen oikeudesta ei ole harmia. Seudulla, jossa omistan metsää, osataan kulkea metsissä siististi ja mekastamatta.
Koulussa opetetaan jokamiehen oikeudet, mutta ohjeiden perillemenoa ei voida taata. Parhaiten metsässä käyttäytyminen opittaisiin kotien ja koulun yhteistyöllä. Tosin kaikki vanhemmatkaan eivät osaa nykyisin liikkua luonnossa. On ihmisiä, joille metsään meno ei tulisi mieleenkään. Se koetaan niin vieraaksi, osin pelottavaksikin ympäristöksi.
Pahimpia metsässä liikkujia ovat piittaamattomat mönkijöin ja moottorikelkoin mellastajat, jotka eivät pysy reiteillä, vaan ajelevat missä sattuu taimikoitakin tuhoten. Onneksi näitä on vähän.
Sienestäjistä ja marjastajista ei ole haittaa. Omissa metsissä on mainittuja luonnontuotteita normaalikesinä niin paljon, että niitä riittää muillekin.