Mielenkiintoinen juttu, kuuluis ehkä enempi tonne vauvapalstoille, mutta kummiski... Ikuisuusaihehan tämä on, mutta olen Hämäläisen kans ihan samaa mieltä.
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1223523
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1223523
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minä en usko, että pienen lapsen identiteetti rakentuu vaatteiden varaan. Pieni vauva hädin tuskin ymmärtää, mitä hänellä on päällään saati muistaa siitä mitään myöhemmin.
Lastentarhanopettajana työskennellessäni olen huomannut, että aika pian jyvät erottuvat akanoista. Yllättävän pienet tytöt alkavat kapinoida mekkoja vastaan, jos siltä tuntuu. Vastaavasti jos poika on olemassaan hieman "tyttömäinen", niin häntä et saa väkisin poikajoukkoon remuamaan. Olen myös havainnut, että jo vauvalassa 90 %:sti pienet tytöt haluavat hoivaleikkeihin ja pojat kääntävät heti päänsä, kun tiellä hurahtaa traktori.
Mielestäni pitää myös vähän seurailla lapsen luonnetta ja taipumuksia, olipa hän sitten tyttö tai poika. Esimerkiksi minä olen ollut pikkutytöstä lähtien hyvin naisellinen, ja sellainen olen edelleen. Rakastin mekkoja, nukkeja ja kotileikkejä, eikä veljeni lelut voineet vähempää kiinnostaa. Minusta olisi ollut siis väkivallan tekoa minun persoonallisuudelleni, jos minut oltaisiin pakotettu pikkuautojen pariin tai siniseen haalariin, jossa on autonkuvia.
Tietysti lasta voi ohjata kasvamaan tiettyyn suuntaan. Uskon silti, että lapsen synnynnäisellä persoonallisuudella on suurempi merkitys "lopullisen" tuloksen kannalta.
Niin, ei prinsessamekot ja barbileikit (silloin minun aikanani ne olivat barbileikkejä, nyt ne nuket ovat vähän eri nimisiä monesti :-) lapsesta mitään kilttiä ja sopeutuvaista tee. Enemmänkin on kyse siitä minkä verran vanhemmat ja muu ympäristö kannustaa lasta olemaan oma itsensä, oman persoonansa mukainen ihminen. Itse olen lapsena tykännyt kaikista tyttöjen jutuista ja nuorena meikkasin ja laitoin itseäni paljon, mutta todellakaan en ole kiltti tyttö ollut koskaan vaan osoittanut oman tahtoni vähän liiankin kanssa välillä.
täältäkö mieheni ja anoppini ovat saaneet tämän pähänsä?Miksi lapsista pitäisi kasvattaa sukupuolettomia?Eikö nimenomaan nainen kuka pukeutuu naisellisesti(naisiahan näistä pikkuprinsessoista tulee)ja kuitenkin näyttää pärjäävänsä kovassa maailmassa ole enempi huudossa??Ei se pukeutuminen vaikuta ihmisen tahtoon, ihmisen kestävyyteen ja kykyyn kestää paineita ja alamäkiä, vaan kasvatus!Olen itsekkin pukeutunut röyhelöihin ja prinsessamekkoihin, mutta silti minusta on kasvanut omat mielipiteeni julki tuova, vastoinkäymiset kestävä nainen, eikä pikkuprinsessaa...siksi en voikkaan ymmärtää tätä että meidän mahdolliselle tytölle ei saa ostaa prinsessamekkoja, ei saa tehdä prinsessahuonetta jne jne vaan hänelle pitäisi ostaa vihreitä tai keltaisia vaatteita...rajansa kaikella, enhän minäkään toki tyttöäni päiväkotiin rimpsumekoissa laittaisi, ja koko huonetta vaaleanpunaiseksi sisustaisi, mutta mielestäni pieni naisellisuuden(tyttömäisyyden)näyttäminen ei ole ollenkaan paha..mielummin olen kaunis ja naisellinen ja työssä pärjäävä, kuin sukupuoleton työssä pärjäävä nainen...samoin pojille...mieheni mielestä pojille voi sitten ostaa autopaitaa ja lohikäärmeitä...mutta tasa-arvo tässäkin..jos siis tytölle ei saa osta rimpsumekkoja "ettei siitä kasva mitään pikkuprinsessaa", niin selvä, ei pojallekkaan osteta autopaitoja "ettei siitä tule mitään macho-miestä"...on totta että pienille pojille harvoin löytyy punaisia paitoja tai tytölle sinisiä paitoja, mutta pieni sukupuolen näyttäminen ei mielestäni ole paha asia!Se ei vaikuta lapsen käyttäytymiseen..ja jokainn nainen varmsti muistaa miten ihanaa oli pikkulapsena jos sai pukea rimpsuhameita ja leikkiä prinsessaa...ja miten ihanaa olisikaan ollut jos sängyn yläpuolella olisi roikkunut prinsessaverhot..ja koko huone olisi kimallellut...
kasvattakaa lapsenne vahvoiksi naisiksi ja miehiksi ilman että heidän sukupuolisuutensa ei kärsi!