Kesällä Suomea autolla kierrellessäni huomasin suht uuden ja aika ärsyttävän ilmiön: Polkupyöräily maantiellä vasenta piennarta käyttäen. Ettekö te mummot ja papat kyläreissuillanne tajua, ettei autoilija - varsinkaan vastavaloon - todellakaan tajua, onko pyöräilijä lähenemässä vi loittonemassa. Näkyy vain varjokuva, joka painelee jalkojaan ylös alas...
Kun näkee oikealla pientareella edessään tällaisen siluetin, sitä toki olettaa kyseessä olevan samaan suuntaan ajavan pyörän, silla liikeenesääntöjen mukaan AJONEUVON PAIKKA ON OIKEALLA. Jos pyöräilija kuitenkin ajaa tuota piennarta, omaa vasentaan, kohtaaminen tapahtuu reilusti aiemmin kuin olisi olettanut. Jos sitten sattuu vielä vastaantuleva auto samaan hetkeen kohtaamaan, ei jää paljon tilaa pyöräilijälle annettavaksi.
Voisitte nyt lakata ajamasta vasemmalla, jookos?
Kun näkee oikealla pientareella edessään tällaisen siluetin, sitä toki olettaa kyseessä olevan samaan suuntaan ajavan pyörän, silla liikeenesääntöjen mukaan AJONEUVON PAIKKA ON OIKEALLA. Jos pyöräilija kuitenkin ajaa tuota piennarta, omaa vasentaan, kohtaaminen tapahtuu reilusti aiemmin kuin olisi olettanut. Jos sitten sattuu vielä vastaantuleva auto samaan hetkeen kohtaamaan, ei jää paljon tilaa pyöräilijälle annettavaksi.
Voisitte nyt lakata ajamasta vasemmalla, jookos?
Vastaukset 14
Vanhimmat
pari syytä:
1.Liikenteessä on autolla liikkeellä paljon näkövammaisia, jotka ajavat vain sitä vaaleaa juovaa pitkin. Vasenta puolta ajaessaan varmistuu siitä että sitä tilaa jää. Muistuu mieeleen parin vuoden takaa tapaus Tampereella jossa pyöräilijä kuoli takaa piennarta pitkin ajavan auton alle.
2.Valtatien ylitys on aina riski. Jos tulo- ja poistumissuunta on samalla puolella, on riskittömämpää niin papan kuin mummonkin pysyä koko matka samalla puolella.
Lopuksi, itselleni on auton ratissa aivan sama, tuleeko se pyöräilijä selkä vai nassu edellä vastaan. Kohtaaminen tapahtuu 100m matkalla 15 s aiemmin. Jos ajat sen normin 20 km/h ylinopeutta, kohtaaminen tapahtuu samaan aikaan,vaikka menisitte samaan suuntaan. Kuka huomioi tämän???
Mielestäni sääntöjä voisi noudattaa. Maantiellä tuo ei itseäni niin haittaa, tilanne on sentään aika äkkiä ohi. Mutta kun niitä pyöräilijöitä tulee vastakarvaan vastaan kaupungin kaduillakin, jossa pitää ottaa huomioon ruuhkissakin muut autot, jalankulkijat, väistämisvelvollisuudet yms. Siellä seassa kun jotkut sotkee fillarilla just siitä mistä näyttää pääsevän niin kyllä se aika omalaatuisista kulmista se pyöräilijä näkökenttään välillä ilmestyy. Seurattavaa riittää niissäkin jotka tulevat suurinpiirtein laillisista suunnista ja sitten on se pyörä joka voi tulla mistä vaan. Jos aikoo ajaa ihan miten sattuu niin parempi olisi kohta mennä sinne jalkakäytävälle kuin sotkea kaistoilla ja kaistojen välissä autojen seassa. Kyllä monesti tulee mieleen että pyöräilijät liikkuvat ilmeisesti itsemurhatarkoituksessa...
Tuo laskelma meni pieleen. Siis se 100 m kuluu nopeudella 80 km/h 4.5 s, jona aikana pyörä ehtii liikkua 25 m , eli kohtaamistilanteen välimatkaero on 50 m, ajassa 9 s.
Ei se mennyt vieläkään oikein. Liian vaikea laskutehtävä mulle.
No, oletetaan tilanne, jossa n. 80 km/h (22 m/s) ajava autoilija sadan metrin päässä havaitsee pyöräilijän, joka ajaa 18 km/h (5 m/s). Jos pyöräilijä ajaa samaan suuntaan, auto sivuuttaa hänet 5,9 sekunnin kuluttua. Mikäli taas pyöräilijä ajaa autoa vastaan, kohtaavat he 3,7 sekunnin kuluttua. Eroa on reilu 2 sekuntia. Auto liikkuu siinä ajassa vajaat 50 metriä.
Miten neuvoisit minua, näkijäkokija, jos joskus satun tulemaan vastaasi 2,6 metriä leveällä ajoneuvolla, joka on vähän fillariasi pidempikin? Sellaisella, joka voi vähän heilauttaa kevyempää vastaantulijaa tai ohitettavaa jos oikein läheltä menee.
Kuvittelepa tilanne, jossa minä ajan kiinni reunaviivassa sinun tullessa vastaan. Toisen kaistan ollessa tyhjä väistän toki (ja kiroan sinut mennessäni), mutta entäs jos joku tuleekin vastaan? Pitäisikö minun pysähtyä paikoilleni, että sinä voit fillaroida ohitseni? Katsos kun samaan suuntaan menevän perässä voi madella ohituspaikkaa odotellessa, mutta päin tulevan kohdalla on vaihtoehdot vähissä, ellei tahdo kokeilla miten pienestä tilasta polkupyörällä mahtuu. Noin ajamalla et anna edes mahdollisuutta muulle liikenteelle väistää sinua riittävän kaukaa. Ja mitäs sitten tapahtuu, kun tupsahdat vaikka puimurin takaa piennarta pitkin auton eteen?
Ota järki käteen, niin elät pidempään.
Hiljentelen sen verran että vastaantulija tulee ensin vastaan ja kierrän sitten. Ei ollut edes vaikeeta. Koskaan en ole nähnut minkään 2,6 m leveän matelevan kenenkään perässä.
Ei *voi* olla yhtään syytä ajaa fillarilla liikennettä vastaan. Ihan uskomatonta väittää että siihen olisi muka olemassa jokin järjellinen syy!
Noudata liikennesääntöjä, niin elät pidempään. Fillarilla tämä on oleellinen ohje. Sen lisäksi on muistettava toinen fillaristin ohje: Minuun sattuu aina ihan saamaristi jos osun johonkin muuhun tiellä kulkijaan. Ihan aina siis.
Kuitenkin, jos ajan fillarilla jossain missä minun ei kuuluisi ajaa ja joku ajaa autolla ylitseni, olen mielestäni yhtä syyllinen kuin se autoilijaparka. On vain ja ainoastaan tyhmää ajaa missä sattuu fillareineen.
Erityisesti minua suututtaa nähdä jonkun ajavan jalkakäytävällä, joka on selvästi liikennemerkillä merkitty vain jalankulkijoille. Minusta se on sama kuin menisi ajamaan autolla pyörätielle. Pitäisitkö siitä. Minusta sitä voisi juuri verrata siihen vasemmalla fillarointiin: Kyllähän se auto pyörätielle sopii ja fillareille jää vielä tilaa väistää...
Liikenteellisille idiooteille pitäisi maksaa lippu joukkoliikenteeseen, maksetaanhan vammaisille taksikuljetuksetkin.
Viime päivien ihmeellisyyksiä: jalankulkija kulkee keskellä pyörätietä, minä rupean kiertämään penkan kautta, jalankulkija hyppää päälle. Törmäys. Siitäpähän sai.
Autoilija luulee omaavansa etuajo-oikeuden tullessan Hämeentielle. Toisaalta Pohjoisrannassa ylitettyäni tien puoliväliin auto pysähtyy jarrut kirskuen ja päästää minut menemään. Autolla oli oikeus.
Kokemukseni mukaan joukkoliikenteessä matkustaa lähinnä idootteja, persoonallisuushäiriöisiä ja alkoholisteja. Eikö loputkin tulisi ohjata sinne?
Liikennettä vastaan pyöräilevä näkee varautua ohittaviin autoihin, joista jotkut - varsinkin rekat ja bussit - aiheuttavat varsin voimakkaan ilmavirtauksen. Olen itse vahva nuorimies ja silti saan ohjaustankoa välillä puristaa, etten horjahda esim. ajoradalle. En yhtään ihmettele, miksi osteoporoosin orjuuttamat mummot ja papat eivät halua yllätyksiä matkalleen ja tästä syystä pyöräilevät tien vasenta laitaa.
Ja sitten tää tapaus jalkakäytävällä pyöräily. Vertauksesi autosta pyörätiellä ontuu, sillä harvemmin pyöräilijän ja jalankulkijan massojen suhde on vähintään 10:1, kuten autolla ja ihmisellä. Myöskään pyöräilijän ja jalankulkijan keskimääräinen nopeusero tai nopeus ylipäänsäkään ei ole tappavan suuri. Pyörä ei myöskään vie tilaa paljon enempää kuin jalankulkijakaan - toisin kuin auto.
Itse pidän jalkakäytävää järkevänä vaihtoehtona pyöräillä, jos ajorata on liian vaarallinen paikka polkea. Tällöin tietysti täytyy pyöräilijän olla ekstravarovainen, koska kävelijät eivät osaa odottaa pyöräilijää. Ei siis saa kaahata. Jos kävelijöitä on ruuhkaksi asti, kannattaa silloin toki taluttaa. Joskus jos näen jo kauempaa, että kävelijä periaatteen vuoksi haluaa tukkia koko kävelytien, niin tarjoan tälle omaa lääkettään: hyppään paria metriä ennen satulalta ja talutan pyörän pilkunviilaajan ohi/yli riippuen siitä, onko yhä minun - jalankulkjan - tukkeena ;)
>>>Itse pidän jalkakäytävää järkevänä vaihtoehtona pyöräillä, jos ajorata on liian vaarallinen paikka polkea.
järkevältä tuo toimintamallisi jalankulkijoiden sydärin aiheuttamiseksi.
Olisiko juuri kaltaistesi takia,että jalkakäytävillä ihmiset "tukkivat" kulkusi?
Kun ajaa väärässä paikassa,on itsekin ymmärrettävä,että mielenosoitukset ovat tarpeettomia,sillä sinähän siinä väärin toimit jalkakäytävällä ajaessa,eivätkä "levittäytyneet" jalankulkijat.
http://www.liikenneturva.fi/fi/liitetiedostot/turvatieto/Pyorailyesite_suomi.pdf
http://www.liikenneturva.fi/
Anteeksi, kuka tässä on omia sääntöjä keksinyt?