Poika, esikoiseni, on nyt 8v. Oli koliikkivauva ja todella itkuinen ja vaikeahoitoinen. Herkkäitkuinen on ollut aina. Vauvana itkua oli vaikea saada loppumaan. Yöt nukkui huonosti ja heräsi huutamaan eikä meinannut rauhoittua. Unikoulun avulla oppi nukkumaan vuoden iässä.
Lapsi on kehittynyt joissakin asioissa ikäistään aiemmin. 2-vuotiaana intohimona olivat kirjaimet ja palapelit. Tunnisti kaikki kirjaimet ja teki isoja (n. 40 palan) palapelejä. On ollut aina hyvä keskittymään siihen mikä kiinnostaa. Puheen on oppinut hyvin ja ajallaan. Koulussa ei ole oppimisessa mitään vaikeuksia. Tykkää kovasti koulusta.
Toisaalta taas jossakin ihan tavallisissa asioissa on vaikeuksia. Pukemisen oppi kunnolla noin 4-vuotiaana, siihen asti pukeminen oli itkua ja tappelua. Mihin vain lähteminen oli vaikeaa n. 5-6-vuotiaaksi. Minkä tahansa tekemisen lopettaminen tai muutos aiheutti itkun. Vasta ekaluokalla itkeskely alkoi vähentyä. Mutta vieläkin itku voi tulla todella pienestä.
Lapsella on kavereita eikä häntä ole kiusattu. Mutta lapsi ei tunnu kiintyvän keneenkään, hän tykkää leikkiä muiden kanssa mutta kukaan ei ole toista tärkeämpi. Pikkuveljelle taas kaverit on tärkeitä ja tulee riitoja ja tunteet kuohuu.
Poika ei tunnu kaipaavan läheisyyttä. Pikkulapsiajan jälkeen ei ole hakeutunut syliin. Ei tule koskaan esim viereen yöllä kuten pienempi tekee. Ei ikävöi ketään. Lasten isä asuu eri paikkakunnalla. Mielellään menee isälle mutta ei koskaa ikävöi. Tässäkin pienempi on erilainen, välillä kaipaa kovasti isää. Toisaalta esikoinen on taas hyvin tunteellinen, saattaa itkeä surullista laulua tai runoa sydäntäsärkevästi.
Lapsi on todella hajamielinen. Joka päivä unohtuu reppu tai takki tai lakki. Hän ei pysty seuraamaan kahta ohjetta yhtäaikaa. Eilen seisoi kylppärissä suihkun jälkeen eikä osannu alkaa kuivata ennen kuin sanoin. Ei "löytänyt" pyyhettä vaikka se oli vieressä. Usein hän ei tunnu kuulevan tai kuuntelevan. Tuntuu että kaikessa pitää käskeä, monta kertaa. Se on välillä väsyttävää.
Säännöt ovat tärkeitä. Asiat pitää tehdä tietyssä järjestyksessä. Nykyisin voi jo vähän joustaa mutta pienempänä oli pakko tehdä "sääntöjen" mukaan tai tuli itku.
Olen puhunut tästä neuvolassa ja eskarissa ym. Ovat sanoneet että lapsi on "erikoinen", "professori" tms. mutta kuitenkin "normaali".
Itseä huolettaa että toiminko väärin lapsen kanssa. Myönnän että hermostun joskus kun tuntuu ettei asiat mene perille ilman sataa toistoa. Välillä mietin että onko lapsi joissakin asioissa avuton siksi että olen niin paljon käskenyt. Mutta jos en käske niin mitään ei tapahtu.
Lapsi ei myöskään "muista" asioita. Koulupäivästä ei jää paljon mitään mieleen. Ei osaa sanoa mielipiteitä. Jos kysyn mistä ruuasta tykkää niin lapsi ei keksi. Tai sitten hän käy läpi kaikki ruuat jotka tietää ja analysoi niitä ja miettii paremmuusjärjestystä. Jos pääsisi kurkkaamaan pääkopan sisälle joskus..
Isänsä on aika samanlainen, erikoinen persoona, samoin mummo.
Onko jotain käytännönniksejä mitä voisin itse toteuttaa kotona? Olen kuullut kuvista joita käytetään asperger-lapsilla. Milloin niistä on apua?
Milloin kannattaa mennä lääkäriin tai esim kouluterveydenhoitajalle puhumaan? Huolettaa että miten lapsi pärjää koulussa ja jatkossa opiskeluissa ja työelämässä. Kun sais jotain apukeinoja.
Lapsi on kehittynyt joissakin asioissa ikäistään aiemmin. 2-vuotiaana intohimona olivat kirjaimet ja palapelit. Tunnisti kaikki kirjaimet ja teki isoja (n. 40 palan) palapelejä. On ollut aina hyvä keskittymään siihen mikä kiinnostaa. Puheen on oppinut hyvin ja ajallaan. Koulussa ei ole oppimisessa mitään vaikeuksia. Tykkää kovasti koulusta.
Toisaalta taas jossakin ihan tavallisissa asioissa on vaikeuksia. Pukemisen oppi kunnolla noin 4-vuotiaana, siihen asti pukeminen oli itkua ja tappelua. Mihin vain lähteminen oli vaikeaa n. 5-6-vuotiaaksi. Minkä tahansa tekemisen lopettaminen tai muutos aiheutti itkun. Vasta ekaluokalla itkeskely alkoi vähentyä. Mutta vieläkin itku voi tulla todella pienestä.
Lapsella on kavereita eikä häntä ole kiusattu. Mutta lapsi ei tunnu kiintyvän keneenkään, hän tykkää leikkiä muiden kanssa mutta kukaan ei ole toista tärkeämpi. Pikkuveljelle taas kaverit on tärkeitä ja tulee riitoja ja tunteet kuohuu.
Poika ei tunnu kaipaavan läheisyyttä. Pikkulapsiajan jälkeen ei ole hakeutunut syliin. Ei tule koskaan esim viereen yöllä kuten pienempi tekee. Ei ikävöi ketään. Lasten isä asuu eri paikkakunnalla. Mielellään menee isälle mutta ei koskaa ikävöi. Tässäkin pienempi on erilainen, välillä kaipaa kovasti isää. Toisaalta esikoinen on taas hyvin tunteellinen, saattaa itkeä surullista laulua tai runoa sydäntäsärkevästi.
Lapsi on todella hajamielinen. Joka päivä unohtuu reppu tai takki tai lakki. Hän ei pysty seuraamaan kahta ohjetta yhtäaikaa. Eilen seisoi kylppärissä suihkun jälkeen eikä osannu alkaa kuivata ennen kuin sanoin. Ei "löytänyt" pyyhettä vaikka se oli vieressä. Usein hän ei tunnu kuulevan tai kuuntelevan. Tuntuu että kaikessa pitää käskeä, monta kertaa. Se on välillä väsyttävää.
Säännöt ovat tärkeitä. Asiat pitää tehdä tietyssä järjestyksessä. Nykyisin voi jo vähän joustaa mutta pienempänä oli pakko tehdä "sääntöjen" mukaan tai tuli itku.
Olen puhunut tästä neuvolassa ja eskarissa ym. Ovat sanoneet että lapsi on "erikoinen", "professori" tms. mutta kuitenkin "normaali".
Itseä huolettaa että toiminko väärin lapsen kanssa. Myönnän että hermostun joskus kun tuntuu ettei asiat mene perille ilman sataa toistoa. Välillä mietin että onko lapsi joissakin asioissa avuton siksi että olen niin paljon käskenyt. Mutta jos en käske niin mitään ei tapahtu.
Lapsi ei myöskään "muista" asioita. Koulupäivästä ei jää paljon mitään mieleen. Ei osaa sanoa mielipiteitä. Jos kysyn mistä ruuasta tykkää niin lapsi ei keksi. Tai sitten hän käy läpi kaikki ruuat jotka tietää ja analysoi niitä ja miettii paremmuusjärjestystä. Jos pääsisi kurkkaamaan pääkopan sisälle joskus..
Isänsä on aika samanlainen, erikoinen persoona, samoin mummo.
Onko jotain käytännönniksejä mitä voisin itse toteuttaa kotona? Olen kuullut kuvista joita käytetään asperger-lapsilla. Milloin niistä on apua?
Milloin kannattaa mennä lääkäriin tai esim kouluterveydenhoitajalle puhumaan? Huolettaa että miten lapsi pärjää koulussa ja jatkossa opiskeluissa ja työelämässä. Kun sais jotain apukeinoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ja tunnistan kirjoituksestasi monta piirrettä..
Meillä kuvia käytetään niihin asioihin jotka ovat vaikeita, esim ilta ja aamutoimet. Lapsi voi itse katsoa kuvasarjasta mitä pitikään seuraavaksi.
Kannattaa kokeilla! Meillä ainakin toimii hyvin, lapsi on motivoituneempi tekemään asioita itse vaikka unohteleekin kun voi itse tarkistaa eikä aikuisen tarvitse jäkättää vieressä, sellaisissa tilanteissa lapsi jumiutuu...
Asperger lapset ovat yleensä myös sosiaalisesti kömpelöitä, hankala lähestyä ikätovereita, katsoa silmiin puhuessa yms onko sellasta?
Meidän lapsi kyllä ikävöi, välillä kovastikkin ja yksi ystävä on ylitse muiden johon on todella kiintynyt. Mutta asperger lapsetkin ovat erilaisia.
Jos arki tuntuu raskaalta ja on sellaisia asioita joihin tunnet tarvitsevasi apua niin kannattaa ehdottomasti ottaa puheeksi neuvolassa ja vaatia päästä tutkimuksiin, sitä kautta apua saa =)
Onkohan valmiita kuvia esim netissä? Vois kokeilla..
En ole huomannut että toisia lähestyminen olisi vaikeaa. Välillä tuntuu että poika on ihan omissa maailmoissaan. Toisaalta leikkii kyllä kenen kanssa vain ja yleensä tulee toimeen kaikkien kanssa. Hän on myös hyvä keksimään leikkejä ja innostaa muut mukaan. Mutta en muista että olis ketään koskaan kaivannut. Tosin, kun ukkinsa kuoli niin itki häntä kovasti. Samoin kun oma isäni on vakavasti sairas niin lapsi otti sen raskaasti ja mietti kovasti esim kipuja tai kuolemista, että sattuuko se. Välillä tuntuukin että lapsi on paljon fiksumpi kuin ikäisensä ja aikuisetkin. Ei vain osaa kertoa ajatuksistaan oma-aloitteisesti.
Ota yhteyttä kouluterveydenhoitajaan tai neuvolaan. He voivat sitten määrätä jatko tutkimuksiin kun kerrot heille tilanteen näin tarkkaan kuin tänne. Jos itsekseen murehtii, siinä hajoaa vain pää ja tuntee itsensä avuttomaksi. Lisäksi asperger on yksi yksilöllisimmistä sairauksista, missä oireet vaihtelee ihmisestä ja persoonalisuudesta riippuen paljonkin. Eli pyydä, että poikasi pääsisi tutkimuksiin, niin tiedät missä mennään ja miten lasta voi kuntouttaa. Voimia ja jaksamista teille!