Onko joku mustasukkainen päättänyt, ettei puhu (kohtauksen iskiessä) mustasukkaisuudestaan kumppanilleen mitään, etenkin kun järjellä tajuaa, että varsinaista oikeaa syytä mustasukkaisuuteen ei ole.
Onnistuuko pitemmän päälle? Päätin ainakin yrittää, koska mustasukkaisuudesta puhuminen vain tuntui lisäävän tuskaani eikä lieventänyt sitä. Puhuessani ruokin omia surkeita ja toista syyllistäviä ajatuksiani. Eikä se ole kivaa puolisollekaan.
Eilen päätin vaieta. Mutta toisaalta olin hyvin hiljainen ja etäinen sitten muuten. Onko sekään hyväksi? Mutta tänään olen hyvillänyt, etten alkanut soittaa levyä, joka on puhkituttu kummallekin. Ja meillä on pitkän pitkä liitto takanamme ja toivottavasti edessäkin.
Pitäisiköhän lakata vierailemasta näillä mustasukkaisuussivustoillakin? Jos sekin vain vahvistaa mustuutta?
Onnistuuko pitemmän päälle? Päätin ainakin yrittää, koska mustasukkaisuudesta puhuminen vain tuntui lisäävän tuskaani eikä lieventänyt sitä. Puhuessani ruokin omia surkeita ja toista syyllistäviä ajatuksiani. Eikä se ole kivaa puolisollekaan.
Eilen päätin vaieta. Mutta toisaalta olin hyvin hiljainen ja etäinen sitten muuten. Onko sekään hyväksi? Mutta tänään olen hyvillänyt, etten alkanut soittaa levyä, joka on puhkituttu kummallekin. Ja meillä on pitkän pitkä liitto takanamme ja toivottavasti edessäkin.
Pitäisiköhän lakata vierailemasta näillä mustasukkaisuussivustoillakin? Jos sekin vain vahvistaa mustuutta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen miettinyt myös samaa - olen hiljaa enkä puhu mitään,jos olen saanut selville mieheni "salaisiksi" haluamiaan asioita, vieraille naisille tekstiviestejä,tapaamisehdotuksia ym. - kun olen hiljaa olen myös hiljainen ja sen mieheni taas huomaa ja kyselee onko kaikki hyvin tai että mikä on? Rakastamme toisiamme kovasti ja meilläkin on yli 30 vuoden avioliitto takana, mutta miksi hänellä pitää olla näitä "ulkopuolisia linkkejä" - sitä en ymmärrä.Vieraiden numeroita puhelimessa millon minkäkin kirjainyhdistelmän takana tai sitten paperilapulla kukkaron lokerossa. Ei mua niinvaan naruteta. Vaikeaa on ymmärtää!
Itse olin nuorempana edellisessä vakavassa suhteessani todella mustasukkainen. Kun aloitin nykyisen mieheni kanssa suhteen päätinkin pitää kaikki turhat ajatukset ja mietteet itselläni enkä kaatanut niitä toisen niskaan. Minulla tämä auttoi! Ihan rehellisesti voin sanoa etten ole enää yhtään turhasta mustasukkainen! Tietysti, jos tulisi jokin todellinen syy, niin sitten..En siis todellakaan hyväksyisi jotain tapaamisehdotuksia vieraille naisille yms.! Enkä nyt tarkoita työasioita ym. Aluksi tämä "nieleminen" oli jotenkin raastavaa ja tuntui kuin olisi tukahduttanut omia tunteitaan, mutta ajan myötä se tunne meni ohi! Meillä on mielestäni todella hyvin toimiva suhde ja luulen sen pitkälti johtuvan siitä, etten tuonut omia mustiskohtauksia suhteeseen mukaan. Ainakin oma oloni on niin hyvä, kun ei tarvitse vahtia toista ja kuvitella olemattomia. Eli jatka vaan vaikenemista, kyllä se pidemmän päälle toimii!! Ja jos olosi on siitä kurja, niin muista, että ainakin miehelläsi on hyvä mieli, kun et häntä syyttele turhista. Lopulta sinullakin on sitten hyvä mieli ;) Eipäs muuta, kun jaksamista sinne päin!
Lämmin kiitos vastauksesta!
Minun oli erittäin tärkeä kuulla kokemuksestasi. Turhista, mustasukkaisuutta ruokkivista peloista vaikeneminen todella kannattaa ja tuo hyvää sekä miehelleni että lopulta itsellenikin. On viisasta olla tuomatta kahden kesken jutellessamme esille AIHEETONTA mustasukkaisuutta (kyllä itse tajuan, että "mustamörkö" lähtee omasta mielikuvituksestani ja ahdistuneista ajatuksistani, ei varsinaisesti miehen muka minua loukkaavasta ja haavoittavasta käytöksestä). Pitää ottaa vastuu omasta käytöksestä eikä sysätä omia roskiaan rakkaalleen. Olemme olleet pitkään naimisissa eikä uskottomuutta ole ilmennyt. Rakkautta kyllä kylliksi ;) Ruokin sitä tunnetta ja jätän turhat höpinät pois. Jo nyt huomaan: tämä toimii ja hyvin.
Hyvää jatkoa myös sinulle!
Jos itse tulen mustasukkaiseksi,niin sitä ei pitele mikään tuolla sisällä,jos yritän hiljetä ja pitää sen sisälläni niin muutun hiljaiseksi ja äänensävyni viilenee ja kun poikayst.sen huomaa hän kysyy mikä on,ja pakkohan se on sitten pidemmän päälle kertoa,sillä se on helpottanu muuten mököttäisin varmaan koko vuoden..