Olen oireillut nyt kohta 10 kk hengenahdistuksella, poskiontelo-, kurkku-, korva-, päänsäryin ja aivan vetämättömällä ololla. Olen viimein saanut astmalääkityksen (diagnoosi kuitenkin vielä "vain" ahtauttava hengitys syyn selviämättä) ja juuri söin kortisonitablettikuurinkin mutta tuntuu että hengitys tulee yhä vain raskaammaksi ja raskaammaksi vaikka olen nyt poissa työpaikaltani missä uskon homeelle tai vastaavalle altistuneeni. Kehittelen mielessäni jo pahempia, korjaantumattomia sairauksia varsinaisista hengitystiesairauksista aina reumaperäisiin (reumaa todella vahvasti suvussa) ja neurologisiin asti epätoivossani.
Osaisiko joku jakaa omakohtaisia kokemuksiaan aiheesta?
Osaisiko joku jakaa omakohtaisia kokemuksiaan aiheesta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olen oireitani pitkästi ja laajasti täällä käsitellyt - ja laitan lisätietoa tuonne sivun 12 viestiketjuun.
Lyhyesti - hengitys oli vaikeaa minullakin, ASLAK testissä (polkupyörä) loppui happi kuin veitsellä leikaten. Portaiden kävely ylös oli täyttä tuskaa, pahimmillaan vajaa kymmenen porrasta ja pakko levätä, joskus viisikin porrasta oli liikaa.
Tutkimuksia on tehty paljon, mitään pysyvää ei löytynyt, vaikka keuhkoputkien pehmeneminen, kollapsi oli jo diagnoosi epäilynä useaan otteeseen. Keuhkoissa oli atelektaasijuosteita, jotka johtuivat limasta - nekin poistuivat, kun olin sairaslomalla siihen yhdistetyllä pitkällä kesälomalla ja sitä ennen vielä työhuone puhtaalta alueelta työpaikallani.
Eli kaikki voi palautua, kunto palaa hiljakseen ja käveleminen, puhuminen onnistuvat ilman hengästymistä. Mutta vaati ainakin omalla kohdallani noin 6 kk puhtaan sisäilman.
Voit lukea kokemuksiani laittamalla hakuun 123 - myös sen, että kesällä jätin lääkkeet pois, pysyin hereillä ja voin tosi hyvin. Ja sen, että nyt ollaan taas menossa lähtöruutuun...
Koeta pärjätä - omalla kohdallani lääkkeet lievittivät oireita, singulair mahdollisti yöunien palaamisen, kun lima ei haitannut niin paljon - astmalääkkeet vähensivät ehkä keuhkoputkien tulehdusta - MUTTA vain puhdas sisäilma pitää minut terveenä.
Lähtökohtaisesti toivon sinulle puhdasta sisäilmaa, pitkää pinnaa ja pieniä ja vähän suurempiä kävelylenkkejä - lääkkeitä unohtamatta.
Unohtui tuo kortisonin mainitseminen - pahimmassa vaiheessa söin kortisonia isoin annoskoin ja kyllä se auttoi - lisäksi oli vielä antibioottikuuri -
Jossakin on maininta, että kortisonia ei homesairaille suositella, mutta ehkä vain silloin jos home kasvaa sisälläsi - sehän voi kasvaa keuhkoissakin... eli on tietysti hyvä tutkia ensin ettei mitään homepalluraa sisällään kanna.
...
etsiskelen juttujasi lisää...
Kiitoksia vastauksestasi - helvetiltä alkaa tuntumaan kun tuhoaa niin paljon arkea, elämää, harrastuksia jne.
Olen irtisanoutunut työpaikastani ja toivon, että oloni korjaantuu...
Jaksamista sinullekin!
kun alkaa ulkohometilanne menemään pahaksi. Sitten kun lumet tulee, aloitat topakan urheilun, nostat kuntoasi ja vastustuskykyäsi. Toivotaan, ettei sinulle tule kroonisia muutoksia ja pääset toipumaan. Itsehän olen joutunut jo noin 9kk syömään jatkuvasti sekä allergia- että astmalääkkeitä. Noitahan en tarvinnut vielä silloin, kun sain ekan hapen puute kohtauksen eli tällaisen olon kuin nyt on ollut. Vasta muutama kuukausi töistä poisjäännin jälkeen alkoi käyttöni. TUlloinkin, jos lokakuun lopussa olleet pakkaset oisivat pysyneet, ei ehkä olisi vielä tarvinnut aloittaa lääkkeitä. Silloin pakkasviikon aikana toivuin ja olotila kohoni kummasti. Mutta näin ei ollut suunniteltu ja pakkaset loppuivat, maa suli uudelleen ja pian jouduin aloittamaan lääkityksen. Leikö sitten se krooninen keuhkoputkentulehdus/allerginen alveoliitti, koska mitään astmaan viittaavaa minusta ei ole löytynyt - vieläkään.
Pirullinen keuhkokipu tulee vain, kun olen homealtisutksessa ja siihen ei pahimmassa hetkessä nuo astmakortisonitkaan auta. Pitäisi varmaan ottaa 20 annosta! Kipu rauhoittuu vähitellen muutamassa päivässä mikäli pysyn kotona ja sisällä. Näin on käynyt nytkin, mutta tuo hirvittävä uupuminen muutamista nosteluista ja pienestä kävelystä sekä pahonvoinnin tunne on vielä jäljellä. Huom! Ennen vielä viikonloppuna ennen koulun alku juoksin vielä tunnin lenkkejä, joten kunto ei ole huono. Nyt on kuitenkin niin huono tilanne, ettei voi kuvitellakaan lähtevänsä kävelylle, saati juoksemaan.
Elämä on ihan ok sitten, kun pääsee toipumaan ja välttää homeita. Vaikka alkuun on älytön sopeutuminen tilanteeseen ja iso osa tutuista heittää hyvästi, niin joku kuitenkin aina jää. Siitä se sitten, kun ensi shokki on mennyt ohi. Ole luottavaisin mielin.