näin kävi..sain kuulla olevani raskaana j apäädyin aborttiin..sain ajan naistentautien poliklinikalle. Menin aamutuimaan (klo 9) sinne ja keskustelin lääkärin kanssa vielä menetelmästä jolla abortti tehtäisiin..raskauteni oli nimittäin vasta 7 viikolla. halusin ehdottomasti kaavinnan, joten sitten ultraäänellä raskaus varmkistettiin ja sain emättimeen 2 tbl jotka avaavat kohdunkaulaa. ja särkylääkettä, koska ne voivat kuulemma aiheuttaa mahakipuja. en tuntenut oikeastaan mitään.ehkä lieviä "mekkakipuja". tablettien piti antaa vaikuttaa 3-4 tuntia.
istuskelin ja odottelin noin 4 tuntia ennen toimenpiteeseen pääsyä.
minut nukutettiin ja heräsin noin 15 min kuluttua...vatsa oli todella kipeä ja sain kipulääkettä. parin tunnin päästä pääsin kotiin. veristä vuotoa tulee kuulemma vajaan viikon..itselläni ei oikeatsaan yhtään..
en tiedä voiko näin sanoa,mutta hirveän helppo kokemus näin fyysisesti..ja 72 € maksoi....
istuskelin ja odottelin noin 4 tuntia ennen toimenpiteeseen pääsyä.
minut nukutettiin ja heräsin noin 15 min kuluttua...vatsa oli todella kipeä ja sain kipulääkettä. parin tunnin päästä pääsin kotiin. veristä vuotoa tulee kuulemma vajaan viikon..itselläni ei oikeatsaan yhtään..
en tiedä voiko näin sanoa,mutta hirveän helppo kokemus näin fyysisesti..ja 72 € maksoi....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olet alkanut käyttää kappalejakoja, hyvä!
asiallisempi kommentti kuin noi kaksi tossa :) murha...anna mun nauraa!!!
Kiinnostaisi tietää miksi halusit kaavinnan?? Itse kun valitsin lääkinnällisen eikä mulle oikeastaan edes tarjottu kaavintaa, koska lääkärikin piti lääkinnällistä parempana.. Kivut oli kyllä helvetilliset, eli fyysisesti raskas kokemus mutta henkisesti ei :) Vaikka vaikuuttaakin että tämän palstan kiihkoilijoiden mielestä olen syyllistynyt murhaan! :D
valitsin sen juuri sen takia, koska se ei ole kivulias...ja se tehdään nukutuksessa....olen heikkohermoinen...minulle tarjottiin lääkkellistäkin, koska raskaus 0oli vasta viikolla 7, mutta en halunnut sitä.....
fyysisesti raskas,henkisesti ei????on taas joku tunteeton täällä...luulis et sil oo mitää välii sattuuks se sua vai ei.luulis et se ois enemmänkin henkisesti raskas kokemus??
mutta kun olin 100%:sesti varma että en halua lasta tähän elämänvaiheeseen ja 100%:sesti varma että abortti ei ole murha niin miksi se olisi ollut henkisesti rankka kokemus?
voin varmaan itse vastata....itselleni se ei ollut henkisesti YHTÄÄN raskas...ei ole vielä ainakaan tullut katumusta..se oli tarkkaan harkittu...ehkä sitten olen tunteeton mitä sitten?
ihanaa etten ole ainoa.. tätä palstaa lukiessa tuntuu että olen jotenkin outo kun en pitänyt aborttia minään henkisenä taakkana.. Ei se minusta tunteettomuutta ole vaan vain järkevyyttä..
Eli minusta myöskään ei ollut henkisesti raskas taakka. Ja järkevyydestä se minustakin johtuu.
Kai se sitten johtuu siitä, että olin täysin varma ratkaisusta. Eikä abortti ole minusta moraalisesti väärin, koska minusta ei ole silloin vielä "mitään menetettävää", joten mitä kohtaan minun pitäisi jotain tunteita tuntea... En todellakaan ajattele siitä taimesta kuin ainoastaan mitä se silloin oli, ei ole tarvetta miettiä mitä siitä ehkä olisi saattanut joskus paljon paljon myöhemmin kehittyä. Ei siis tunnu yhtään pahalta ajatella laskettua aikaa tms. Kun on ajatuksella itse tehnyt päätöksensä, ei ole mitään syytä alkaa omia perusteitaan pyörtämään. Tosiasiat on vain hyväksyttävä, mitä niitä turhaan suremaan. Saman ratkaisun tekisin edelleenkin.