Tää elämä on sitten yhtä helvettiä, ollut jo viimeiset kuusi vuotta. Nuppinikkarilla käyty kaksi vuotta ja lääkkeitä mussutettu yhtä pitkään, ilman mitään tuloksi. Olen yksin, olen masentunut ja kukaan ei välitä pätkääkään. Sukulaisetkin puhuvat minulle vain jos haluavat rahaa. Ja mitä helvetin rahaa muka? Olen kuntoutustuella ja elän kituuttaen ja he haluavat viedä viimeisetkin minulta. Viimeksi he halusivat lainata uutta telkkaria varten minulta!
Oli eilen valtava yksinäisyyden tunne ja ajattelin soittaa serkuilleni, veljelleni ja äidilleni jos heistä saisi seuraa. Serkuille soittaessa tuli vain murinaa ja mäkätystä. Veljeni vain sanoi "mmm, mm, joo, mm, jaa, joo...jne." Sitä ei kiinnostanut pätkääkään mikään mitä sanoin. Ja äitilleni soittaessa ja purkaessani itseäni hän vain sanoi "Oliks muuta?". Ja kun ei ollut niin puhelu katkesi siihen. Häntäkään ei kiinnostanut.
Piti paskanen sossun paperikin käydä viemässä luukulle tänään. Kävelyn aikana minulla napsahti. Menin päin punasia katsomatta sivuille jos vaikka auto osuisi. Olen näkymätön, eihän kukaan minua koskaan näe niin varmaan he ajavat päälleni. Harmikseni ei tullut autoja sillä hetkellä. Noh, myöhemmin uudestaan, otan tavaksi kävellä punasia päin katsomatta sivuille.
Edessä sitten kaksi vaihtoehtoa, joka itsari tai sitten lähden täältä niin että kaikki tietää. Saanpahan sen oman 15minuuttia julkisuudessa ja kaikki saavat tietää kuinka huonosti täällä voidaan!
Oli eilen valtava yksinäisyyden tunne ja ajattelin soittaa serkuilleni, veljelleni ja äidilleni jos heistä saisi seuraa. Serkuille soittaessa tuli vain murinaa ja mäkätystä. Veljeni vain sanoi "mmm, mm, joo, mm, jaa, joo...jne." Sitä ei kiinnostanut pätkääkään mikään mitä sanoin. Ja äitilleni soittaessa ja purkaessani itseäni hän vain sanoi "Oliks muuta?". Ja kun ei ollut niin puhelu katkesi siihen. Häntäkään ei kiinnostanut.
Piti paskanen sossun paperikin käydä viemässä luukulle tänään. Kävelyn aikana minulla napsahti. Menin päin punasia katsomatta sivuille jos vaikka auto osuisi. Olen näkymätön, eihän kukaan minua koskaan näe niin varmaan he ajavat päälleni. Harmikseni ei tullut autoja sillä hetkellä. Noh, myöhemmin uudestaan, otan tavaksi kävellä punasia päin katsomatta sivuille.
Edessä sitten kaksi vaihtoehtoa, joka itsari tai sitten lähden täältä niin että kaikki tietää. Saanpahan sen oman 15minuuttia julkisuudessa ja kaikki saavat tietää kuinka huonosti täällä voidaan!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ennemmin niin ettet soita kelleen noista ihmisistä kahteen viikkoon. Kirjoita vaikka tänne soitat auttavaan puhelimeen, mutta älä soita. Sitten sun puhelin alkaa soimaan ja siellä ksyytään miten sinä voit ja sinä vastaat asiallisesti että ihan okei. Teet pientä rajanvetoa. Kuulostaako mahdottomalta? Älä siis poikkase välejä.
Ja jos kysyjä on rahan tai minkä tahansa tavaran puutteessa, vaihdat aihetta ja kerrot olevasi juuri lähdössä vaikkapa liikekannalle (keksi aihe ennalta). Tämän jälkeen seuraa yleensä kapina, koska porukka on tottunut pitämään toista itsestäänselvyytenä.
Moni masennukseen sairastunut käy samankaltaisia vaiheita lävitse. Jotkut ystävistä jäävät toiset eivät. Tärkeintä on että sinä selviät, se on tärkeintä!
En osaa sinua lohduttaa, mutta ajattelin kertoa, että minulla on samanlainen vaihe menossa. Ajan autoa mistään välittämättä, Punaiset tai vihreät yksi lysti. Lähden vaan kotoa, en sano mihin menen, enkä tiedä itsekään, eikä kukaan välitäkään.
No menen jonnekin ja jos mulle sattuu eteen joku hyvä tilaisuus, painan kaasua vaan ja annan mennä. Sittenpä loppuu tämä.
etten ole yksin ajatuksieni kanssa ..viime päivät olleet niin suurta tuskaa ,mietin vain miten tappaisin itseni...olo on niin tyhjä ei ole mitään mistä pitää kiinni..ainoa tunne mitä on jäljellä viha..katkeruus .toivon vaan että maailmanloppu tulis...
teidän kahden kannattaisi tavata, kun toinen kävelee päin punaisia,toinen ajaa. Ainakin kävelijä saisi sen mitä haluaa. :D
Ei kannata kävellä punasia päin sillä mitä suurimmalla todennäköisyydellä et kuole vaan rampaudut tai muuten invalidisoidut loppuelämäksesi, hyvin mahdollisesti niin pahasti että sen jälkeen et enää pysty tappamaan itseäsi vaikka yrittäisitkin.
Kannattaa elää vaikka piruuttaan. Joku elämisen sitkeys siellä takana on sitkistellä vaikka omasta mielestä ei aihetta olisikaan.
Uskovainen sanoisi et pistä perkeleelle hanttiin, tämä sanoisi että mene nukkumaan! .-)
PS:
joku päivä on taas parempi päivä uskokaa pois...joku erittäin hyvä syy elää ja olla kuka mitenkin...taas kerran