Kissanpentu tuli meille parin kuukauden ikäisenä ja on asustellut meillä nyt muutaman kuukauden. Poika on ihan mahdottoman villi. Juoksentelee pää kolmantena jalkana, syö kukkia ja johtoja, on siivoton jne.! Kakkoja löytyy välillä lattialta ja raapimispuun sijasta kynsitään sohvaa, seiniä jne.! Inhottavinta on kuitenkin se, että kissa raapii ja puree ikävästi jalkoja ja käsiä. Kieltäminenkään tai pieni napautus ei tunnu auttavan mitään, opit eivät mene perille. Onkohan tällainen ominaista juuri kissanpennuille ja jääkö se pois iän karttuessa? Vai mitäköhän tällaisessa tilanteessa mahdollisesti voisi tehdä? Emme kuitenkaan haluaisi luopua kissasta, mutta alkaa tämä olemaan jo aika ikävää...
Pentu raapii ja puree
...
241590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mutta kyllä se rauhoittuu iän myötä.. Meillä tyttökissat samanlaisia mutta ovat alkaneet rauhoittumaan 8 kuukauden iän jälkeen.. Toinen kasvaa emon kanssa ja toinen 8 viikkoisena vieroitettu, samanlaisia silti, koska joku kuitenkin kohta alkaa syyllistämään ja sanoo että "liian nuorena otettu", mutta käytös ei johdu siitä..
Tyttökissamme menivät myös pää kolmantena jalkana, toinen kyllä edelleen tykkää syödä kukkia, tähän auttoi kun kukat nostettiin pois kissan ulottuvilta (seinähyllyille), johtojen nakerteluun auttaa johtosuojat, ja kohta ne johdot jo unohtuivat.. Kissanpentu syö johtoja myös siitä syystä että tulee hampaita.. Raapimispuun käytön opetteluun.. Aseta raapimispuu, tai erillinen raapimatolppa kohtaan jota kissa sohvassa kynsii.. Ja puremiseen ja raapimiseen, tiukka kuri ja komennus vain, kyllä se iän myötä jää sekin pois, kokemusta on.. Mutta jotkut kissat vaativat välillä kohtuuttomaltakin tuntuvaa kuria.. Omani kun ei mitään uskonut otin kiinni ja pidin lujasti ja ikäänkuin sähisin kuten toinen kissa toiselle, tämä meni perille, mitkään näpäytykset tms eivät auttaneet..
Mulla on reilut 3 kk vanha kolli, energiaa riittää aamusta iltaan. Pöytälamput saa kyytiä, niin kuin pyykit, kukat, kaikki mikä sattuu olemaan pikkuherran edessä. Kaverini neuvoi että laita suihkupulloon vettä ja "kurita" sillä jos ei usko tiukkaa sanaa. Vesihän on myrkkyä kissalle... ;o) Kannattaa kokeilla!
Muttei se meidän jukuripäihin tehonnut (aiemmin kirjotin kahdesta tyttökissasta). Toista jopa pidin vesihanan alla aikanaan kunnei uskonut ja heti kun lattialle pääsi niin taas meni tuhojaan tekemään, turkki märkänä.. Eli kaikki kissat eivät pelkää tai edes inhoa vettä.. Eikä toisaalta ole järkevää opettaa kissaa pelkäämään vettä, koska kuumalla helteellä jolloin on vaarana saada lämpöhalvaus, on kissaa pystyttävä kastelemaan ilman että se tuntee tulleensa rangaistuksi..
luovutettu liian varhain.
kissanpennun oikea luovutusikä on 12- viikkoa.
monesti liian varhain luovutetuille tulee tuollaista käytöshäiriöitä, koska eivät ole oppineet riittävästi emolta ja sisaruksilta kissamaisia käytöstapoja.
http://www.pesu.org/luovutus.htm
kissa toivonmukaan rauhoittuu kasvaessaan..
kokeile feliwayta, sekä suihkeena, että haihduttimena.
http://www.vetcare.fi/index.php?=86
älä rankaise kissaa mitenkään väkivaltaisesti, se ei ainakaan auta asiaa.
kissa kaveri olisi hyvä ja saattaisi rauhoittaa tuhoamista, ei tarvitsisi kissan itse keksiä niin paljoa tekemistä. jos se ei ole mahdollista, pitää kissalle pitää seuraa mahdollisimman paljon ja leikittää ja keksiä uusia virikkeitä.
älä ikinä leikitä kissiä käsilläsi!
kun kissa käy kiinni, koita vaivihkaa eleettömästi rangaista, vaikka vesisuihkulla, niin että se et kuitenkaan ollut sinä ;)
http://www.vetcare.fi/index.php?id=86
Johan tämä kommentti taas tuli, et sitten vaan malttanut jättää sanomatta että on luovutettu liian nuorena? Jos syy todella on se että on vieroitettu emostaan liian nuorena, niin ei se nyt enää auta sitä jeesustella kun vahinko on jo tapahtunut, vaan on parempi alkaa ratkomaan olemassa olevaa ongelmaa ja kissan käytöstapojen parantamista, eikä syytellä liian aikaisesta luovutuksesta, kun ei se nyt enää tässä vaiheessa mitään hyödytä!
"luovutettu liian varhain.
kissanpennun oikea luovutusikä on 12- viikkoa. "
Kokemuksesta voin todellakin sanoa ettei asia ole näin... Arvelinkin tuolla ensimmäisessä vastauksessani että kohta syyllistetään aloittajaa taas aivan turhaan...
"Jos syy todella on se että on vieroitettu emostaan liian nuorena, niin ei se nyt enää auta sitä jeesustella kun vahinko on jo tapahtunut" -tässä olet aivan oikeassa, mutten todellakaan usko, en aikaisempien kokemusten enkä tämänhetkisten kokemusten perusteella että emosta vieroituksen ajankohdalla on minkäänlaista merkitystä kissan oppimisen kannalta.. Nykyinen tilanne kun on se että kaksi pentua jäi orvoiksi 6 päivän ikäisinä ja nyt kaksi ja puoli viikkoisina ne osaavat astialle tehdä hätänsä, eivät raavi edes toisiltaan silmiä päästään eivätkä raavi ihmisiä leikkiessään vaikka villisti jo menevätkin, syövät jo kiinteämpää ruokaa ja pesevät itsensä ym ym.. Jos 6 PÄIVÄN ikäisinä vieroitetut kisut ovat kehittyneet näin älyttömän nopeasti verrattuna meilläkin niihin pentueisiin jotka ovat emon kanssa kasvaneet niin ei todellakaan parin kuukauden ikäiselle tee enää mitään.. Kissa kun kasvaa kissaksi ilman roolimallejakin..
syyllistetty, vaan kerrottu todennäköinen syy asiaa.
eikä auta tähän tilanteeseen, vaan hyvä esimerkki taas kaikille ketkä ei asiaa käsitä tai tiedä.
mitähän kokemusta sinullakin on.. :D
jeesusteltu, eikä syytelty, vaan kerrottu asian laita..
jos osaat enempää lukea, viestissä koitettiin ratkoa myös ongelmaa..
mikähän sinun ongelmasi on? ja millähän sen korjaisi.
väittänyt, että jokaiselle pennulle tulee ongelmia liian varhaisesta vieroituksesta???
vaan useille tulee, eikö se riitä syyksi??
ole tyytyväinen, jos kissoistasi on kasvanut suht normaaleja! minä olen nähnyt muitakin, niinkuin moni muukin!
käytöshäiriöt voi ilmetä myös paljon myöhemmin..
niin että "sitä saa mitä tilaa".. kannattais pikkuisen ottaa asioista selvää!!!
Luulenpa ettei aloittaja niinkään kaivannut syytä vaan lähinnä apua ongelman ratkaisemiseksi.
noin kolmenkymmenen aikaisin vieroitetun pennun varttuvan normaaliksi kissaksi ( kuullut yhtä monen tarinan) se riittää kyllä minulle, turha joka väliin jankuttaa käytöshäiriöistä!
"mitähän kokemusta sinullakin on.. :D " Riittääkö kokemus kolmestakymmenestä vuodesta, ja noin kolmestakymmenestä kissasta sekä noin paristasadasta pennusta? Eihän siinä tietysti ole vielä mitään pohjaa, eikä kokemuksella mitään merkitystä jos kaksi vuotta on jossain kirjoiteltu muuta, Hei haloo?!
kyselkö näistä käytöshäiriöistä jos olette ottaneet/luovuttaneet kissan liian varhain!!!
kyllä pitäis tajuta mistä se johtuu sitä se on kun ei tajuta... PISTE!!!!!!
Aloittajan kissalla ei ole käytöshäiriötä josta hän kyselisi, pennun käytös on ihan normaalia riehakkaan pennun käytöstä, joka poistuu ajan myötä.
että olet ollut nämä KAIKKI vuodet tekemisissä tällasten pikkuriiviöiden kanssa kokemusten kera??!!?? En todellakaan viitsisi edes tunnustaa moista!!! Jos kerran olet oppinut yhdestä pennusta niin miksi mainostat niinkin useasta vuodesta.. hyi olkoon!! Kävikö mielessä että emo voisi hyljätä pentunsa. Näin kävi minun kollini kohdalla. Vauva tuli 7 viikkoisena luokseni ja on yksi ihanimmista kisuista, mitä minulla on ikinä ollut!!!
"että olet ollut nämä KAIKKI vuodet tekemisissä tällasten pikkuriiviöiden kanssa kokemusten kera??!!?? " siis millaisten "pikkuriiviöiden"? Kissanpentujen kyllä jotka on luovutettu tai otettu tai pidetty itsellä. Luovutetut (suuri osa tutuille) ovat kasvaneet tasapainoisiksi ihaniksi kissoiksi. Mitäpä siis pitäisi oppia ja mistä?
Tiedän kyllä että emo voisi hylätä pentunsa, tai kuolema kohdata sen. Ja kuka on väittänyt etteikö 7 viikkoisesta tulisi ihanaa kissaa? Ne monet muut mut en minä, kirjoititkohan väärän tekstin perään? Koska minä puhun sen puolesta että todellakin noinkin nuoresta kasvaa erittäin ihana kissa..
sanoa, että muut mahdolliset tulevat kissanomistajat sitten oppisivat sen oikean luovutusiän, eikä tarttis kantapään kautta. Vai onko tässä mentaliteettina "jos mulle ei kerrottu ja on vaikeeta, niin saa olla vaikeeta muillakin"?
hyvä sanoa, ettei muiden asioista selvää ottamattomien tulevien kissanomistajien tarvitse kokea samaa.
Tuo jonkun aiemmin mainitsema suihkupullo on hyvä keino saada kissa kuriin. Kokeilemisen arvoinen ainakin. Eli aina kun kisu tekee pahojaan, suihkauta ja sano painokkaasti ja voimakkaalla äänellä EI. Ja jos onnistuu tekemään tarpeensa hiekkalaatikkoon, kehu, kiittele ja rapsuta kisua ja palkitse vaikka jollain herkkupalalla. Käytä näitä kaikkia kuitenkin harkiten ja aina tietyissä tilanteissa. Älä tee esim. niin että kun itselläsi on hyvä päivä ja siedät kissan temppuilua enemmän, annat sen raapia ja sotkea, ja sitten kun pinna on itsellä kireänä niin sitten vasta kiellät. Vaan se pitää sitten tehdä aina koska ei kissa ymmärrä miksi eilen sai raapia mutta tänään ei.
Ja jos pentu yhtäkkiä pissaa johonkin muualle kuin laatikkoon, niin onko se kenties juuri leikkimisen/riehumisen yhteydessä tai jälkeen? Meillä kissa alussa leikki ja juoksi hullun lailla ja sitten jotenkin unohti mennä pissalle ja kun hätä tuli niin se tulikin heti ja kovana niin ettei ehtinyt kuin mennä johonkin sohvan taakse pisulle. Sen jälkeen kun huomasin, niin aloin hetken riehunnan jälkeen kantaa kissan laatikkoon ja vaikka se ei siellä pysynyt niin tein saman pian uudestaan ja jossain vaiheessa kisu sitten vain älysi että "ai tännekkö mun pitikin tulla pissalle" ja nyt osaa mennä jo laatikon läheisyyteen leikkimään kun tietää että pisu on tulossa.
Tosin pari päivää sitten (sinänsä kisulle ikävää ja noloa mutta meitä vain nauratti) kissa leikki laatikon läheisyydessä miehen treenikassin kimpussa. Emme tajunneet että sillä on hätä ja että se on siinä lähellä valmiina menemään vessaan kun on tarve, ja mies leikillään pani kissan kassiin ja lähti kanniskelemaan sitä ympäri asuntoa ja ihmetteli että kuinka se kissa noin kiltisti hiljaa siellä istuu. No, selvisihän se kun kissa nostettiin sieltä, oli pissannut koko laukun ihan märäksi.. :P
Käy kirjakaupassa ostamassa 'Matka kissan mieleen'. Tosi hyviä vinkkejä kissan kasvatukseen.
Heippa!
Mun toinen kissa kanssa raapi ja puri vauvana, ja mule opetettiin, että sillon pitää lopettaa kissan silittely ja muu huomiointi. Tämä tehosi mun kisuuni. Sitten taas, jos se joskus teki pahojaan, niin komentamisesta ja vesipullola suihkimisesta se vaan innostui lisää. Muistan, kun sillä oli tapana hypätä kukkaruukkuun, niin ennen hyppäämistään se katteli, että huomaanko varmasti sen aikeet. Se vain innostui, kun jahtasin suihkupullon kanssa sitä ympäri taloa! Sama kuin pieni lapsi =)
Ajan kanssa kaikki myös rauhoittuu =)