Mulla oli ja on isäpuoli. Kun tein pahaa taikka soitin vain suutani sain selkään... siis häneltä. Joskus nämä rangaistukset menivät yli ja lyöminen jatkui ja jatkui ja jatkui. Yhden kerran jälkeen ollessani 11-vuotias yritin saada itselleni huonon olon syömällä särkylääkkeitä. Taisi niitä mennä kymmenkunta. Olisin vaan halunnut sillon sairaalaan. Pois kotoa. Isäpuolellani oli kaksi puolta ja on edelleen. Hän osasi leikkiä kanssani, kehua ja pitää sylissä. Aikuisenakin olen saanut häneltä apua aina kun olen pyytänyt. Oma isäni ei ole koskaan oikeasti välittänyt. Hän on alkoholisti ja lähinnä itse tarvitsee apua. Isäpuoleni käytöstä en ole kummemmin miettinyt, muuta kun vasta nyt. Minulla on oma lapsi. Tälle lapselle tuo isäpuoli on paappa. Kaikki tunteet on tullut nyt pintaan. En tiedä miten tähän paappaan suhtautuisi. En halua jättää lastani kahden hänen kanssaan ja sen tiedän,että jos hän joskus lastani lyö, niin hän on silloin entinen paappa. Mutta olisiko parempi laittaa välit poikki jo nyt? Ennen kuin mitään sattuu jos sattuu. Mieheni mielestä olisi. Silloin se vaikuttaisi myös siihen,että lapseni ei näkisi mummaansakkaan. Kaikki on niin sekavaa. Varsinkin kun olen vasta nyt tajunnut, että isäpuoleni teki väärin. Miksi teki, kun muuten oli niin turvallinen. En ole koskaan osannut kyseenalaistaa hänen käyttäytymistään, kun tiesin, että hän oli kuitenkin parempi kuin oma isäni. Miksi ihana äitini ei lopettanut sitä suhdetta jo silloin. Emmekö me ansainneet parempaa? Muutin 13-vuotiaana pois kotoa ja siitä on aikaa nyt 10 vuotta. Miten olen nyt hyvä äiti omalle lapselleni ja teen oikeita ratkaisuja? Isäpuolelleni olen kyllä sanonut, että lyödä ei saa. Hän tietää, että jos lyö niin ei näe minuakaan enää koskaan sen jälkeen. Sekaavaa tekstiä, mutta en osaa tätä asiaani muutenkaan esittää.
ero vaikuttaa kaikkeen
...................
4703
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
On tuo kyllä aina yhtä kamalaa kun kulee tarinoita, joissa lapsi on kärsinyt isän/äidin/isäpuolen/äitipuolen alkoholismista tai väkivallasta.:( Onneksi sinä voit toimia toisin kuin isäpuolesi. En osaa sanoa välien katkaisemisesta, mutta en kyllä yhtään moittisi jos niin tekisit. Mutta miten oma äitisi suhtautuu siihen, mitä isäpuolesi teki? Onhan niitä vaimoja, jotka sietävät kun mies hakkaa, mutta en ole koskaan ymmärtänyt miten äiti voi antaa siunauksensa tuollaiselle käytökselle lasta kohtaan.
Mutta onneksi sinulla on nyt kaikki muuten hyvin ja toivottavasti jatkossa vieläkin paremmin!
vaikka sopia äitisi kanssa, ettei jätä ikinä lasta kahden paapan kanssa. Vai tuntuuko, että voit luottaa, että äitisi kertoo, jos jotain sattuu tai meinaa sattua?
Toinen vaihtoehtohan on, että sinä tai miehesi olette aina mukana mummolassa.
Isoisäni on käyttänyt minua lapsena seksuaalisesti hyväkseen ja siksi on ilmeisesti ollut aina vaikeaa jättää lapsia hoitoon muille, kuin omille vanhemmilleni ja vaikeinta on ollut, jos on pitänyt jättää yksi lapsi jollekin. Kun jotenkin ajattelen, että yhdessä heillä on toisistaankin turvaa.
En ole oikeastaan koskaan uskaltanut kyseenalaistaa äitini toimia. Kaikessa muussa äiti on aina laittanut lapsensa etusijalle. Tuntuu kamalalta ajatus, että käytän lastani tavallaan koekaniinina, jos paappa sitten lyökin. Säännöt olen tehnyt selväksi, mutta. Kuten mieheni minulta kysyi kuka ottaa vastuun? Minä varmaankin, mutta miten? sitä kun ei saa peruutettua. Äitini kyllä varmasti kertoisi... onneksi. Voimia sinulle. En osaa edes kuvitella miten pahalta sinusta on tuntunut ja tuntuu? Olet todella vahva ihminen kun jaksat miettiä vielä toisten murheita.
On hyvä kun sanelit säännöt: et salli lyömistä !
Pidä siitä aina kiinni, ja jos vähänkin epäilet niin ei lasta paapalle, koskaan!
Silti ei tarvitse katkaista välejä.