kohdalla on niin, että jos rakkaus jotakin kohtaan iskee, niin ei siihen junaan uskalla täysillä lähteä.
Olo on epävarma ja toisen tunteet mietityttää. Sitä alkaa keksimään kaikenmaailman tekosyitä epävarmuuden puuskissaan, miksi tämä juttu nyt ei sitten onnistu jne.
Jos suuria tunteita alkaa jotakuta kohtaan esiintymään niin enemmänkin tulee jarruteltua, koska se pettymys mikä siitä jäisi käteen, jos toinen ei olisikaan samalla tavalla mukana, olisi valtava. Ongelma kun on juuri se, että joku kaipaa pientä irrottelua, toinen laastaria jne.
Olo on epävarma ja toisen tunteet mietityttää. Sitä alkaa keksimään kaikenmaailman tekosyitä epävarmuuden puuskissaan, miksi tämä juttu nyt ei sitten onnistu jne.
Jos suuria tunteita alkaa jotakuta kohtaan esiintymään niin enemmänkin tulee jarruteltua, koska se pettymys mikä siitä jäisi käteen, jos toinen ei olisikaan samalla tavalla mukana, olisi valtava. Ongelma kun on juuri se, että joku kaipaa pientä irrottelua, toinen laastaria jne.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kai. En tiä noista muitten kaipauksista, niitä en kyllä mieti, mutta muutons se mennee aika pitkälti tuohon suuntaan.
se on selvä.Mutta ei kait sitä itseänsä kaikelta voi suojella. Elämähän on elämistä varten ja täysillä kait pitäis paahtaa menemään. Järki päässä kuitenkin..ni-ih.
paahdatko sitten täysillä menemään?
paahtaisinkin...
vois olla käytännössä noin alkuun tuo paahtaminen?
onkin sellaisen kanssa joka juuri ylittää tietyt ulkonäkökriteerit mutta johon ei tunne mitään suuria tunteita ...
En jää jarruttelemaan ja mietiskelemään. Surut tulee jos on tullakseen. Jos alussa joku asia epäilyttää, siitä täytyy puhua. Se ei välttämättä ole toisen mieleen, mutta parempi niin kuin olla hiljaa. Alku on aina epävarmaa ja alttius kaikennäköisille konflikteille on suuri. Avoimuus kannattaa!
En tiedä, puhuiko aloittaja enemmän ihastuksesta? Itse puhuin alkavasta suhteesta.
näinhän me nykyisin menee itselläkin.
Voi kun voisikin palata siihen viattomaan ajatukseen että rakkaus tosiaan kestää kaiken. Ne on harvassa ne ihmiset (yksi ainoa) jotka ovat saaneet minut tuntemaan rakkautta. Ei siinä mitään että itse rakastuin, mutta se että tyhmyyksissäni luulin sen olevan molemminpuolista. Se mieletön suru ja epäusko mikä tuli totuuden iskettyä suoraan kasvoille, se pudotti niin lujaa polvilleen että en usko että ihan heti nousen siitä jaloilleni saati sitten uskoisin vielä sen jälkeen rakkauteen.
Onnellisia olette te joilla se rakkaus vielä on
tämä nyt tarkoitettu jollekkin tietylle henkilölle
kyselee eräs epätietoisuuteen jätetty mies.