miten minun pitäisi toimia kun ystävälläni on
p-häiriö? olen etsinyt tietoa, kävin justii lainaamassa kirjan, mutta.
ei tällanen ihminen joka ei itse ole sairastanut paniikkihäiriötä, voi ymmärtää sellaista ihmistä täysin, vaikka kuinka sitä toivoo. siksipä haluaisinkin tietää että helpottaako ystävien kansssa puhuminen, ja jos kohtaus iskee niin pitääkö sillon vain yrittää saada ystävän ajatukset jonnekkin ihan muualle?
pahentaako oloa jos vaikka käykin niin, että kertoo asian joka ei olekkaan ollenkaan ilonen ystävän mielestä. mitenkä siis toimia?
p-häiriö? olen etsinyt tietoa, kävin justii lainaamassa kirjan, mutta.
ei tällanen ihminen joka ei itse ole sairastanut paniikkihäiriötä, voi ymmärtää sellaista ihmistä täysin, vaikka kuinka sitä toivoo. siksipä haluaisinkin tietää että helpottaako ystävien kansssa puhuminen, ja jos kohtaus iskee niin pitääkö sillon vain yrittää saada ystävän ajatukset jonnekkin ihan muualle?
pahentaako oloa jos vaikka käykin niin, että kertoo asian joka ei olekkaan ollenkaan ilonen ystävän mielestä. mitenkä siis toimia?
Vastaukset 5
Vanhimmat
itsellä kohtauksen tullessa mikään muu kuin lääkärin (joku muu tärkeä henkilö) vakuuttelu etten kuole tähän enkä sekoa vain auttoi. nyt kun kohtaukset on alkanu oleen lievempiä niin joku kuiva vitsi tai kaverinkin höpöksi heittäytyminen esim. määki haluan seota tolleen. älä missään nimessä itse esitä hätääntynyttä tai tosikkoa vaan hymy rentouttaa. mutta kohtauksen tuloa ei voi estää mitenkään, lievittää vaan ja vakuutella että sua en jätä yksin.
nii.. hyvä tietää ettei kohtauksen tuloa voi estää. tai no on kai niitä lääkkeitä mutta ei kai nekään ole ihan satavarmoja. mut mitenkä sitten, voiko niitä kohtauksia ehkästä jotenkin ennalta?
itse olen yrittäny suhtautua en vähättelevästi mutta en painottaen liikaa. mikään silti ei tunnu helpottavan.. mutta jatkan vastauksien etsimistä.
itselläni iskee paniikki, asiaa ei auta ainakaan se, että joku alkaa kauhistelemaan, mutta ei sekään että asian kieltää, tyyliin oletpa hölmö tms. Paras apu on sanoa, että ei se mitään, mennään yhdessä tästä. Jos tutnuu pahalta ei ole pakko, sanot vaan sitten.Tällä tyylillä tein esimerkiksi etelän matkan meilikaverini kanssa. Hänen suhtautumisensa sai aikaiseksi sen, että koin olevani turvassa, en menetä kasvojani, eikä paniikkia ollut.Tärkeintä on juuri se, että ystävä koke eettei menetä kasvojaan sinun edessä.
Sillä se on pahimpia paniikin aiheuttajia ja sitä häpeää niin paljon että voi toimia ihan hölmöstikkin.Muista sanoa että hienostihan tämä sujuu/sujúi.On hyvä yrittäå pitää muuta keskustelua yllä, mutta ole tarkkana! Jos ystävä on hiljainen, poissaoleva on hänellä todennäköisesti jonkinlainen kohtaus päällä. Silloin asiaa vaan pahentaa jos naureskellaan vaikka menneille ajoille tms. vaikka ne olisivatkin kivoja, koksa panikoitsija tuntee ristiriitaa sen välillä että hänen olonsa on kurja, mutta hänen pitää pystyä osallitumaan keskusteluun. Kaiken ydin on siis se, että paniikkihäiriöisen kauhistus on jäädä tilanteeseen josta ei pääse pois näyttämättä hölmöltä.Voithan kysyä ystävältäsi jossakin rennossa tilanteessa, että millä lailla hänen paniikkinsa ilmenee ja voitko jotenkin toimia niin, että hänellä olisi helpompi olla.
Useimmiten juuri se että toinen tietää ja ymmärtää poistaa sen paniikin.
Kirjoja on mielettömästi, niin kuin myös netissä asiasta.
nii siinä ol paljon asiaa. suurkiitos. mutta, onko mahdollista puhua rentona tollasesta asiasta..? kaikilta se ei varmaankaan onnistu. tai on vain väkinäistä ja laukasee aina kohtauksen päälle. mutta kiitos nuista neuvoista!
mahtavaa, että tälläisiä ihmisiä löytyy!!:) Nostan hattua sinulle!=)