Hei kaikille!
Olen vasta löytänyt tämän palstan ja kysyisinkin nyt, että mistä ihmeestä tiedän että olenko saanut kohtauksen yöllä, muutama päivä sitten ilmeisesti sain, koska sekoilin herättyäni niin pahasti... mutta entä jos lääkitykseni (deprakine) ei olekaan riittävä ja saan kohtauksia yöllä, niin mistä sen tietää (muusta kuin kielestä puremisesta, pään sekavasta olosta yms.) Mitä jos tarvitsisin vahvempaa lääkitystä? Minulla todettiin epilepsia 13-vuotiaana ja mulle sanottiin, ettei se ole paha, ihan "lievä". Ja lääkityskin on pysynyt kymmenen vuotta samana... Nyt mua pelottaa, että oon saanu noita "laakeja" yöllä ja että kohta mun kaikki aivosolut on tuhoutunu ja musta tulee ihan jumikuula... Kyllä tää on ihme tauti! Ja piti vielä kysyä, onko kellään mitään ns. "yliluonnollisia tuntemuksia" joistakin asioista, ei välttämättä kohtauksiin liittyen...
Olen vasta löytänyt tämän palstan ja kysyisinkin nyt, että mistä ihmeestä tiedän että olenko saanut kohtauksen yöllä, muutama päivä sitten ilmeisesti sain, koska sekoilin herättyäni niin pahasti... mutta entä jos lääkitykseni (deprakine) ei olekaan riittävä ja saan kohtauksia yöllä, niin mistä sen tietää (muusta kuin kielestä puremisesta, pään sekavasta olosta yms.) Mitä jos tarvitsisin vahvempaa lääkitystä? Minulla todettiin epilepsia 13-vuotiaana ja mulle sanottiin, ettei se ole paha, ihan "lievä". Ja lääkityskin on pysynyt kymmenen vuotta samana... Nyt mua pelottaa, että oon saanu noita "laakeja" yöllä ja että kohta mun kaikki aivosolut on tuhoutunu ja musta tulee ihan jumikuula... Kyllä tää on ihme tauti! Ja piti vielä kysyä, onko kellään mitään ns. "yliluonnollisia tuntemuksia" joistakin asioista, ei välttämättä kohtauksiin liittyen...
Vastaukset 9
Vanhimmat
kuten jo sanoit:
- Aamulla pää on sekaisin
- olet purrut yöllä kielesi
- sekoilet ilmeisesti aamutouhujen aikana
Nyt soitat Neurologille ja varaat ajan.
Kerrot näistä yöllisistä kohtauksista.
Pidä kohtauspäiväkirjaa jos et ole
aikoihin pitänyt.
Ehkä pelkkä lääkkeeen nosto riittää ?
Kyllä nuo aivosolusi vielä hyvin
tuntuu pelaavan,
joten älä turhaan panikoi.
Itse olen kohtaillut jo 25v. ja
vieläkin pelaa pääni, onneksi.
Millaisia yliluonnollisia tuntemuksia sinulla on?
Itselläni on deja-vu ennakkotuntemus.
Sitten joskus tuntuu semmoselta oudolta, aivan kuin ei olisi olemassakaan ja silloin pelkään saavani kohtauksen, mutta en ole saanut kuitenkaan.
Semmoisia hassuja juttuja, en nyt tiedä onko ne "yliluonnollisia"... Mulla on tosi "terävä" pää,(siis kun ei ole ollut kohtauksia) lasken nopeasti päässälaskutehtäviä, älyllinen ja suullinen/kielellinen äidinkieli on keskivertoa parempi.(nokkeluutta, nopeaa päättelykykyä yms.) Mutta sitten kohtausten jälkeen olen aivan jumissa... en muista mitään (kestää päiviä) en osaa päätellä edes yksinkertaisia asioita, siis jumitan, mutta tämä kestää useita päiviä kohtauksen jälkeen... Eikä vain yhtä tai kahta päivää. Deja-vu ilmiöitä on myös mulla, se on ihan hassua, kun voi aavistaa mitä toinen sanoo tai tekee seuraavaksi :) tai mitä tapahtuu "kohta". Eniten kyllä pelottaa että aivot jotenkin "taantuu" noitten kohtauksien myötä ja että parinkymmenen vuoden päästä olen ihan suoraan sanottuna tyhmä/jälkeenjäänyt! Voiko niin käydä, että älykkyys (sekin vähäinen) vähentyy kohtausten jälkeen?
Nuo deja-vu tunteet on epileptikoille hyvin normaaleja, eli se on yksi oire sairaudesta.
Myös terveet ihmiset joskus tuntevat tällaista, mutta ilmeisesti harvemmin, kuin epileptikot.Deja-vu kun on aivojen häiriöstä johtuva tunne. Neurologini sanoi hyvin, että tuo tunne syntyy, kun ilmeiseti aivopuoliskot ns. kulkevat eri tahtiin, esimerkkinä, kun junat tulevat hieman eri aikaa asemalle, niin tieto aivoissa tulee hieman perässä tai etukäteen toisella puolella kuin toisella. Eli tähän tunteeseen on ihan neurologinen selitys.
Itse olen tuntenut deja-vu tunteita koko elämäni ja hyvin usein. Ennen sairastumistani en vaan tiennyt, että se johtunee epilepsiasta. Nyt lääkityksen myötä en ole niitä enää kokenut.
Juuri näin.
Itselläkin on ollut aina deja-vu tuntemuksia ennen poissaolo kohtausta.
Sillonpa tiedänkin, että nyt se tulee ja filmi katkeaa vähäksi aikaa ja on todella kauhea olo. Onneksi en tiettävästi ole saanut kuin yhden kerran tajuttomuuskouristuskohtauksen, jolloin myös se alkoi deja-vu:lla.
En minäkään tiennyt, että minulla on epilepsia, ennenkuin sain isomman kohtauksen.
Lääkityksen ansiosta olen ollut kohtaukseton.Toivottavasti myös jatkossakin.
tunnen milloin kohtaus tulee.Tajuttomuuskohtaus oli viimeksi keväällä jäähallissa,ihmettelin miksi pelaajat luistelevat niin hitaasti.Silloin en tunne ennakolta.Mies sitten sanoi,että sulla oli iso kohtaus.
22 v. sitten mun kohtaukset oli kaikki yöllä unen aikana,näin aina vain unessa katon puiden syyt pyörimässä.Ja heräsin hirveään pääkipuun ja oksenteluun.
Se on hyvä kun on ennakkotuntemus, niin kerkeää mennä lattialle, niin ei mahdollisesti satuta itseään niin pahasti.
Käsitinkö oikein että sinä et tunne ennakolta milloin saat ison kohtauksen, mutta pienet kyllä?
Toivotaan nyt ettei niitä isoja eikä pieniäkään tulisi.:)
Itse olen saattanut saada unen aikana kohtauksen, se oli joko todella vahva uni tai kohtaus.Herättyäni minulla oli todella huono olo.
Se oli silloin kun jouduin olemaan vähän aikaa ilman lääkkeitä, kun tehtiin lääkevaihdos.
hoida lääkitys pian kuntoon, sillä yökohtaukset (ja tietysti muutkin kohtaukset yksin ollessa) voivat olla kohtalokkaita, ellei sinulla ole jonkinlaista hälytintä, joka hälyttää jonkun paikalle heti kun kohtaus alkaa.
epilepsia ei ole leikinasia. lääkitys ja elämäntavat on oltava kunnossa, jotta ei kuolla kupsahda ennen aikojaan. liian monet ovat kuolleet turhaan, koska ovat vähätelleet epilepsiaansa. epileptikko tarvitsee hyvät yöunet, aikaisen nukkumaanmenon (luonnon rytmiä mukaillen), hyvän ruokavalion, sopivaa liikuntaa, ei paljon alkoholia jne.
yksinolo on aina riski. jokin aika sitten läheiseni kuoli yöllä saatuaan kohtauksen. hän asui yksin.
epileptikko ei ole terve, joten on turha leikkiä tervettä vähätellen sairauttaan (en nyt tarkoita että edellinen nimim vähättelisi). sairaus ei useinkaan rajoita paljon elämää, jos hoidon saa kuntoon. läheisille on hyvin raskasta, jos epileptikko ei hoida itseään hyvin. koko ajan saa pelätä, että paheneeko kohtaukset, mitä jos sattuu jotain tosi pahaa, mitä jos kohtaus tulee yksin ollessa ja jatkuukin liian pitkään...
niin vain on,
että epiläiset on paljonkin yksin kohtauksineen. Mulla kun on ollut rankimmat jaksot ei vaan kukaan ole mitään rannehälyttimiä ehdotellut,
kuten ei mitään muutakaan kodin turvaksi.
Kaikkeahan voi aina sattua ja kenelle tahansa.
Itse en elä noin ajatellen.
Jos sellainen laaki tulee niin silloin on mun tehtäväni täytetty ja on toisten vuoro jatkaa elämää.