Päätinpä tuossa torstaina hankkia itselleni auton. Tällaiselle parikymppiselle opiskelijapojalle auto oli kolmas (kahden vuoden sisään). Perusteellisen testaamisen jälkeen (koeajot&koenostot) auto vaikutti varsin hyvältä, joten liikkeessä ollut vuoden 1991 BX 1.6 Gti KAT lähti mukaan 1300€ hintaan. Citroenia olin pohdiskellut jo aiemminkin, etenkin edellisen autoni (Fiat Tipo 1.6 DGT:n) oston yhteydessä. Kaasunestejousitus kuitenkin pelotti pois silloin, ajaen minut vähintään yhtä "arvelluttavan" hankinnan pariin.. No, olihan Fiatissa pari sähkövikaa, mutta halpa auto ei olekaan virheetön, joten vikojen kanssa oppi elämään varsin mukavasti.
Sama ajatusmalli auttanee minua varmaankin tulemaan toimeen BX:n kanssa. Mittarivalot ovat pimeinä, mutta ehtiihän nekin joskus korjata. Niin ja takalasit eivät sähköllä liikahtaneetkaan, mutta ehkäpä tällainen tunneautoilija näkee ne vain hyvinä tinkimisperusteina. ;)
"jousituksen" toimivuuden testasin niiden oppien mukaan, mitä täältä suomi24:sta olin joskus lukenut. Auto nousi ylimpään asentoon mielestäni ihan hyvin ja jarrupolkimen painaminenkaan siinä asennossa ei nesteitä pihalle saanut. Mitään jurinoita yms. sellaisia ei esiintynyt, joten kauppias oli varmaankin huojentunut päästessään eroon pihallaan jo kuukausia lojuneesta autosta. Eivät kuulemma ihmiset uskalla ostaa. Totesi loppuun vielä, että "mainettaan parempi auto".
Erittäin tyytyväinen olin siihen, että auto ei laskostunut ajon lopettamisen jälkeen, vaan perä oli seuraavana päivänäkin valmiiksi ajokorkeudella.
Ensimmäisenä omistamispäivänä tuli testattua myös autoa kolaritilanteessa. Salolaisena päätin nimittäin lähteä uudella autollani Turkuun ostoksille. Pääsisipä siinä samalla moottoritielläkin autolla kurvailemaan. Ja kyllä sitä kelpasikin ajella. Auto kulki sulavasti pitkin tummaa tietä. Erinäisten jouluhankintojen jälkeen olikin kotiinpalun aika. Kello oli jo yli neljä iltapäivällä, loskaisen lumipyryn iskiessä tuulilasiin. Huonoa näkyvyyttä kirosin jo heti turusta lähtiessäni, pyyhkijän sulka kun oli todellakin melkoinen likarätti. Vastaantulevien autojen valot saivat likaisessa tuulilasissa aikaan "illumination"-ilmiön, eli jouduin päättelemään oman kaistani kulun edelläajavien valoista. Mielessäni ajattelin kyllä monta kertaa, että:"on ihan hullua ajaa tällä kelillä". Joitakin kilometrejä kiduttuani näin Shellin huoltoaseman viitan, joka kertoi rampin pian moottoritieltä erkanevan. Huojentuneena ajoin aseman pihaan, pyyhkijänsulkaa hakemaan. Olin todellakin yllättynyt kun asemalla ei ollut lainkaan sulkia. Ruokakauppa Shellin yhteydestä sen sijaan löytyi. Pettyneenä takaisin moottoritielle... Muutaman kilometrin sitten onnistuinkin ajamaan. Ohitin kaikki loskaa heittävät samaan suuntaan menevät autot. Jossain vaiheessa näin edessäni pienen punaisen auton. Sen edessä tie näyttikin autovapaalta, joten päätin ohittaa vielä sen. Nostin nopeutta, jottei minun olisi tarvinnut kärsiä loskasta enempää kuin pakko olisi. Auto läheni ja läheni. Se oli punainen 309 Peugeot. Yhtäkkiä havahduin siihen karuun todellisuuteen, että kaistat olivat sulautumassa yhteen.. moottoritie oli siis päättymässä. En muuta ehtinyt kuin vähän vasemmalle väistää ja paniikkijarruttaa kunnes BX:n keulan oikea puoli puri Peugeotin vasempaan takakulmaan saaden sen heittelehtimään. Peugeotin kuljettajan ohjausliikkeet auttoivat sen verran, että auto päätyi 180 astetta kääntyneenä oman kaistansa kaidetta vasten. Pysähdyin välittömästi ja kytkin hätävilkut päälle. Peugeotin kuljettajakin nousi autostaan vahingoittumattomana. Mies suhtautui asiaan onneksi rennosti. Minulle kun oli jo tarpeeksi järkyttävää ollut nähdä hänen autonsa heittelehtiminen.. olihan se ollut kuitenkin MINUN syyni. Kuski totesi että:"autoja saa rahalla. onneksi ei pahemmin käynyt". Sen jälkeen soitimmekin poliisit paikalle.
Vauriot:
BX: oikea etuvilkku&valoumpio rikki. Oikean etulokasuojan pelti edestä vähän vääntynyt. Konepellissä (lasikuitua) pieni rasitusvaurio heti lampun vieressä.
309: Vasen takakulma 40cm sisällä, oikea etukulma kaiteen hipaisusta johtuen hieman sisällä.
Tunnustin syyllisyyteni ja lopuksi vein 309:n kuljettajan Salon rautatieasemalle, josta hän pääsi kotiinsa menevään junaan. Sen jälkeen riensin heti hankkimaan uuden pyyhkijänsulan, paljon lasolia... Kotona pelkokertoimen katsominen ei tuntunut missään. Oli pelottavaa havaita kuinka autolla saattoikaan tehdä vahinkoa.
No, onneksi BX kesti ja ennen kaikkea kolarissa ei ihmisille vahinkoja sattunut. Vakuutusyhtiöni korvaa kaiken toiselle osapuolelle. Minun osakseni jää vaihtaa uusi etuvilkku&umpio ja takoa peltiä suoremmaksi. Tällaista, mutta on se BX vaan jotakin! : )
Ajakaahan varovasti!
Tapio
Sama ajatusmalli auttanee minua varmaankin tulemaan toimeen BX:n kanssa. Mittarivalot ovat pimeinä, mutta ehtiihän nekin joskus korjata. Niin ja takalasit eivät sähköllä liikahtaneetkaan, mutta ehkäpä tällainen tunneautoilija näkee ne vain hyvinä tinkimisperusteina. ;)
"jousituksen" toimivuuden testasin niiden oppien mukaan, mitä täältä suomi24:sta olin joskus lukenut. Auto nousi ylimpään asentoon mielestäni ihan hyvin ja jarrupolkimen painaminenkaan siinä asennossa ei nesteitä pihalle saanut. Mitään jurinoita yms. sellaisia ei esiintynyt, joten kauppias oli varmaankin huojentunut päästessään eroon pihallaan jo kuukausia lojuneesta autosta. Eivät kuulemma ihmiset uskalla ostaa. Totesi loppuun vielä, että "mainettaan parempi auto".
Erittäin tyytyväinen olin siihen, että auto ei laskostunut ajon lopettamisen jälkeen, vaan perä oli seuraavana päivänäkin valmiiksi ajokorkeudella.
Ensimmäisenä omistamispäivänä tuli testattua myös autoa kolaritilanteessa. Salolaisena päätin nimittäin lähteä uudella autollani Turkuun ostoksille. Pääsisipä siinä samalla moottoritielläkin autolla kurvailemaan. Ja kyllä sitä kelpasikin ajella. Auto kulki sulavasti pitkin tummaa tietä. Erinäisten jouluhankintojen jälkeen olikin kotiinpalun aika. Kello oli jo yli neljä iltapäivällä, loskaisen lumipyryn iskiessä tuulilasiin. Huonoa näkyvyyttä kirosin jo heti turusta lähtiessäni, pyyhkijän sulka kun oli todellakin melkoinen likarätti. Vastaantulevien autojen valot saivat likaisessa tuulilasissa aikaan "illumination"-ilmiön, eli jouduin päättelemään oman kaistani kulun edelläajavien valoista. Mielessäni ajattelin kyllä monta kertaa, että:"on ihan hullua ajaa tällä kelillä". Joitakin kilometrejä kiduttuani näin Shellin huoltoaseman viitan, joka kertoi rampin pian moottoritieltä erkanevan. Huojentuneena ajoin aseman pihaan, pyyhkijänsulkaa hakemaan. Olin todellakin yllättynyt kun asemalla ei ollut lainkaan sulkia. Ruokakauppa Shellin yhteydestä sen sijaan löytyi. Pettyneenä takaisin moottoritielle... Muutaman kilometrin sitten onnistuinkin ajamaan. Ohitin kaikki loskaa heittävät samaan suuntaan menevät autot. Jossain vaiheessa näin edessäni pienen punaisen auton. Sen edessä tie näyttikin autovapaalta, joten päätin ohittaa vielä sen. Nostin nopeutta, jottei minun olisi tarvinnut kärsiä loskasta enempää kuin pakko olisi. Auto läheni ja läheni. Se oli punainen 309 Peugeot. Yhtäkkiä havahduin siihen karuun todellisuuteen, että kaistat olivat sulautumassa yhteen.. moottoritie oli siis päättymässä. En muuta ehtinyt kuin vähän vasemmalle väistää ja paniikkijarruttaa kunnes BX:n keulan oikea puoli puri Peugeotin vasempaan takakulmaan saaden sen heittelehtimään. Peugeotin kuljettajan ohjausliikkeet auttoivat sen verran, että auto päätyi 180 astetta kääntyneenä oman kaistansa kaidetta vasten. Pysähdyin välittömästi ja kytkin hätävilkut päälle. Peugeotin kuljettajakin nousi autostaan vahingoittumattomana. Mies suhtautui asiaan onneksi rennosti. Minulle kun oli jo tarpeeksi järkyttävää ollut nähdä hänen autonsa heittelehtiminen.. olihan se ollut kuitenkin MINUN syyni. Kuski totesi että:"autoja saa rahalla. onneksi ei pahemmin käynyt". Sen jälkeen soitimmekin poliisit paikalle.
Vauriot:
BX: oikea etuvilkku&valoumpio rikki. Oikean etulokasuojan pelti edestä vähän vääntynyt. Konepellissä (lasikuitua) pieni rasitusvaurio heti lampun vieressä.
309: Vasen takakulma 40cm sisällä, oikea etukulma kaiteen hipaisusta johtuen hieman sisällä.
Tunnustin syyllisyyteni ja lopuksi vein 309:n kuljettajan Salon rautatieasemalle, josta hän pääsi kotiinsa menevään junaan. Sen jälkeen riensin heti hankkimaan uuden pyyhkijänsulan, paljon lasolia... Kotona pelkokertoimen katsominen ei tuntunut missään. Oli pelottavaa havaita kuinka autolla saattoikaan tehdä vahinkoa.
No, onneksi BX kesti ja ennen kaikkea kolarissa ei ihmisille vahinkoja sattunut. Vakuutusyhtiöni korvaa kaiken toiselle osapuolelle. Minun osakseni jää vaihtaa uusi etuvilkku&umpio ja takoa peltiä suoremmaksi. Tällaista, mutta on se BX vaan jotakin! : )
Ajakaahan varovasti!
Tapio
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onneksi ei sinulle pahempaa. Meikä oli alkuviikosta Jouluostoksilla Helsingin keskustassa ja auto parkissa Annankadulla, eiköhän joku p.. pää kolhinut vasenta etukulmaa. Saldona rikkoutunut etupuskuri, sumuvalo, vilkku ja kasaan mennyttä peltiä. Ja ei tietoa tekiästä. Tovotaan että poliisia onnistaa Sampo- Varman valvontakameran kanssa. Kaverille tulee kiva syytelista "varomattomuus liikenteessä vahingonteko, liikennepako ja jos yrittää kaskoon tolppaanosumisena tai parkkipaikkakolhuna vahingonkärsineenä niin vakuutuspetos." . sakkoa 15-20päivää. Että tälläinen joululahja.
ps. jouluja uusiavuosia ja loppiaisia kaikille tutuille ja vähemmän tutuille.
vastaavaa sitikalla ,mutta osanottoni sinulle.
kyllä niitä koettelemuksia tulee jatkossakin, mutta rohkeasti vaan kohti uusia kokemuksia sitikan kanssa.älä lannistu vaan leuka pystyyn ja jakoavain kouraan ja sitikan kimppuun tuumaten kyll' sinä vielä opit miun tavoille jahka olen heiluttanut tarpeeksi kaluja.joulua ja uuttavuotta
kyll se siit jahka tutuksi tulet sitikka ja sinä