Lapseni aloitti juuri koulutiensä ekalla luokalla. Kaikki on sujunut hienosti, ipana tykkää käydä koulua, ope on kiva ja kaverit samoin.
Minua harmittaa kovasti se, että lapsi ei jaksa/halua jakaa päivän kokemuksiaan koulusta jotka taas minua kiinnostaisivat kovastikin. Kaikki menee kuulemma lapsen mielestä kivasti, mitäpä sitä ihmeemmin kertomaan. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi tästä jutusta! Onkohan tämä vaan äidin ahdistusta siitä, että pikkuiseni alkaa itsenäistymään? Onko muilla vanhemmilla ollut samanlaisia tunteita esikoisen koulutaipaleen alussa?
Minua harmittaa kovasti se, että lapsi ei jaksa/halua jakaa päivän kokemuksiaan koulusta jotka taas minua kiinnostaisivat kovastikin. Kaikki menee kuulemma lapsen mielestä kivasti, mitäpä sitä ihmeemmin kertomaan. Tunnen itseni niin ulkopuoliseksi tästä jutusta! Onkohan tämä vaan äidin ahdistusta siitä, että pikkuiseni alkaa itsenäistymään? Onko muilla vanhemmilla ollut samanlaisia tunteita esikoisen koulutaipaleen alussa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ekaluokkalainen minulla myös.
melkein ainoa mitä koulusta puhuu, on
"ihan kivaa".
Nyt on vain kiire leikkimään uusien kavereiden kanssa..
kai se muuttuu, nyt on niin uutta ja jännää.
Minun ekaluokkalaiseni onneksi vastaa kaikkeen kysyttäessä ja välillä ilmankin.
Ei ole ainakaan vielä hermostunut äidin kysymyksiin....
Luulen, että hänelle taas on tärkeää huomata, että vanhempia kiinnostaa tämä uusi juttu.
Mutta niinkuin kaikessa muussakin, lapset ovat niin erilaisia....
Tuskin aihetta huoleen, vaikkei lapsi sen kummemmin kerro koulusta.
mun poika ei aikanaa kertonut yhtään mitään, kaikki meni kuulemme ihan hvyin. kun yritin udella, poika hermoistui ja sanoi, ettei muista.
lopetin utelemisen ja yritin kysellä kaikkea tavanomaista; mitä teitte liikuntatunnilla, mitä oli ruuaksi... mutta kaikki ei oo suupaltteja. joskus jotain juttua tuli automaattisesti, mutta harvoin. luotin siihen, että poika pärjää ja niin on pärjännytkin - on nyt kolmannella.
tyttö on nyt ekalla ja hän kyllä kertoo kaiken mahdollisen ja mahdottomankin ihan oma-aloitteisesti.
että lapset on erilaisia. se on vaan siedettävä.
nyt iso, ja että hänellä on omia juttuja, jotka eivät enää "kuulu äidille"! Ei siinä mitään pahaa. Meillä oli myös näin, mutta painotin aina, että tapahtui koulussa mitä tahansa, vaikka jotain pahaa, se on aina kerrottava, yksin ei saa jäädä pahojen asioiden kanssa. Kaikki kiusaamiset ym on kerrottava.
Meillä lapsi kyllästyi aikuisten ihmisten (äiti, isä, mummit, vaarit ja muut) kyselyihin parin ensimmäisen päivän jälkeen.
Olisihan se kiva tietää, miten koulussa on mennyt. Eniten lapseni kertoo sellaisena päivänä, kun ei paljon kysele, ja hänellä on aikaa kertoa ja aikuisella kuunnella. Ja osa asioista kerrotaan vain mummille.
Meillä kans, poika aloitti ekan. Vastaukset koulupäivästä hyvin niukkoja. Äiti kun olisi kovin innokas tietämään mitä kaikkea tapahtuu päivän aikana.... Kai tää vaan on kestettävä, tietoa saa jos saa... Ja olen korostanut että myös kaikki ikävät asiat pitää kertoa! Ja luotan että sitten kertookin jos jotain on.