menimme mieheni kanssa kihloihin toukokuussa06 ja
kova vauvakuume on päällä.
kuinka moni teistä vastustaa avioliitottomia lapsia?
eikai nykyään enää katsota pahalla, vaikka vauvan vanhemmat ei olisikaan naimisissa?
en haluisi odottaa yhtään..
kova vauvakuume on päällä.
kuinka moni teistä vastustaa avioliitottomia lapsia?
eikai nykyään enää katsota pahalla, vaikka vauvan vanhemmat ei olisikaan naimisissa?
en haluisi odottaa yhtään..
Vastaukset 13
Vanhimmat
ei kait enää nykypäivänä hetkauta ketään ellei kyseessä ole joku sotaveteraani tms. ikäluokan tyyppi. Kuitenkin eletään 2000-lukua, joten minkään ei enää pahemmin pitäisi hetkauttaa nykyihmistä.
Me ollaan asuttu yhdessä jo monen monituista vuotta ja lastakin ollaan nyt hankkimassa, mutta naimisiin en mene ihan henk'koht' syistä...se nyt on sitten jo toinen stoori. Eli tehkää kuten haluatte, kunhan ette kadu jälkeenpäin oli ratkaisu mikä tahansa.
avoliitto, eikä edes kihloissa olla. Ensi tapaamisesta reilut 9v. Kolmas lapsi toiveissa, eikä kukaan "katso pahalla" :) Sitä paitsi eihän tuntemattomista tiedä nykyään, onko ne naimisissa, kun usein oma nimi pidetään jne.
Olen lukenut täältä jostain, että kirjoittaja oli "naurahtanut" vähän aikaa sitten, kuinka oma jotain 6-vuotias tyttö pitää niin tärkeänä, että hänen omat vanhemmat on naimisissa. Itse olen mennyt naimisiin ennen vauvojen hankkimista. No kukin tallaa tyylillään. :)
poika (koululainen) ei ainakaan taida edes ajatella, onko meillä joku virallinen paperi tästä yhdessä elämisestä :) Tietysti lapsi on onnellinen, jos äiti ja isä on naimisissa (ja etenkin jos asiasta tehdään iso numero). Meillä on kuitenkin onnea muuten ja lapset kyllä näkee sen :) En usko, että esim kaveripiirissä (tytötkään) puhuu siitä, mikä on vanhempien siviilisääty. Ja vaikuttaako se sitten lapseen niin en usko, jos muuten tuntee yhteiselämän turvalliseksi.
Moi, itse olen naimisissa ja yrittämässä vauvaa, mutta oon kyllä sitä mieltä että tuollanen ajattelutapa on yhtä vanhanaikainen kun mustavalkotelkkari! Eihän sitä nykyään tiedä ketä on naimisissa ja ketä ei (itsekkin pidin oman sukunimeni). Yritystä vaan hyvällä omalla tunnolla ja onnea!
hautaa kuin itsellesi. Lapsi ei siitä kärsi mitenkään, mutta sinulla ei ole esimerkiksi puolisosi kuolemantapauksessa oikeutta periä puolisoasi, ei oikeutta leskeneläkkeeseen eikä oikeutta ryhmähenkivakuutuksen korvaukseen. Milläs sitten lapsesi elätät yksinäsi? Miettikää likkalapset hiukan pitemmälle elämäänne.
Eli tuolta kannaltakin kannattaa sitä naimisiin menemistä miettiä. Itse en tahtoisi välttämättä koskaan naimisiin enkä etenkään mtn kirkkohäitä, mutta jos lapsia tehdään, niin sitten mennään naimisiin maistraatissa. Näin meillä. :)
Minä en maallisen mammonan perässä ole ikinä ollut, eikä mies liioin, joten jos jompikumpi kuolee, niin lapset perii. Ainoa pointti muutenkin mielestäni minkään omistamisessa on se. Minulle on sama, onko minulla omaisuutta.
Meillä on "vauvaprojekti" käynnissä vaikka emme ole naimisissa, tosin ensi kesänä olis tarkotus mennä. Naimisiin haluamme muutenkin, mutta myös näiden lakiasioiden vuoksi. Jos minulle tapahtuu jotain, en missään nimessä halua, että puolisoni jää tyhjän päälle ja kaikki edut menee lapsillemme. Olen myöskin kuullut työpaikallani pariskuntien ottaneen keskenään testamentin, jossa pariskunnan yhteinen omaisuus jää puolisolle toisen kuoltua, eikä lapsille. He ovat perustelleet sen niin, että kun yhdessä ollaan ostettu ja hankittu, esim talo, niin puoliso saa sitten rauhassa asua omassa kodissaan, ettei tarvitse vielä lapsilleen maksaa heidän "osuuttaan" vaimon/miehen kuoltua.
Ei kyllä muutenkaan tarvi mitään testamentteja tehdä jos pariskunta on naimisissa keskenään. Leskellä on oikeus vähimmäissuojaan, joka takaa että leski saa jäädä asumaan toisen kuoltua heidän yhteisenä asuntonaan käyttämään asuntoon, mikäli ei hänen omaan varallisuuteensa kuulu vastaavaa asuntoa. Tämäkin siis vain mikäli lapset alkavat riitekemään asiassa. Myös muu omaisuus voidaan jättää jakamatta, kunnes toinenkin pariskunnasta kuolee.
Myös kannattaa ottaa huomioon perintöveroprosentti on 3-kertainen jos testamentilla perii esim. avopuolisonsa verrattuna tilanteeseen, jossa ollaan naimisissa.
Eikä muuta.
on minusta hassua vastustaa aviottomia lapsia. Enpä usko että sitä enää juurikaan tapahtuu missään päin Suomea ainakaan niissä yhteyksissä, joissa lasten kanssa toimitaan (päiväkodit, koulut jne) - vanhan polven kaukaiset sukulaiset sitten voivat olla eri juttu, mutta sellaisesta nyt ei tarvitse mieltään pahoittaa.
Mekin aloitimme vauvayrityksemme ennen kuin häistä oli puhettakaan, mutta niin vain vuosi vierähti ja ehdittiin häätkin tanssia ilman mitään uutisia vauvarintamalla. Toisaalta pidin oman sukunimeni, eivätkä esim monet työkaverit tai harrastusporukat vieläkään tiedä naimisiinmenostamme. Ja sama se minullekin on, ovatko ystävät naimisissa vai ei, kun ovat lapsia saaneet.
vastauksista, ja eikun vauvaa yrittämään!