Suomen toiseksi vaikutusvaltaisimmaksi naisjohtajaksi rankattu Eija Ailasmaa jyrähti maanantaina Elinkeinoelämän valtuuskunnan seminaarissa, että kotihoidon tuki pitää poistaa. Hänen mukaansa se on este naisten etenemiselle uralla.
Omaa uraani pienet lapset eivät enää estä etenemästä, ennemminkin esteenä on ilmeinen ikärasismi. Olen 50-v. aikuisten lasten äiti, terve ja työelämässä äitiyslomat mukaanlukien 31 vuotta tähän mennessä. Kokemusta on hyvin erilaisista töistä, jopa yrittäjyydestä, mutta nuoret ekonomipojat kiipeävät huipulle silti muutamalla kesätyöpaikalla mennen tullen.
Onko kotihoidontuki syy vai seuraus naisten urakehityksen etenemiseen?
Omaa uraani pienet lapset eivät enää estä etenemästä, ennemminkin esteenä on ilmeinen ikärasismi. Olen 50-v. aikuisten lasten äiti, terve ja työelämässä äitiyslomat mukaanlukien 31 vuotta tähän mennessä. Kokemusta on hyvin erilaisista töistä, jopa yrittäjyydestä, mutta nuoret ekonomipojat kiipeävät huipulle silti muutamalla kesätyöpaikalla mennen tullen.
Onko kotihoidontuki syy vai seuraus naisten urakehityksen etenemiseen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
...se nainen on. Luulee että uralla on jotain merkitystä ihmisen elämässä. Huh miten ääliömäistä. Tosta mielipiteestä näkee hyvin nykyelämän vääristyneet arvot. Mitä h.....n merkitystä on jollain uralla jos on lapsia? Tai miks pitää tehdä lapsia ollenkaan jos ei malta niitä itse hoitaa vaan on kiire töihin itseään toteuttamaan....?
Sääliks käy näitä uraohjuksien rassukkalapsia...
Perheen täytyy olla aika hyvätuloinen, jos frouvalla on varaa jäädä kotiin pelkän kotihoidon tuen turvin.
Köyhän ja pienituloisen on pakko mennä töihin heti kun virallinen äitiysloma loppuu. Mistään urakysymyksistä on tässä aika turha puhua - pakko on perheen syödäkin.
Minä ainakin suunnilleen itkua väänsin siinä vaiheessa.
...että mikä sen pakon tekee. Olin yhäri eikä mulla ollu mitään pakkoa...
Vai olisko ollu se että käytin sumeilematta hyväkseni vanhat ansiosidonnaiset työttömyyspäivärahat viimeistä päivää myöten loppuun? Niinpä kuopus meni hoitoon vasta 3v4kk ikäisenä.
Taitaa meikäläisen muisti temppuilla. Olin siis ansiosidonnaisella enkä kotihoidontuella. Glups.
*poistuu hiljaa takavasemmalle*
Ei ollut varaa jäädä kotiin, vaan piti opiskella ammattia ja laittaa lapsi päiväkotiin.
Hän sairasteli ensimmäiset kuusi kuukautta jatkuvasti (terve sitä ennen) ja aina oli uusi kodinhoitaja vastassa, kun kotiuduimme - minä koulusta/mieheni työstään. Kustannuksia tulee yhteiskunnalle kodinhoitajastakin!
Puhumattakaan lapsen kärsimyksistä. Kengännauhat olivat joskus niin kireälle sidottu, että lapseni jalassa oli kamalat painumat. Ruokaillessa "lipsahtanutta" ruokaa löytyi monesti aluspaidan ja päällyspaidan välistä. Toivottavasti hoidon taso on kohentunut sitten 80 -luvun!
Olen itse kasvanut ainoana lapsena kotiäidin "helmoissa" ilman tarhoja yms.
En ikinä vaihtaisi sitä aikaa mihinkään!!!
se naiselle on? Kotihoidon tukea ilmeisesti maksetaan myös silloin kun mies jää hoitamaan lapsia kotiin ja muori tormovaa kahisevan perrään.
Tai siis maksettiin ainakin vielä 90-luvun alussa, kun mein kuopus oli siinä iässä. Vaimon mammaloman lopulla ynnäiltiin asiaa hetki ja päädyttiin siihen, että minä jään kotihoidon tuella pikkumiehen kanssa kotiin. Eikä me ikinä mitään "varakkaita" olla oltu, ihan tavallisia normi-ihmisiä. Tämä ei voi oikeesti olla kelleen asoitaan (raha) hoitamaan kykenevälle ongelma. Vain ja ainoastaan halusta kiinni. Autoa ei ole ihan pakko vaihtaa velaksi joka vuosi, eikä käydä kahta kertaa vuodessa etelässä. Ruoan voi myös tehdä peruselintarvikkeista eikä eineksistä, niin tulee huomattavasti halvemmaksi, tulin huomanneeksi silloin kotona ollessani, aikaakin oli ihan hienosti se sapuska laittaa vaikka lapsen kanssa kotona olinkin ja kaikki muutkin "akkojen työt" hoidin =)).
Ensimmäistä kertaa olen kotona hyvällä omallatunnolla ja "nautin" tätä huimaa etuutta, 294,35 euroa kuukaudessa - verot. Kun kaksi vanhinta lasta olivat pieniä, olin kyllä kotona, mutta hoidin samalla muiden mukuloita. Kolmannesta olin vain äitiysloman 10 kk ja menin takaisin töihin kun luulin olevani korvaamaton siellä. Nyt tämän neljännen kanssa olen kotona ja nautin. Rahaa ei pahemmin ole, velkoja kyllä. Eikä ole mies isopalkkainen. Syödään puuroja, kiisseleitä, tehdään itse mehut ilmaisista marjoista, kaivellaan kaapeista vanhoja vaatteita ja otetaan ne uusiokäyttöön. 11-vuotias, se kolmonen, kulkee vuodesta toiseen saman repun kanssa koulussa ja kaverit ihmettelee. Arkena en meikkaa, meikit on kalliita. Annan hiusten kasvaa, säästyy parturimaksut ja leikkaan itse lasten hiukset.
Samalla ihmettelen, että MIKSI kotihoidontuki on niin mitätön?
että kotihoidontuki vaikuttaa mitenkään naisten uraan. Sitä vartenhan äidit jää kotiin (senkin uhalla etä talous menee retuperälle) kun he kokevat lapset tärkeimpänä. Niille äideille, joita uraputki kiinnostaa, on täysin mahdollista viedä lapsia hoitoon.
Turha luulla että naiset yht'äkkiä kiinnostuu urasta vain siksi että lastenhoidon vaihtoehdot vähenee :)
Itse hoidin lapset kotona kolmen vanhoiksi, kahden lapsen tarhat työmatkat olisi verottanut mun palkkaa niin paljon, ettei se kodinhoitotuki kahdesta lapsesta paljonkaan alemmaksi jäänyt.