Meillä on n 6-7 viikkonen kissanpentu, joka alkaa pikkuhiljaa käymään hermoille! Neitokaisella on nykyään tapana kaiket yöt tulla sänkyyn, MUN PÄÄLLE (ei Avokin, ei tietenkään,vaan mun!!) ja sitten tassuillaan "lypsää" tai sillai , kun kissat nyt tekevät.. ja samalla kehrätä silmät ummessa.. mitä enempi on paljasta pintaa,sitä enempi se tassuillaan nyppii.. kissa myös koko ajan yrittää pöngetä jonnekkin leuvan ja kaulan väliin, kosteella nenällään tuuppii mua naamaan ja kehrää ruksuttaa ja nylpyttää tassuillaan... joskus se menee pään taakse ja hiuksiani repii helposti 10min ja kurnuttaa.. ei siinä saa nukuttu a kun koko ajan joku raapii ja pistelee ja kamala kurnutus.. jos kissan heittää jalkopäähän,se tulee samantien mun pään luo kiusaamaan. Parhaina hetkinä kisu on juuri syönyt kalaa ja tulee kalasella naamalla puskemaan.. :( jos kisua yrittää laittaa lattialle, se nousee sänkyyn heti kun näkee että siellä joku on. makuuhuoneen oven kiinni laitto ei auta, koska kisu naukuu oven takana.....vaihtoehdot vähissä,samoin unet.
rasittava kissanpentu!!
apua!?
112051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
jos yhtään olisit vaivautunut selvittämään perusinfoa kissan hankinnasta, tietäisit että 6-7-viikkoinen kissa on liian nuori erotettavaksi emostaan. Kissanpennun saa luovuttaa vasta vähintään 12-viikkoisena. Eli nuo kuvailemasi "häiriötekijät" johtuvat yksinkertaisesti siitä, että pikkuinen kaipaa emoaan ja hakee susta korviketta. Jos kisu on joutunut orvoksi, kannattaisi soittaa vaikka eläinlääkärille ja kysyä neuvoa, se ei maksa mitään. Netistäkin varmasti löytää oikeilla hakusanoilla infoa. Kalaa kissalle ei välttämättä kannata jatkuvasti syöttääkään, ennemmin vaikka sitten hemmottelupalana, järvikala aina kypsennettynä. Eihän kissa luonnonvaraisenakaan osaa kalaa pyydystää, joten se ei kuulu sen ruokavalioon. Maitoakin vain harvan kissan vatsa sietää, joten mielummin kermaviiliä veteen sekoitettuna. Annathan kissallesi penturuokaa..?
"Kissanpennun saa luovuttaa vasta vähintään 12-viikkoisena" -kissanpennun saa muuten luovuttaa 8 viikkoisena, mutta kyllä 6-7 viikkoinenkin pärjää eivätkä nuo johdu iästä mitä kisuli tekee.
Alkuperäiselle kirjoittajalle.. Minulla oli, ja on, kissa joka muuten kasvoi kaksi vuotta emonsa kanssa.. Pienestä asti se teki samaa, heitin lattialle niin johan tuli taas kynsineen piikittämään, kehräämään, miukumaan, tassuttelemaan, tuollaista kuin sinä kuvailit, tosin se ei syönyt hiuksia.. Tämä meni iän myötä kuitenkin ohi, nyt tämä kissa ei nuku enää edes sängyssä vaikka sillä olikin pakkomielle nukkua päällä pentuna..
-päivitä tietosi!!Et näemmä kissoista/kissan käyttäytymisestä mitään tiedä.....
Meille tuli kissanpentu joka oli myös suunnilleen tuon ikäinen, ihan liian nuori joo, tiedän, turha kenenkään huomauttaa siitä, ei ollut mun päätös ottaa kissaa noin nuorena!
Joka tapauksessa pentu käyttäytyi täsmälleen samoin kuin teidän, ja sanoisin nyt sulle että ole onnellinen että käyttäytyy noin lempeästi eikä raavi ja pure ja ole aggressiivinen! Nuohan on ihan kissan normaaleja toimintoja kun se haluaa osoittaa hellyyttään ihmiselle jota nyt pitää emonaan ja hakee susta turvaa. Kun noin nuoren kissan ottaa, täytyy olla valmis toimimaan sijaisemona jonkun aikaa ja kestää kissan "takertumista". Meilläkin kisu tykkäsi, ja tykkää edelleen, nukkua kaulalla ja ennen tuli öisin sänkyyn ja piti meitä kiitettävästi hereillä, mutta siihen ei auttanut kuin kylmän viileästi nostaa kissa kerta toisensa jälkeen lattialle ja sanoa painokkaasti ei, ja estää kissan pääsy sänkyyn vaikka vain työntämällä heti alas kun yrittää kiivetä tai hypätä. Ja nyt kun on tullut vähän allergiaoireita, olemme sulkeneet kissalta pääsyn makkariin yöllä ja hyvin on mennyt. Kyllä se kisu siitä vähitellen rauhoittuu kun vain olet jämäkkä ja jaksat pari yötä sen kanssa taistella ja nostella sitä lattialle ja komentaa. Ja sulje vain kylmän rauhallisesti oven taakse, kyllä kissa pian oppii nukkumaan yönsä yksin.
Ja yritä leikkiä kissan kanssa illalla paljon ennen nukkumaanmenoa niin sekin olisi väsynyt ja haluaisi yöllä nukkua. Ja toisaalta, yritä opetella nauttimaan noista kissan hellyydenosoituksista. Vaikka meidän kissakin oli kovin nuori kun tuli, niin ihan normaali siitä on nyt tullut ja osaa käyttäytyä kuten kissat, mutta edelleen on kyllä aika läheisyydenkaipuinen ja tykkää tulla esim. päikkäreille viereen makaamaan ja sitten kun sen mielestä on nukuttu tarpeeksi, niin alkaa tuijottaa ja kun vähän raotan silmiäni, niin alkaa kehrätä ja tassuilla hellästi kosketella naamaa, että herättäiskös jo. :)
Kissoja varmasti on luovutettu maailman sivu ja tullaan luovuttamaan sellaisessa iässä, jossa niiden pitäisi vielä olla emonsa ja sisarustensa kanssa oppimassa kissanelämää. (Ja mä kuulun siihen 12 viikkoa-koulukuntaan.) Lähinnä mua ihmetyttää, ettei kissan ottaja ole tuon vertaa tiennyt kissan käytöksestä ja ihmettelee sitten mistä moinen voisi johtua. Sellainen kissa vaatii todella paljon ymmärrystä ja huolenpitoa ja tietoakin omistajaltaan. Huomautinpa sitten kuitenkin asiasta. :) Hyvä silti, että sulla on omakohtaisia kokemuksia, jotka pystyit jakamaan aloittajan kanssa.
Ehdottomasti samaa mieltä sun kanssa vaikka itse en voi tuota 12viikkoisten koulukuntaa kannattaakaan sattuneista syistä, mutta ei nyt lähdetä siitä keskustelemaan, siitä on jo turhia ketjuja näköjään tarpeeksi. :)
Mutta joo, itse olin kyllä aika pitkälti tietoinen mitä tuleman pitää kun sain kuulla että kissa tulee jo niin pienenä meille. Onneksi oli mahdollisuus olla paljon kotona kissan kanssa iltaisin ja onneksi kissalla oli mahdollisuus päästä samasta pentueesta olevan luokse päivähoitoon kun olimme töissä joten ehkä sielläkin vähän sai siskolta lisää kissamaista oppia. Ja todellakin liian pieni pentu vaati todella paljon huomiota ja kärsivällisyyttä ja nyt kun pentu on jo kasvanut isommaksi niin tunnen oikein hyvää mieltä ja ylpeyttäkin siitä, että jaksoimme tehdä siitä suht kunnollisen kissan, jolla nyt vielä on ne pennun elkeet ja riehakkuus tallella, mutta joka nyt jo alkaa itsenäistymään ja suostuu nukkumaan yksin makuuhuoneen ulkopuolella öisin. Tuosta tulikin mieleen alkuperäiselle kirjoittajalle, että on aika hyvä keino saada kissa totutettua pois makkarista, kun ei laita ovea kiinni (meillä ei ovea ole lainkaan) vaan laittaa jonkun tarpeeksi korkean levyn tms. ettei kisu pääse yli. Niin kissa jää toiseen huoneeseen mutta vaistoaa ja kuulee meidät eikä tunne olevansa ihan yksin. Ekana iltana se tuli yli liian matalasta esteestä, tokana iltana naukui pari kertaa korkeamman levyn takana ja nyt jo nukkuu kiltisti omassa kopassaan olohuoneessa.
Kissa on fiksu eläin mutta todella pieni pentu vaatii kyllä ihmiseltä vielä enemmän fiksuutta. Toivottavasti alkuperäisellä riittää kärsivällisyys kissan opettamiseen. Voisin sanoa että jo parissa viikossa tilanne helpottuu huomattavasti kun jaksat sinnikkäästi estää kissan sänkyyn tulemisen. Vaikka toisaalta kyllä ymmärrän että niin pienen kissan yksin jättäminen voi tuntua vähän pahalta... Mekin annoimme kyllä ekat viikot kissan nukkua sängyssä meidän kanssa kun en halunnut pientä vielä yksin jättää ettei tuntisi oloaan hylätyksi. Kielsin ja komensin sitä jo pienestä pitäen mutta sai kyllä nukkua sängyssä jos käyttäytyi hyvin.
Joutuuko kissa nukkumaan YKSIn :O Älkää ottako kissaa jos on niin häiritsevää ! Spedet :P
Itsenäinen eläin ja vieläpä yöeläjä, parempi sen on yksin temmeltää kuin pitää koko perhettä hereillä. Ja allergiasyistä myös, kun emme kuitenkaan tahdo kissasta luopua.
Ei noin pientä saa suljkea yksin yöksi mihinkään!!! Oikein pahaa tekee kun ajattelee, että pikkukissi naukuu emoa yksin jossain oven takana, kun omistajat vetelee hirsiä!!! Jos kissan ottaa, siitä pitää olla valmis huolehtimaan, erityisesti noin pienestä kissasta (vrt. pieni lapsi...!!!)
Ymmärrän kyllä että vituttaa jos ei saa nukuttua ja aamulla pitää herätä, mutta sellaista se joskus on kissan kanssa. Kissa ei ole koriste-esine (vaikka kaunis onkin)!!!
Sitä minäkin mietin, että jos kissan ottaa ja vieläpä noin pienenä niin pitää sitten olla valmis laittamaan se pentu etusijalle joka asiassa, ihan kuin pieni ihmislapsi. Mutta toisaalta pienenä pentuna sitä voi jo VÄHÄN yrittää opettaa siihen että isona kissana sitten nukutaan omassa kopassa eikä äitin ja isän välissä... Meillekin tulossa vauva joten hyvää harjoittelua on ollut tämä kissavauvan kanssa valvominen. :)
Toivottavasti alkuperäisellä on hyvä, pehmustettu makuupaikka kisulle jossa kisu tuntee olonsa turvalliseksi ja mukavaksi?
Voiko elämässä olla jotain ihananpaa kuin pienen kissanpennun hellyyden osoitukset tai -kaipaukset.
Itselläni 4 kissaa ja kaikki nukkuvat sängyssäni.pentuna joku nukkui aina kiinni kaulassani vieläkin yksi tulee rinnan päälle ja "tassuttelee" joka ilta.Kaksi nukkuu kainalossa yksi päässä ja yksi jalkopäässä.heräilen joskus öisin mutta pidän sitä normaalina kun omistaa kissoja. pennulle on rankkaa joutua emosta eroon ja se kaipaa hellyyttä ja lämpöä kun aiemmin on nukkunut emon ja sisarusten vieressä.Kannatan kahden pennun ottamista