mieheni on masentunut. lisäksi hänellä diagnosoitiin skitsofreenisiä oireita, kuten kuuloharhoja.
hän oli vuosi sitten sairaalassa, oli tosi huonossa kunnossa. nyt on yli puoli vuotta menty reippaasti parempaan suuntaan. lääkkeet ovat auttaneet ym.
minusta tuntuu, että tällä hetkellä hän haluaa olla sairaampi kuin onkaan. hän on tällä hetkellä määräaikaiselle eläkkeellä ja hän saa eläketulot ja yrityksestään tulot. yrityksen hoitaa sijainen, jonka hän pystyy palkkaamaan eläketulolla.
eli hänellä on nyt ilman työntekoa sama tulotaso kuin aiemmin työnteon kanssa.
hän pystyy tekemään mitä vain, jos haluaa. on "pakon edessä" tehnyt täysiä työjaksoja. mutta kun ei ole pakko hän vain nukkuu ja lukee ja syö. esim vuosi sitten hän ei pystynyt lukemaan, oli niin sekaisin ja keskittymiskyky puuttui. hänen diagnoosillaan siihen ei pitäisi pystyä nytkään, mutta kirjoja kuluu.
kun hän käy lääkärille juttelemassa hän antaa ihan toisen kuvan itsestään kuin mitä on. esim hän kertoi, ettei pysty työhön, vaam yrittää puuhastella jotakin - eli valehtelee. samoin hän valehtelee tuosta lukemisesta, eli kertoo ettei pysty siihen. samoin hän sanoo, että herää nykyään minun lähtiessä töihin. tosiasiassa hän nukkuu puolillepäivin ja herää lounaalle.
viinankäyttö on repsahtanut käsistä. siitäkin hän valehtee lääkärille. ja alkoholihan on myrkkyä masennuslääkkeiden kanssa.
nyt olen kertonut hänelle haluavani erota. en jaksa hänen viinankäyttöään ja käytöstään. tunnen itseni huonoksi, koska minun pitäisi ymmärtää hänen sairauttaan. en enää jaksa sitä, koska olen varma, että hän ei ole enää niin sairas kun uskottelee, vaan laiska. toipilas hän vielä on, kaukana työkykyisestä, mutta terveempi kuin antaa ymmärtää.
viime viikot hän on ollut kuin eri mies, tekee töitä, kuskaa lapsia, ei ole juonut... nukkuu vielä aika paljon, mutta sen ymmärrän, sillä täysin tervehän hän ei ole.
hän siis pystyy jos haluaa, mutta minä jaksa enää. hänen muutoksensa tapahtui silloin kun minä kerroin, etten jaksa enää käytöstään, vaan muutan lasten kanssa pois. ihan kaikkea ei voi laittaa sairauden piikkiin.
vastatkaa te samasta kärsineet. pystyykö masentunut ihminen (jolla myös yhä aistiharhoja) nostamaan itsensä jos haluaa, kuten mieheni pystyy. olen ymmärtänyt, että masentunutta ei auta potkia persuksille, koska hän ei pysty ottamaan itseään niskasta.
olenko minä inhottava kun epäilen sairasta miestä terveemmäksi kuin onkaan?
hän oli vuosi sitten sairaalassa, oli tosi huonossa kunnossa. nyt on yli puoli vuotta menty reippaasti parempaan suuntaan. lääkkeet ovat auttaneet ym.
minusta tuntuu, että tällä hetkellä hän haluaa olla sairaampi kuin onkaan. hän on tällä hetkellä määräaikaiselle eläkkeellä ja hän saa eläketulot ja yrityksestään tulot. yrityksen hoitaa sijainen, jonka hän pystyy palkkaamaan eläketulolla.
eli hänellä on nyt ilman työntekoa sama tulotaso kuin aiemmin työnteon kanssa.
hän pystyy tekemään mitä vain, jos haluaa. on "pakon edessä" tehnyt täysiä työjaksoja. mutta kun ei ole pakko hän vain nukkuu ja lukee ja syö. esim vuosi sitten hän ei pystynyt lukemaan, oli niin sekaisin ja keskittymiskyky puuttui. hänen diagnoosillaan siihen ei pitäisi pystyä nytkään, mutta kirjoja kuluu.
kun hän käy lääkärille juttelemassa hän antaa ihan toisen kuvan itsestään kuin mitä on. esim hän kertoi, ettei pysty työhön, vaam yrittää puuhastella jotakin - eli valehtelee. samoin hän valehtelee tuosta lukemisesta, eli kertoo ettei pysty siihen. samoin hän sanoo, että herää nykyään minun lähtiessä töihin. tosiasiassa hän nukkuu puolillepäivin ja herää lounaalle.
viinankäyttö on repsahtanut käsistä. siitäkin hän valehtee lääkärille. ja alkoholihan on myrkkyä masennuslääkkeiden kanssa.
nyt olen kertonut hänelle haluavani erota. en jaksa hänen viinankäyttöään ja käytöstään. tunnen itseni huonoksi, koska minun pitäisi ymmärtää hänen sairauttaan. en enää jaksa sitä, koska olen varma, että hän ei ole enää niin sairas kun uskottelee, vaan laiska. toipilas hän vielä on, kaukana työkykyisestä, mutta terveempi kuin antaa ymmärtää.
viime viikot hän on ollut kuin eri mies, tekee töitä, kuskaa lapsia, ei ole juonut... nukkuu vielä aika paljon, mutta sen ymmärrän, sillä täysin tervehän hän ei ole.
hän siis pystyy jos haluaa, mutta minä jaksa enää. hänen muutoksensa tapahtui silloin kun minä kerroin, etten jaksa enää käytöstään, vaan muutan lasten kanssa pois. ihan kaikkea ei voi laittaa sairauden piikkiin.
vastatkaa te samasta kärsineet. pystyykö masentunut ihminen (jolla myös yhä aistiharhoja) nostamaan itsensä jos haluaa, kuten mieheni pystyy. olen ymmärtänyt, että masentunutta ei auta potkia persuksille, koska hän ei pysty ottamaan itseään niskasta.
olenko minä inhottava kun epäilen sairasta miestä terveemmäksi kuin onkaan?
Vastaukset 7
Vanhimmat
hei,
olet varmaan oikeassa siinä, että miehesi käyttäytyminen outoa. masentunut ei todellakaan pysty tekemään aina kuten toiset toivois. on hyviä ja huonoja päiviä.
musta tuntuu että syy käyttäytymiseen on se, etenkin jos viinankäyttöä, että miehesi on huomannut, että menee se elämä näinkin eikä tartte tehdä edes töitä. mutta varmasti hänen terveytensä ei ole paras mahdollinen sitä tekemäänkään. syy haluttomuuteen hakea apua tai yrittää parantua enemmän johtuu varmaan siitä, että kokee seinän tulevan vastaan tulevaisuutta ajatellen(puhun myös omasta kokemuksesta).
Olen itse neurootikko ja sairastanut vaikean masennuksen ja ollut lähellä itsemurhaa.
Ymmärrän hyvin sinun kannaltasi asiat. ei kukaan jaksa loputtomiin vetää perässään. sanon vaan että jos eroat, niin se voi olla erittäin paha alku miehellesi ja voi johtaa pahimmassa tapauksessa itsemurhaan kun viimeinenkin pohja meni.
Hei!
En ole kovin hyvä saamaan asioita näin "paperille" eli toivottavasti saat jotain tolkkua.
Itse kärsin masennuksesta ja tiedän, että ajoittain vaikutan aivan normaalilta, iloiselta ja energiseltä. Jaksan tehdä asioita, mutta sitten on aikoja etten kykene tekemään yhtään mitään, nukun ja tuijotan televisiota, haluaisin vain olla yksin. Masennustakin on montaa eri tyyppiä.
Masentuneella ihmisellä on monta kertaa halua ja tahtoa tehdä asioita, mutta voimavaroja ei löydy asioiden toteuttamiseen. Tähän hän tarvitsisi tukea.
Olit siinä oikeassa, ettei masentunut kykene ottamaan itseään niskasta kiinni, vaikka tahtoisi.
(viitaten edelliseen kappaleeseen)
Alkoholin käyttö on myöskin yleistä masentuneilla ihmisillä. Sillä hetkellä kun juot ja humallut häviää kaikki huolet, koet itsesi energiseksi ja iloiseksi. Seuraava päivä menee "kapulassa", mutta sitä seuraavana päivänä iskee morkkis ja masennus palaa vielä yleensä pahempana. Näin ainakin itselläni.
Miksi sitten juoda, jos masennus pahenee juomisen jälkeen. Koska se hyvänolon tunne humalassa voittaa sen masennuksen aiheuttaman pahanolon ja tästä johtuen alkoholin käyttökerrat lisääntyvät.
Sitten sinun jaksamiseesi. Ymmärrän täysin väsymyksesi ja tunteesi, ettet jaksa. Eikä sinun tarvitsekaan, koska vaarassa on se, että masennut itsekin (unohtamatta lapsia).
Olen toisaalta samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa siitä, että ero tällä hetkellä voisi olla tosi raskas miehellesi. Raskasta se olisi myös sinulle ja lapsille. Toisaalta et voi jatkaa näinkään, koska voit sairastua myös itse. Eli aika patti-tilanne.
Luuletko, että miehesi suostuisi lähtemään kanssasi keskustelemaan jonkun ulkopuolisen kanssa tilanteestanne. Hän kuitenkin selvästi "säikähti" ajatusta, että otat eron. Siellä voisi kummatkin kertoa omat tunteensa asioista. Ja jos miehesi ei suostu, niin hae keskusteluapua itsellesi, koska selvästi sitä tarvitset (olethan kirjoittanut tännekin). Itse olen hakenut ulkopuolista apua ja todennut sen todella hyväksi.
No nämä olivat näitä minun ajatuksia ja kokemuksia. Toivon, että niistä on jonkinlaista apua.
Toivon sydämestäni, että asianne selviää ja aurinko paistaa teidänkin "risukasaan". =0)
hei,
hyvin kuvattu tilanne alkoholin suhteen ja pitää täysin paikkansa.
itse olen käyttänyt paljonkin olutta koska lääkkeet ei vaikuta niin nopeasti eikä anna sitä mielihyvää mitä olut esim. tuo ja nopeasti. tuttu kuvio?
Pahinta on se, että tästä tulee noidankehä. mutta kyllä mä ainakin otan mieluummin olutta kuin kärsin tyhjyydestä ja toimettomuudesta. Muutaman oluen jälkeen olo on paljon tarmokkaampi ja saa aikaiseksikin jotain. Eikä se hääviä ole jos pitää elää jonkin saamarin pillerien varassa jotta olis kuin muutkin vai mitä .
Hei, toivottavasti ei vastauksestani saanut sellaista käsitystä, että hyväksyn alkoholin käytön. Päinvastoin se ei todellakaan ole mikään "lääke". Se vain pahentaa masennusta. Kerroin vain, miten masentunut voi helposti lipsahtaa sille tielle.
Itse en tällä hetkellä käytä mitään lääkkeitä. Hain ulkopuolista apua ja se on auttanut niin paljon, että sovittiin lääkärin kanssa että kokeillaan voinko olla ilman lääkkeitä.
On ollut ylämäkeä ja on ollut alamäkeä, mutta otan päivän kerrallaan.
En halua enkä voi moralisoida ketään alkoholin käytön suhteen. Voin vain toivoa, että ongelmiin löytyisi toisenlainen ratkaisu.
Itselläni jäi tänään ostamatta ns. perjantai-pullo (juon yleensä kerran viikossa). Eräs pitkään mieltäni painanut asia ratkesi tällä viikolla, joten mun ei tehnytkään mieli juoda,ainakaan tänään, huomisesta en tiedä. Jää nähtäväksi.
Toivon, että pääset masennuksestasi eroon joku päivä. Hyväksy se että olet masentunut ja väsynyt ja ettei sulla tällä hetkellä ole voimavaroja toimia kuten "muut". Anna itsellesi aikaa toipumiseen. Tuttavalleni oli sanottu, että jos osaa sanoa kuinka kauan masennus on kestänyt, niin toipuminen vie aikaa saman verran. Eli masennuksesta ei selvitä ihan "antibioottikuurilla"
Perjantain jatkoja =0)
mikä minun mielestäni on vikana, alkoholismi. niin kauan kuin alko on mukana kuvioissa asiat ei parane. kun on kerran oppinut juomaan reilusti niin siitä ei ole enää paluuta normaaliin juomiseen pillerien kans tai ilman. mitä se normaali sitten onkaan.
ero on järkevintä ja sen vireille pano saattaa havahduttaa miestäsi ihan oikeasti. mutta hänen pitää ymmärtää olevansa alkoholisti ja haluta vilpittömästi siitä eroon. kyllä se eroon pääsy voi onnistua vaikka ei varmasti helppoa ole. sen jälkeen on kaikki muukin mahdollista.
tältä tuo tilanne minusta näyttää, voin toki olla väärässäkin mutta hyvin harvoin niin on. tsemppiä.
lupauksia jälleen. mies on vakuuttunut, että nyt hän pystyy muutokseen. että niillä edellisillä muutamilla kymmenillä kerroilla halu siihen ei ole ollut tarpeeksi vahva. no, en ole ennen avioerosta puhunutkaan, joten se kai säikäytti.
anelee uutta mahdollisuutta. voisin antaakin. mutta en tiedä, kun ei ole luottamusta enää. jokaista kauppareissuakin epäilen viinanhakureissuksi, että kokoaa taas kätköjä.
käytös on ollut nyt myrskyvaroituksen jälkeen esimerkillistä. mutta miten kauan? en halua, että sairas mies joutuu pinnistelemään äärimmilleen takiani. tai sitten hän tosiaan pystyy käyttäytymään normaalisti, on vain halunnut lipsua, kuten olen epäillytkin.
en vain taida enää jaksaa tyhjiä lupauksia. tosin jos minä lähden, hän putoaa tyhjän päälle ja voi tehdä huonoa toipumiselle. mutta pitäisi ajatella itseäni ja lapsiakin...
sydämmesi sanoo. Se yleensä ohjaa parhaiten. Voimia ja kaikkea hyvää sulle!