Nyt on sitten parin vuoden ajatusleikin ja pohdinnan jälkeen ratkaiseva askel otettu ja lähetetty kasvattajalle sähköpostia. :-) Eli jos hyvin käy, liittyy perheeseemme puolen vuoden sisällä kaksi ragdoll-tyttöstä.
Vaikka olemme jo lähes nelikymppisiä meillä kummallakaan ei ole koskaan ollut kissaa. Olemme olleet kissojen kanssa kyllä tekemisissä, mm. hoitamassa ystäviemme kissoja, mutta muuten olemme siis aivan uusia kissaihmisiä ja mieli täynnä kysymyksiä.
Joten voisiko joku suositella jotain erityisen hyvää kirjaa josta aloittaa tutustuminen kissan elämään?
Ja jos jollain olisi kommentteja esim. näihin pohdintoihimme, niin olisimme kiitollisia!
- jos kissat tulevat meille 12-13 -viikkoisina pentuina, miten kauan niiden kanssa pitäisi olla kotona ennenkuin ne jätetään yksin työpäivän ajaksi? Ajattelimme että ottaisimme kumpikin kaksi päivää lomaa, ja hakisimme kissat viikonloppuna, niin että niiden kanssa voisi olla kotona noin viikon. Sen jälkeen olisimme töissä n. 8 tuntia päivässä. Tosin lounastauolla tulisimme tunniksi kotiin joka päivä. Pärjäävätkö noin pienet kissat okei noin monta tuntia?
- tarvitseeko kaksi kissaa kumpikin oman hiekkalaatikon, vai riittääkö yksi iso yhteinen? Omat ruokakupit pitää käsittääkseni olla. Entä vesikupit?
- Nukkuvatko teidän kissanne sängyssä? Meillä on tästä pientä mielipide-eroa, mies haluaisi että kisut pääsevät sänkyyn, minä olen taipuvaisempi laittamaan ne nukkumaan lattialle kissansänkyyn. Onnistuukohan, vai pyrkivätkö pennut kovasti sinne ihmisten sängyn puolelle?
- mitä pitäisi ottaa huomioon kotijärjestelyissä kun pennut tulevat? Olen ajatellut laittaa piiloon kaikki pinnoilla olevat koriste-esineet, varsinkin särkyvät. Mutta miten esim. johtojen kanssa? Purevatko kissat niitä?
- ajattelimme ostaa jo etukäteen suurimman mahdollisen raapimispuun/kiipeilytelineen, eli sellaisen noin 2,5 metriä korkean jossa on useita eri tasoja, "tunneleita", yms. Mutta voiko noin iso puu olla vaarallinen kissanpennuille? Voiko pentu pudota sen päältä ja loukata itsensä?
Elämme jännittäviä aikoja! :-)
Vaikka olemme jo lähes nelikymppisiä meillä kummallakaan ei ole koskaan ollut kissaa. Olemme olleet kissojen kanssa kyllä tekemisissä, mm. hoitamassa ystäviemme kissoja, mutta muuten olemme siis aivan uusia kissaihmisiä ja mieli täynnä kysymyksiä.
Joten voisiko joku suositella jotain erityisen hyvää kirjaa josta aloittaa tutustuminen kissan elämään?
Ja jos jollain olisi kommentteja esim. näihin pohdintoihimme, niin olisimme kiitollisia!
- jos kissat tulevat meille 12-13 -viikkoisina pentuina, miten kauan niiden kanssa pitäisi olla kotona ennenkuin ne jätetään yksin työpäivän ajaksi? Ajattelimme että ottaisimme kumpikin kaksi päivää lomaa, ja hakisimme kissat viikonloppuna, niin että niiden kanssa voisi olla kotona noin viikon. Sen jälkeen olisimme töissä n. 8 tuntia päivässä. Tosin lounastauolla tulisimme tunniksi kotiin joka päivä. Pärjäävätkö noin pienet kissat okei noin monta tuntia?
- tarvitseeko kaksi kissaa kumpikin oman hiekkalaatikon, vai riittääkö yksi iso yhteinen? Omat ruokakupit pitää käsittääkseni olla. Entä vesikupit?
- Nukkuvatko teidän kissanne sängyssä? Meillä on tästä pientä mielipide-eroa, mies haluaisi että kisut pääsevät sänkyyn, minä olen taipuvaisempi laittamaan ne nukkumaan lattialle kissansänkyyn. Onnistuukohan, vai pyrkivätkö pennut kovasti sinne ihmisten sängyn puolelle?
- mitä pitäisi ottaa huomioon kotijärjestelyissä kun pennut tulevat? Olen ajatellut laittaa piiloon kaikki pinnoilla olevat koriste-esineet, varsinkin särkyvät. Mutta miten esim. johtojen kanssa? Purevatko kissat niitä?
- ajattelimme ostaa jo etukäteen suurimman mahdollisen raapimispuun/kiipeilytelineen, eli sellaisen noin 2,5 metriä korkean jossa on useita eri tasoja, "tunneleita", yms. Mutta voiko noin iso puu olla vaarallinen kissanpennuille? Voiko pentu pudota sen päältä ja loukata itsensä?
Elämme jännittäviä aikoja! :-)
Vastaukset 9
Vanhimmat
niissä on paljon vinkkejä kissan hoidosta. Tässä kuitenkin muutamia vastauksia:
-kissat kyllä pärjäävät pienestä pitäen kunhan niillä on ruokaa, ja raikasta vettä tarjolla. Järjestelynne kuulostaa hyvältä, ennen töihin lähtöä antakaa molemmille esim. märkäruokaa, ja lounastauolla ruokkikaa uudestaan ja sitten kun tulette illalla kotiin. Kuivaruokaa on hyvä olla tarjolla jatkuvasti. Pennuthan saavat syödä niin paljon kuin suinkin jaksavat, kuluttavat niin paljon virtaa. :) Muistakaa vain ruokkia penturuoalla. On hienoa että kaksi kissaa niin niistä on seuraa toisilleen.
-useat suosittelevat vähintään kahta hiekkalaatikkoa kahdelle kissalle ja omat ruokakupit, mutta se on ihan tapauskohtaista, meidän kaksi kissaa käyvät yhdellä laatikolla ja syövät samasta kupista, samoin niillä on vain yksi vesikuppi. Kannattaa kuitenkin aluksi hommata molemmille omat laatikot ja kupit.
-kissat voi hyvin opettaa nukkumaan muualla kuin sängyssä, se on ihan itsestään kiinni mille tavoille ne haluaa opettaa. :)
-kissat tykkäävät usein pureksia johtoja ym. joten ne kannattaa jotenkin suojata tai sitten opettaa ettei ne saa niitä purra. Samoin kannataa siirtää muualle kaikki minkä haluaa pysyvän ehjänä. :)
-ei korkeasta kiipeilypuusta ole haittaa, päinvastoin, kissat tykkäävät olla korkealla ja ne halutessaan kyllä kiipeävät vaikka kirjahyllyyn joten korkeudesta ei tarvitse olla huolissaan. Tottakai noin nuoria kissoja jotka vielä vähän hapuilevat tasapainonsa kanssa kannattaa välillä vähän vahtia leikeissään.
Onnea kisulien kanssa, kirjastoista ja netistä löytyy kyllä paljon infoa niiden hoidosta!
minullakin on aikaisemmin ollut ragdoll, tämän hetkinen on pyhä birma. Tuohon vieressä nukuttamiseen sanoisin oman mielipiteeni, ragdolleista lähtee karvaa että senkään takia en suosittelisi vieressä nukuttamista.Ja toisekseen, kissani ovat nukkuneet aivan tyytyväisinä olohuoneessa, ja aikasia aamuherätyksiä ei ole tullut, viikonloppunakin saan nukkua yhdeksään. Jonkin kerran otin uuden kissani viereen ja aamuherätys viideltä ei ollut mukava, kun kissa tarrasi kynsillään varpaaseen.
Mutta lähinnä irtoavan karvan takia ei kissoilla ole tulemista sänkyyn, mutta jokainen taaplaa tyylillään.
Ihan oikein teitte kun 2 kissaa otitte, saavat toisistaan seuraa yksin ollessaan.Minun kissallani on n.1.20 korkea kiipeilytaso. ensimmäistä kertaa nukkuessaan siellä kissa tipahti alas, että kannattaisiko ihan pienille pennuille ottaa pari metriä korkeaa, voivat riehuessaan tippua.?
mitä tuohon nukkumiseen vielä tulee niin olen huomannut että kissat tykkäävät nukkua vähän korkeammalla, tuo taso 1.20 korkeudella on kissani lempipaikka nukkua, siellä tuntee olonsa turvalliseksi. Että en tiedä kannattaako lattialla olevaa petiä heti mennä ostamaan. Kissallani on myös katollinen mökki kiipeilypuussa, mutta ei koskaan nuku siellä.
Ragdollit ovat aika rauhallisia pentuina varsinkin maatiaiskissoihin verrattuna, joten eiköhän se elo kissojen kanssa lähde hyvin sujumaan. Kirjastosta löytää hyviä kissakirjoja, sinne vaan etsimään.
Kissojen erillisistä vesikupeista sanoisin että tuskin ne kissat erottavat kuppejaan, eiköhän ne latki sekaisin molemmista, että taitaa olla turhaa 2 eri kuppia.
Minulla on kaksi hirveän ystävällistä, sosiaalista ja uteliasta pyhää birmaa. Eivät koskaan sähise tai raavi. Birmani eivät ole kovinkaan taitavia tai innokkaita kiipeilijöitä. Jotenkin niillä ei ole tasapainoaisti kai kovin hyvä ja niillä on niin lyhyet jalatkin. Pari kertaa päivässä ne saattavat viuhahtaa lattian poikki, mutta muuten ne ovat rauhallisia. Ne ovat hyvin kiinnostuneita esim. istumaan vieressä ja silityksestä ne pitävät paljon. Toinen on sylikissa ja toinen ei.
Entä ragdollit? Onko ragdoll luonteeltaan samanlainen vai onko näillä luonne-eroja? Kummasta lähtee mielestäsi enemmän karvaa? Tämä on tietenkin yksilöstä kiinni.
pentuina aika rauhallisia ja seurallisia, mutta sanoisin kyllä että tämä pyhä birma on vieläkin seurallisempi. Ragdoll ei ollut mikään sylikissa, pyhä birma taas viihtyy sylissäkin. Ja yks asia minkä huomasin ragdollista pentuna ettei se koskaan käyttänyt kynsiään leikkiessäkään, pyhää birmaa taas oon saanu opettaa suihkepullon kans.
Kylhän niistä karvaa lähtee molemmista, mutta ovat sen verran pitkiä että lähtevät hyvin imuriin. Lattia on taas täynnä karvatuppoja kun tuttavani maatianen käy leikkimässä. Että kyllä minusta on kuitenkin aika helppohoitoinen turkki.Kumpikaan ei ole kynsinyt huonekaluja,tapetteja tms. pentunakaan.Onhan niillä luonne-eroja tietenkin, samanrotuisetkin voivat olla eriluonteisia, mutta molemmissa on mielestäni yhteistä seurallisuus ja rauhallisuus.
Kyllä mielestäni ragdoll on juuri se seurallisin kaikista, vaikkakin eri kissoilla on erilaisia luonteita. Ragdoll ei pure, raavi, leiki johdoilla, revi verhoja tai tee muitakaan pahoja. Meillä ei korkeat paikat koskaan ole kiinnostaneet, niitä vain pelotti tiskipöytäkin enemmän. Muuten käyttävät kyllä raapimapuuta aivan loistavasti. Suosittelen hankkimaan aluksi ihan vain pienen puun, näin meilläkin oli.
Tämä on vanha ketju, mutta hyvä jos tästä on apua vaikka sitten uudemmille lukijoille! :)
helena telkänrannan kirja "matka kissan mieleen" .
pari erittäin asiallisille netti sivua:
http://www.incat.fi
http://personal.inet.fi/koti/maaru/etusivu.html
kasvattaja varmasti neuvoo myös kaikessa mahdollisessa.
Meillä on kissoilla omat nukkumapaikat huoneessa, jossa ei nuku ihmisiä, mutta yksi kissoista saa joskus tulla makuuhuoneeseen "lellutettavaksi". Mutta se tietää, että lopulta on aina mentävä omaan petiin, kun käydään oikeasti nukkumaan. Muut kissat eivät tästä ihanuudesta tiedä mitään, vaikka tietysti ne joskus uteliaisuuttaan raapivat ovella, kun yksi kaveri on päässyt ihmisten makuuhuoneeseen.
Aluksi kannattaa varmasti olla niin paljon kuin mahdollista kissojen kanssa. Muuten ne voivat ikävystyessään tehdä kiellettyjä asioita. Rankaiseminen ei auta yhtään, jos teosta on kulunut tunteja.
Luultavasti kaksi kissaa pitää toisilleen seuraa siinä määrin, että johdot jäävät rauhaan. Mutta kissat ovat yksilöitä eikä voi tietää etukäteen, mikä niitä kiinnostaa. Meillä esimerkiksi raapimispuuta käyttää vain yksi kissa. Muut ovat mieltyneet erääseen tiettyyn nojatuoliin...
"Joten voisiko joku suositella jotain erityisen hyvää kirjaa josta aloittaa tutustuminen kissan elämään?"
Helena Telkänrannan "Matka kissan mieleen" on hyvä kirja, samoin kissan käyttäytymisestä ja psykologiasta kannattaa lukea myös Desmond Morrisin kirjoista. Morrisin kirjoissa on tosin jonkinverran vanhentunutta tietoa mitä tulee käytännön asioihin kissan hoitamisessa. Myös tämä kirja on ihan hyvä ja hauska, vaikka onkin romaanimainen: Masson, Jeffrey Moussaief: "Kissako tunteeton? yhdeksän kissamaista tunnetta"
Hyviä nettisivuja:
http://www.lemmikkipalstat.net/ -asiallinen keskustelupalsta, varsinkin "kissanruokinta" -osiosta saa hyvää tietoa kissan ruokinnasta
http://www.sey.fi/elaintieto/elaintietoa.html -katso kohta "kissa-asiaa"
http://www.kissamaailma.net/ -monenlaista tietoa kissoista
Kuulostaa hienolta, että pystytte järjestämään niin ettei kissojen tarvitse olla ensimmäisiä päiviä yksin kotona. Sen jälkeen kissat varmasti pärjäävät työpäivän verran keskenään, varsinkin jos pääsette vielä lounastunnilla tarkistamaan tilanteen.
Koriste-esineet kannattaa siirtää suosiolla pois kissojen kulkureiteiltä (eli ikkunalaudoilta, sohvapöydiltä jne:), tarkistaa ettei kotona ole myrkyllisiä viherkasveja ja nostaa muutkin viherkasvit amppeleihin tai seinälle, lattialla oleviin isoihin kukkaruukkuihin pistää mullan päälle kiviä ettei kissa ala pitää ruukkua pissapaikkana, johtoja ja muita kiellettyjä paikkoja varten ostaa kissa-karkoitetta tai valmistaa sitä itse (laimentamalla sumutepullon sitruunamehua tai etikkaa) jne.