Mä en ookaan kirjotellu täällä pitkään aikaan. Mikä on sinänsä hassua, koska mun ajatukset ei oo mihinkään kadonnu, edelleenkin ongelmia syömisen kaa, kamppailua päivästä toiseen ja ittensä haukkumista. Mä en taida enää muuta osatakaan. Jotenkin nyt vaan on ollu niin paljon töitä, etten oo ees muistanu käydä täällä. Nyt vaan alko tehdä mieli kirjottaa, kun sairastuin flunssaan ja just nyt ei oo muuta tekemistä ku istuu koneella. Koko talo on tyhjä ja mua ahistaa...
Mä en kestä nälän tunnetta ja omalla tavallaan rakastan sitä. Mä en haluu syödä, mut sit taas haluunkin. Onneks nyt kipeenä ei oo ruokahalua, niin tulee syötyä huomaamattaan vähemmän päivän aikana ja kun taas paranee niin saa ehkä helpommin jätettyä ruokailuja väliin...Poikaystävän luona se ainakin on helppoo. Sanoo vaan ettei oo nälkä, eikä se ala tuputtaakaan. Paitsi sillon kerran kun sanoin että pitää laihduttaa ja kieltäydyin lounaasta, ni se pisti mut syömään ruokaa ees sen vähän. Jaa, no mikä on "vähän"? Ei ainakaa se määrä, jonka sillon söin...Mun on vaan pakko alkaa laihduttaa. Mua oksettaa kattoo peiliin. Vaa'alla en oo käyny moneen kuukauteen. Se pelottaa. Mä meen sinne sit kunhan oon saanu kevennettyä mun ruokavaliota ja kun oon lenkkeilly jonkun aikaa, ni sit tuntuu oloki raikkaammalta ja kevyemmältä. Sit on vaaka-aika. Ainakin näin yritän uskotella itelleni. Mutta kauan menee ennen ku tosissani osaan taas uhmata nälkää? Mitä te teette unohtaaksenne sen??
Oon säälittävä... :(
Mä en kestä nälän tunnetta ja omalla tavallaan rakastan sitä. Mä en haluu syödä, mut sit taas haluunkin. Onneks nyt kipeenä ei oo ruokahalua, niin tulee syötyä huomaamattaan vähemmän päivän aikana ja kun taas paranee niin saa ehkä helpommin jätettyä ruokailuja väliin...Poikaystävän luona se ainakin on helppoo. Sanoo vaan ettei oo nälkä, eikä se ala tuputtaakaan. Paitsi sillon kerran kun sanoin että pitää laihduttaa ja kieltäydyin lounaasta, ni se pisti mut syömään ruokaa ees sen vähän. Jaa, no mikä on "vähän"? Ei ainakaa se määrä, jonka sillon söin...Mun on vaan pakko alkaa laihduttaa. Mua oksettaa kattoo peiliin. Vaa'alla en oo käyny moneen kuukauteen. Se pelottaa. Mä meen sinne sit kunhan oon saanu kevennettyä mun ruokavaliota ja kun oon lenkkeilly jonkun aikaa, ni sit tuntuu oloki raikkaammalta ja kevyemmältä. Sit on vaaka-aika. Ainakin näin yritän uskotella itelleni. Mutta kauan menee ennen ku tosissani osaan taas uhmata nälkää? Mitä te teette unohtaaksenne sen??
Oon säälittävä... :(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Näläntunne on jokaiselle ravintoa tarvitsevalle normaalia, eikä sitä pidä unohtaa. Kenties jos elätkään vanhaksi, voi olla, että aiheutat syömättömyydellä pahoja vaurioita kehoosi.Ei laihuus ole niin kaunista kuin ehkä kuvittelet sen olevan. Syö vain normaalisti ja terveellisesti säännöllisin väliajoin ainakin neljästi päivässä.Olet ainutlaatuinen, keskitä ajatukset elämään ja sen monipuolisuuteen ja unohda ruoka- asiat ja syö kun luonto niin sanoo.Kaikilla ei edes ole ruokaa mitä söisivät.Ole itsellesi armollinen äläkä rääkkää kehoasi Jumalan lahjaa.
Kyllä mä tiedän, että tää on mun ainoa kehoni, ja jos sen tuhoon tai joku tuhoaa sen, ni se on entinen, eikä vaurioita voi kauheen hyvin enää korjata. Mutta kerran syömishäiriö niin se kummittelee. Vaikka mä omalla tavallaan toivuin anoreksiasta ja aloin syömään niin ei tää silti oo ohi. Mun päässä on edelleen näitä ajatuksia, etten kelpaa tai riitä tännäkösenä ja -kokosena. Ei oo helppoo hyväksyy kroppaansa, kun sitä on aina vihannu. Haluun vaan laihaks taas, en haluu olla tällänen. Syöminen tuntuu synniltä. Mä en saa syödä.
tunteet voi sanoa niin. Syöminen ei ole syntiä, jos se ei mene mässäilyksi, mistä raamatussakin varoitetaan.Sydämestäni toivoisin sinulle rauhaa itsesi kanssa, että voisit hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.Onhan sopiva hoikkuus kaunista, mutta luulen, että olet jo sitä ja varmasti sinussa on paljon kaunista.Aina on ihmisiä joille ei riitä ja itsekriittisyys on armotonta. Luota Jumalaan hän armahtaa ja hyväksyy juuri sellaisena kuin olet.
Yks juttu...Mä en usko jumalaan eli en turvaudu siihen ollenkaan. Vaan tän helvetin voin lopettaa mä ja se loppuu sit ku oon laiha. Eli se on musta kii, ja mähän laihdun, vaikka menis henki.
ei ole merkitystä enää, jos henkesi menetät oletko silloin laiha vai tukeva. Harmi kun et usko Jumalaan.Rukoilen silti sinulle apua!
Minä olen tavallinen painon kontrolloija ja yritän pitää painon 50 kg. Itse teen niin, että syön aamulla leipää ja kahvia, neljän tunnin jälkeen omenan.Taas neljän tunnin jälkeen lämpimän ruoan. Tasan neljän tunnin jälkeen hedelmän tai jugurtin. Paino pysysyy hallinnassa eikä tule nälkä. Kokeile, mutta muista aina neljä tuntia väliä ja laita jo valmiiksi vain se minkä aiot syödä, ei mitään muuta.Oikeastaan mukavasti menee aika ja kiva odottaa, että kohta saan syödä ton porkkanan ja näkkärin. Vaihtele päivittäin "ateriaasi" että saat tarvittavat ravintoaineet.
Voin yrittää tota. Mutta ite haluisin sen nälän tunteen ja pahan sellasen, et tunnen laihtuvani. En tiiä onks siinäkää mitää järkee... :o
itse olen uskova ja kun ruoilin apuu tähä mun nii se tuli ja olen alkanu näkeen itseni oikeen,älä anna kuvitelmille valtaa niiku et sillekään että sulla on liian iso varvas niin älä anna tollekaan kuvitelmaa,usko muita ja sisäistä se ja vertaa i tteäs muihin...jos syöt huonosti niin mitä kauemmin teet sitö sen hankalammaksi se menee:( its oon kokenu ton saman,usko nyt mua!!!:(...voi olen niin pahoillani että sulla on toi pyyä jotain sun uskovaista tuttuu/kaverii tai jotain rukoileen sun puolesta jos et ite oo uskossa,mä luulen että se auttaa,kokeile et voi ainakaa menettää mitään!
Mäkin oon kokenu tän ennenkin, puoltoista vuotta sitte. Ja omalla tavallaan haluun sitä. Mut omalla tavallaan pelkään et ku muut nauttii ruoasta ni mä en saa sit tehä niin enää ikinä. Mä en osaa laihduttaa terveellisesti, enkä tuu osaamaan. Tää on mun tapa. Se vaan on se hankalin.