Miten lähestytte vierasta ihmistä esim. uudessa koulussa? Itse aloitan nyt yliopisto-opinnot, ja kun en ole kauhea tapahtumissa/bileissä juoksija niin uusiin ihmisiin tutustuminen taitaa jäädä luennoille sun muihin. Ja tässähän se ujous taas pukkaa esiin. :)
Ryhmässä en saa sanaa suustani, mutta pystyn kyllä jotenkin keskustelemaan, jos joku alkaa puhua minulle kahden kesken. Ajattelin kuitenkin yrittää olla aktiivinen tänä vuonna ja aloittaa itse keskustelun.
Tästä pääsemmekin ongelmaan: Mitä sanoa? En kerta kaikkiaan keksi mitään järkevää sanottavaa vieraalle ihmiselle, tai sitten keskustelunavaukseni saa vain lyhyen vastauksen ja epämukavan hiljaisuuden. Mistä vieraalle ihmiselle voi alkaa jutella? Tietysti voi lähestyä muita vaikka kysymällä muistiinpanoja, mutta siitä tuskin sen läheisempää ystävyyttä syntyy. Vinkkejä?
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista!
Ryhmässä en saa sanaa suustani, mutta pystyn kyllä jotenkin keskustelemaan, jos joku alkaa puhua minulle kahden kesken. Ajattelin kuitenkin yrittää olla aktiivinen tänä vuonna ja aloittaa itse keskustelun.
Tästä pääsemmekin ongelmaan: Mitä sanoa? En kerta kaikkiaan keksi mitään järkevää sanottavaa vieraalle ihmiselle, tai sitten keskustelunavaukseni saa vain lyhyen vastauksen ja epämukavan hiljaisuuden. Mistä vieraalle ihmiselle voi alkaa jutella? Tietysti voi lähestyä muita vaikka kysymällä muistiinpanoja, mutta siitä tuskin sen läheisempää ystävyyttä syntyy. Vinkkejä?
Kiitos etukäteen asiallisista vastauksista!
Vastaukset 2
Vanhimmat
vain opiskeluun liittyvistä asioista. Se on mielestäni oikein hyvä aloitusaihe. Itse en ainakaan keksi mitään parempaa. Sitä paitsi kyllähän jokainen ymmärtää, että toista aluksi jännittää eikä hän keksi vielä tässä vaiheessa mitään niin mielenkiintoista sanottavaa.
Minä olen ollut ihan hirmuisen ujo, niin ujo, etten uskaltanut puhua edes opettajalleni, puhumattakaan harrastuskavereille. Olin vain hiljaa, joka paikassa hiljaa. Jollakin käsittämättömällä voimalla olen saanut tuon ujouden karistettua, ehkä positiivisten kokemusten johdosta.
Kun tutustun uusiin ihmisiin, oli aloitteentekijänä minä tai joku muu, puhun mitä ikinä mieleen juolahtaa, ihan hassujakin juttuja =) Kummasti on kyllä ystäviä siunaantunut. Henkilöstä riippuen löytää helposti sen langan mistä kannattaa jutella, kuinka avoin olla jne. Joillekin koko elämäni pääkohdat ovat tiedossa 15 min tuntemisen jälkeen ;)
Mutta, mikäli rupean hirveästi analysoimaan olemustani, mitä sanon, miten eläydyn keskusteluun, on seurauksena fiasko, mykistyn tyhmyydestäni, ja tulee vaivautunut olo. Eli liika tarkkaileminen narikkaan !
Minä aloitan myös nyt syksyllä opinnot taas uudessa yliopistossa, en malta odottaa uusiin kasvoihin tutustumista :)