Olin Massey-Ferguson huoltokäynnillä maalaistalossa suuren järven rannalla, ja kuten tavallista, ilta painoi päälle. -Koska olin tottunut yöpymään tiloilla pitkän kotimatkan vuoksi, niin suostuin isännän ehdotukseen jäädä yöksi, kun illallinenkin luvattiin, ja aamulla olisi pitkä matka seuraavaan paikkaan kotoani.
-Illallinen syötiin talon 1800-luvulta peräisin olevassa tuvassa emännän tarjoilemana.
Peseydyttyäni karjakeittiön padasta saamallani lämpimällä vedellä isäntä tuli kysymään, lähtisinkö läheiseen saareen rantakalalle, jossa tilan teini-ikäinen poika oli telttailemassa muiden nuorten ja kylänmiesten kanssa ja kokeilemassa uutta “mäkäräänsä”.
“Mäkärä” oli rakennettu talven aikana ladossa senaikaisten “Tekniikan Maailma” lehden piirustusten mukaan vanerista ja rimoista pojan isän tarkassa ohjauksessa.
-Koneena siinä oli uusi pojan isän ostama 9,5hv Johnson Sea Horse perämoottori, jolla se kulki varmasti 30 solmua.
Isäntä veteli käyntiin tuulilasiveneensä mustan 50-kymppisen Mercuryn ja kohta tultiin saareen, jossa nuotiotuli näytti olevan palamassa telttojen vieressä.
Rannassa oli vastassa sahdin vaikutuksesta eri humalatiloissa olevia vanhempia ja nuorempia miehiä. -Tilan poika oli kuitenkin selvä ja ohjasi isänsä veneen sopivaan rantautumispaikkaan.
Vanhanmallisessa sangallisessa pyöreäpohjaisessa valurautapadassa oli kiehumassa “rantakala” nuotion yllä, ja kysyttyäni mitä siellä on niin “kokki” vastasi, että paketti voita, muutama kilo perattuja muikkuja,
vähän vettä, suolaa, maustepippureita ja tilliä.
Tilan isännän poika sai sitten tuossa ruokaa odotellessa päähänsä käydä kioskilla mäkärällään ehkä viiden kilometrin päässä, ja samalla hän ottaisi bensaa Johnsonin tankin täyteen.
Pojan isä suostui ajatukseen, ja poika lähti. -Mäkärä kulki niin kovaa, että vain viiva näytti jäävän vedenpinnalle.
Kului ehkä tunti ja poikaa ei kuulunut takaisin. -Silloin isäntä hermostui ja veti veneensä koneen käyntiin lähtien etsintäretkelle.
Samassa poika tuli näkyviin saaren toiselta puolelta moottorillaan hitaasti nilkuttaen ja rantautui leiriin.
-Hän kertoi ajaneensa laivareittiä salmessa reimareiden välistä, kun edessä oli ollut vinottain vastaantuleva vene.
-Veneen uistinsiimat, joita hän ei ollut havainnut olivat olleet poikittain laivareittiin, ja siimat olivat kiertyneet potkuriin ja moottori oli hirttänyt kiinni. -Veneessä oli ollut kolme uistinmiestä ja olivat kiroillen vaatineet pojan maksamaan siimansa ja uistimensa, mutta kun pojalla ei ollut enempää rahaa mukana kuin 20 markkaa (v.1965), niin olivat tyytyneet siihen.
-Poika oli jätetty sinne merihätään pimenevään iltaan siimat potkurissa ja sokka katkenneena.
-Poika oli kuitenkin saanut osan siimoista pois kurkottelemalla potkuriin ja uuden sokan hän oli saanut hakkaamalla melan päällä irti veneen reunassa olleen kahvan, jossa oli ruuvikiinnitys.
Samassa palasi isäntäni takaisin turhalta etsintäretkeltään ja kuultuaan asiasta hän karjaisi suuttuneena, että “laivaväylällä ei saa virittää verkkoja eikä uistinsiimoja”, ja läksi poikansa kanssa uudelleen etsimään noita uistinmiehiä ja sitä 20 markkaa.
-Etsintä oli tulokseton.
Aamulla isäntä vain totesi, että tässä tulee vähän näitä oppirahoja itse kullekin’
-Mutta koskaan en ole syönyt niin herkullista kalaruokaa ja lientä, kuin tuolloin siinä saaressa.
Tässä se inhoittava ja kirottu rasvakoura taas muisteli.
-Illallinen syötiin talon 1800-luvulta peräisin olevassa tuvassa emännän tarjoilemana.
Peseydyttyäni karjakeittiön padasta saamallani lämpimällä vedellä isäntä tuli kysymään, lähtisinkö läheiseen saareen rantakalalle, jossa tilan teini-ikäinen poika oli telttailemassa muiden nuorten ja kylänmiesten kanssa ja kokeilemassa uutta “mäkäräänsä”.
“Mäkärä” oli rakennettu talven aikana ladossa senaikaisten “Tekniikan Maailma” lehden piirustusten mukaan vanerista ja rimoista pojan isän tarkassa ohjauksessa.
-Koneena siinä oli uusi pojan isän ostama 9,5hv Johnson Sea Horse perämoottori, jolla se kulki varmasti 30 solmua.
Isäntä veteli käyntiin tuulilasiveneensä mustan 50-kymppisen Mercuryn ja kohta tultiin saareen, jossa nuotiotuli näytti olevan palamassa telttojen vieressä.
Rannassa oli vastassa sahdin vaikutuksesta eri humalatiloissa olevia vanhempia ja nuorempia miehiä. -Tilan poika oli kuitenkin selvä ja ohjasi isänsä veneen sopivaan rantautumispaikkaan.
Vanhanmallisessa sangallisessa pyöreäpohjaisessa valurautapadassa oli kiehumassa “rantakala” nuotion yllä, ja kysyttyäni mitä siellä on niin “kokki” vastasi, että paketti voita, muutama kilo perattuja muikkuja,
vähän vettä, suolaa, maustepippureita ja tilliä.
Tilan isännän poika sai sitten tuossa ruokaa odotellessa päähänsä käydä kioskilla mäkärällään ehkä viiden kilometrin päässä, ja samalla hän ottaisi bensaa Johnsonin tankin täyteen.
Pojan isä suostui ajatukseen, ja poika lähti. -Mäkärä kulki niin kovaa, että vain viiva näytti jäävän vedenpinnalle.
Kului ehkä tunti ja poikaa ei kuulunut takaisin. -Silloin isäntä hermostui ja veti veneensä koneen käyntiin lähtien etsintäretkelle.
Samassa poika tuli näkyviin saaren toiselta puolelta moottorillaan hitaasti nilkuttaen ja rantautui leiriin.
-Hän kertoi ajaneensa laivareittiä salmessa reimareiden välistä, kun edessä oli ollut vinottain vastaantuleva vene.
-Veneen uistinsiimat, joita hän ei ollut havainnut olivat olleet poikittain laivareittiin, ja siimat olivat kiertyneet potkuriin ja moottori oli hirttänyt kiinni. -Veneessä oli ollut kolme uistinmiestä ja olivat kiroillen vaatineet pojan maksamaan siimansa ja uistimensa, mutta kun pojalla ei ollut enempää rahaa mukana kuin 20 markkaa (v.1965), niin olivat tyytyneet siihen.
-Poika oli jätetty sinne merihätään pimenevään iltaan siimat potkurissa ja sokka katkenneena.
-Poika oli kuitenkin saanut osan siimoista pois kurkottelemalla potkuriin ja uuden sokan hän oli saanut hakkaamalla melan päällä irti veneen reunassa olleen kahvan, jossa oli ruuvikiinnitys.
Samassa palasi isäntäni takaisin turhalta etsintäretkeltään ja kuultuaan asiasta hän karjaisi suuttuneena, että “laivaväylällä ei saa virittää verkkoja eikä uistinsiimoja”, ja läksi poikansa kanssa uudelleen etsimään noita uistinmiehiä ja sitä 20 markkaa.
-Etsintä oli tulokseton.
Aamulla isäntä vain totesi, että tässä tulee vähän näitä oppirahoja itse kullekin’
-Mutta koskaan en ole syönyt niin herkullista kalaruokaa ja lientä, kuin tuolloin siinä saaressa.
Tässä se inhoittava ja kirottu rasvakoura taas muisteli.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olihan sinä traktorikin mainittu
ukko lopeta noita tarinoita.
Joo hyviä juttuja piästelet ja minä kerran vanahoja TM,mmiä selasi ni sattu justiisa "Mäkärä siinä olemaan.