mieheni on laihaakin laihempi ja syö ainakin 4 kertaa enemmän kuin minä. Juo viinaa 8 kertaa enemmän kuin minä. Se ei vaan liho. Itse pidän ruokapäiväkirjaa, tiedän etten syö rasvaisia ruokia,syön tarveellisesti vain pieniä määriä. Olen ylimpainoinen ja mieheni on liian laiha (indeksi alle 20). Mieheni voi syödä mökillä 9 grillimakkaraa ja salaatit ja kaljat (korillinen) päälle ja mä vain pelkän salaatin. Ei se ole niin kuin laihat luulee, että lihava syö paljon.
Ei syöminen kaikkia lihota!
lihava minäkin
211531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Minkä ikäinen sun mies on? Miehet tuppaa olemaan nuorena solakoita ja sitten yht'äkkiä kolmen kympin kieppeillä maha alkaakin kasvaa ja elintavat näkyä. Kyllä se sun mieheskin vielä lihoo.
Mutta sulla on kyllä tosiaan ongelma, jos olet lihava vaikka syöt vain salaatin. Kehottaisin menemään lääkäriin. Koska salaatista ei voi saada niin paljon energiaa että siitä riittäisi vararavinnoksi.
Tuo oli vain tilannekuvaus viikonlopun vietosta. Syön normaalia vähärasvaista kotiruokaa. Mieheni on jo 44 joten koko elämän kestäneestä syömisestä ja juomisesta huolimatta ei paino liikahda ylös. Pitäisi kai kysyä lääkäriltä, Josko tuo nyt sitten uskoisi että en syö NIIN PALJON:!!!
Ei lääkäri ole mikään asiantuntija ravintoalalla. Mistä ihmeestä ihmiset sellaisia huuhaauskomuksia ovat itselleen luoneet ?
Sinulla voi olla esim. jotkin ruoka-aineet, jotka pitävät kudoksissa pientä tulehdusta yllä, joka sit aiheuttaa lihomisen, ja esim. hiilihydrattien muuttumisen rasvaksi.
Kaloriteoria kun ei ole lähestulkoonkaan yksi ainoa teoria lihomiseen.
Olen käynyt läpi jo jonkinlaista laihdutusjuttua erittäin heikoin tuloksin, ja mukana on ollut sairaalan ravintoterapeutti, ja hänkin on päätynyt siihen, että meitä vaan on niitä, joiden keho menee niin pienelle säästöliekille, että normaalit kaloriteoriat ei päde, ennemin tulee terveydellisiä haittoja, kuin keho luovuttaisi sovinnolla rasvansa.
Olen ollut sairaalassa kontrolloidussa laihdutusohjelmassa, siis sairaalaolosuhteissa, jossa takuuvarmasti piti laihtuminen tapahtua.
Tulos oli päinvastainen. Tiesin sen itse, että sillä systeemillä ei läskit lähde, olin sen jo itse kokenut moneen otteeseen. Mutta nythän tuli kirjattua myös sairaalan kirjoihin asia.
Mut asia, mikä minun kohdalla sai uskomattomia aikaan, oli, et jätin maitotaloustuotteet 100 %:sesti pois. Paino on pudonnut 1,5 viikossa 7 kiloa. Maitotaloustuotteet näyttävät minun kohdallani olevan sitä tulehdusta kudoksiin aiheuttava.
Jonkun toisen kohdalla se voi olla vilja, toisen kohdalla peruna, tunnen näitä muutamia, joilla se on peruna.
Nää on sellaisia yksilölisiä asioita, että monen suomalaisen on vaikea ymmärtää yksilöllisyyttä. Sen näkee kun lukee näitä palstoja, et yksilöllisyysajattelu on hyvin vierasta.
laihat luulee? itse olen laiha nainen ja voin sanoa, että saan syödä kuin hirvi enkä lihoa :D niin nopea aineenvaihdunta ja sellasilla geeneillä varustettuna näin vain on. olen huomannut että syön paaaaljon enemmän kun hieman tukevahko ystävänikin.
mitään liikkumisesta,
itellä on esim. melko raskas työ, missä saa koko ajan olla liikkeessä, pitää suht. hoikkana,
ja siitä pelottelusta että miehet lihoo yleensä 30v ylös päin, vastaus,,, en liho jos en halua!.
mun mieskään ei liiku yhtääön. makaa yötä päivää. ja silti voi syödä äärettöän paljon. mielestäni liikun enemmä kosk a käyn vedsijumpassa jokaonsiis tosi tehokasa kuulemma. ei vaan tehoo muhun. laiha miehheni vaan syö moninkertaisesti muhun nähden ei liiku
pullukka,varsinkin vatsan seudusta,eikä syönyt todellakaan paljon mitään.Siihen verraten kuin esimerkiksi minun miniä,vetää suklaatakin levyn tuosta vaan,lautaselle ottaa noin viisi suurehkoa perunaa ja kaikki muut sörsselit päälle,laiha kuin kapakala,vaikka haluaisi olla lihavampi,etenkin rinnoista ja sääristä.Itse aloin pikkuhiljaa lihoa vaihdevuosien ilmestyttyä ja kuukautisien pois jäätyä,vaikka en todellakaan syö paljon.Kartan kaikkea rasvaista ja makeasta en ole koskaan pahemmin pitänyt.Niin siitä anopistani vielä,että hän eli liki 90v,vaikka oli koko ikänsä ylipainoinen.Vanhainkodissakin ollessaan sanoi,että nuo laihat akathan ne vasta vetääkin kauheat annokset ja hän saa kokoajan ajatella että uskaltasikohan ottaa yhden pullapalan.Että silleen.
Täytyy muistaa, et liikunta on vain osana prosessissa, ei ole se ratkaiseva tekijä.
Mietippä, kuinka paljon on ihmisiä, joille liikunta ei ole mahdollista sillä tavoin, kuin näillä palstoilla puhutaan.
Äitini oli koko kyläkunnan lihavin, ja eli koko kyläkunnan vanhimmaksi. Ei verenpainetautia eikä diabetestä, muta suurimmalla osalla kyläläisistä nuo molemmat taudit, ja ikätoverit kuolivat jo 10-20 vuotta aiemmin. Äitini eli 90 vuotiaaksi ja koko ajan yksin. Sairaalassa oli vain 2 vuorokautta ennen kuolemaansa.
Et toi juttu ei ole ollenkaan mikään yks - yhteen, mitä täällä rummutetaan. Lihavuudella on myös etunsa.
On totta, ettei syöminen lihota kaikkia, mutta alle energiantarpeen syöminen kyllä laihduttaa kaikkia, ennemmin tai myöhemmin.
Olen itsekin nurissut joskus, että syön terveellisesti enkä edes kauheita määriä ja liikun säännöllisesti ja silti painoni nousee hitaasti, mutta varmasti. Sitten päätin tutkia tilannetta ja kirjauduin kalorilaskuri.fi:n käyttäjäksi. Kirjasin ylös kaikki syömiseni uskollisesti ja huomasin, että en syönyt kovinkaan paljon liikaa, mutta tarpeeksi, jotta painoni nousi.
Nyt olen hieman muuttanut ruokavaliotani ja kilot ovat karisseet niin, että vaatteistakin on saanut ruveta ostelemaan pienempiä kokoja. Parissa kuukaudessa olen tajunnut, että pienillä muutoksilla voi saada elämäänsä uuden suunnan. Turhaan marisin, sillä sain painoni putoamaan aivan helposti syömällä vähemmän kuin kulutan. Ei mitään poppakonsteja.
Jos tosiaan syöt todella vähän ja lihot, kannattaa käydä lääkärissä tarkistuttamassa veriarvot. Itsellänikin on kilpirauhasongelmia, joten luulin aluksi painonnousuni johtuvan niistä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan paino lähti laskuun täysin normaalisti, perinteisin konstein :)
Tuo vaan ei ole ainoa totuus asiassa. Muista yksilöllisyys.
Toisilla hiilihydraatit muuttuvat rasvaksi koska se on tekemisissä haiman toiminnan ja insuliinin kanssa.
vaan etpä kulje ukkosi kengissä.
Kateus ei auta, pihtaa vaan ruokamääriä ja liiku päivitäin, syödä voi varastoon, mutta ei liikkua.
Totta, jotkut syövät oikeasti enemmän, epäterveellisempää ja runsaskalorisempaa ruokaa ja liikkuvat vähemmän kuin toiset jotka syö terveellisemmin ja liikkuu säännöllisesti. Tällaisia tapauksia kyllä on.
Ja ennen kuin kukaan tulee väittämään että jokainen laihtuu kun syö alle kulutuksensa, niin sitä en kiellä! Mutta tämä "kulutus" voi olla hyvinkin erilainen kahdella henkilöllä. Voi siis olla niin, että ruokaa kotona mättävä sohvaperuna ei liho, vaikka toinen (samaa sukupuolta ja ikäluokkaa oleva) on ylipainoinen terveellisemmästä ruokavaliosta ja runsaasta liikunnasta huolimatta.
Pointti on se, että jotkut voivat oikeasti syödä enemmän ja suurempia kalorimääriä päivässä lihomatta. Se ei tarkoita sitä etteikö kuka tahansa voisi periaatteessa laihtua, vaan sitä että joillekin se on huomattavasti vaikeampaa kuin muille. Se vaatii paljon radikaalimpaa kalorien vähentämistä ja rankkaa lähes päivittäistä liikuntaa. Siksi on minusta turhaa syyllistää ylipainoisia lihavuudesta. Sama kuin tupakoimattomat brassailisivat tupakoitsijoille, että minäpäs pystyn itsekurini avulla olemaan polttamatta, mutta sinä et (kun tilanne on täysin erilainen näiden kahden välillä ja toisella on riippuvuus tupakkaan ja toisella ei).
Joku ylipainoinen joskus sanoi, että kaikilla pitäisi olla oikeus syödä yhtä paljon. Se olisikin reilua. Sitten katsottaisiin kuka oikeasti lihoo ja kuka ei.
Tutkimusten mukaan lapsuudessaan lihovilla on aikuisuudessa laihdutuksen jälkeen vaikeampaa ylläpitää normaalipaino kuin niillä, jotka olivat alun alkaenkin normaalipainoisia. Ja kaikille perheenjäsenille ei lapsuudessakaan kerry kiloja samalla tavalla, vaikka liikuntatottumukset olisivat samat ja samaa ruokaakin syötäisiin.
Näin se vain on.
"Joku ylipainoinen joskus sanoi, että kaikilla pitäisi olla oikeus syödä yhtä paljon. Se olisikin reilua."
Tää jotenkin havahdutti mut miettimään asiaa. Rupesi oikeasti kummastuttamaan... onko syöminen oikeasti niin tärkeää?! Tässä ei penätä kaikille oikeutta tosirakkauteen, elämisen arvoiseen elämään tai yhtälaiseen toimeentuloon. Tässä haaveillaan, että kaikki saisivat SYÖDÄ yhtä paljon.
Onko se syöminen oikeasti niin tärkeää? Eikö elämässä ole muuta tavoittelun arvoista tai mukavaa tekemistä? Onko koko syömisjuttu mennyt jo yli!?
Pidä ruokapäiväkirjaa vaikkapa viikon ajan. Saat syödä ihan normaalisti, mutta kirjaa pieneen vihkoon kaikki syömisesi ylös. Näytä vihko lääkärillesi.
Minun mieheni perhe olisi kauheita possuja, jos heillä olisi samanlainen aineenvaihdunta kuin minulla.
Miehni sisko sanoo minulle melkein joka päivä, että "ootpa sä lihava, yök, mitä sä oikeen syöt?".
Itse hän vetaisee pitsan ja suklaalevyn melkein per päivä. Hän on bmi:n alarajoilla ja kyllä siitä saan kuullakkin. Hän ei liiku, hänen ei kuulemma tarvitse.
Miehelläni on raskas työ, hän liikkuu paljon, mutta syö silti ihan liikaa energian kulutukseen nähden. Hänkin on todella hoikka. Samoin on heidän äitinsä ja isänsäkin. Vaikka isä ja äiti ovat työttömiä, eivätkä liiku pätkääkään. He syövät ihan kamalasti, eikä terveellisestä ruoasta tietoakaan.
Kajehdin tällaista. Itse pidän ruokapäiväkirjaa ja syön terveellisesti, liikun todella paljon.
Joo, sama se on munkin miehen suvussa. ja 90:seksi moni heistä elää ja ovat pitkäikäisiä. Kaikki uppoaa saneluaukkoon, mikä ylipäätään voi olla syötävissä ja sitä uppoaa paljon.
Sen sijaan miehen äidin suku on pyöreää kuin kerät, jotkut heistä laihdutusleikkauksissakin käyneitä.
Et toi ruoka ja sen määrä ei varmasti ole se bointti, siellä on runsain joukoin muutakin, jos vain olis halua avoimin mielin asiaa tarkastella.
Minun sukuni on täynnä noita laihoja, jotka voivat syödä mitä vain lihomatta.
Ainoa ongelma on se, etteivät nämä laihat liikasyönnin näkyvien seurauksien puuttumisen takia, ole koskaan tajunneet, että samalla lailla se pumppu liikarasvasta pettää laihallakin.
Niinpä suvussani normaalipainoiset/lievästi ylipainoiset elävät pidempään, kun joutuvat edes vähän katsomaan mitä syövät, etteivät enempää lihoisi. Laiha veljeni kuoli sydänkohtaukseen 45-vuotiaana, laiha serkkuni joutui ohitusleikkaukseen 42-vuotiaana, ja tapauksia on lukuisia.
Joten missään nimessä ei kannata kadehtia tätä ominaisuutta ainakaan ihmisessä, joka ei tajua, miten pitäisi syödä. Kun yleensä vain ylipainoisten oletetaan olevan sydäntautisten riskiryhmässä.
Itse aloin kerätä painoa parikymppisenä, ja kun sen huomasin, hylkäsin sukuni perinteiset syömätavat, ja rupesin todella tarkkailemaan syömisiäni. Nyt veriarvot kohdallaan, verenpaine hyvä. Minulle todella oli elämäni kannalta hyödyllistä, että puoli vuotta elämästäni olin ylipainoinen.
Näinkin joskus.
Jos lihoo, syö liian paljon. Toisille se "liian paljon" on enemmän ja toisille vähemmän. Ja mikäs sitten lihottaa jos ei syöminen? En äkkisiltään muuta keksi...
Oma mieheni on myös aika heinäseiväs jatkuvasta syömisestä huolimatta. Savolaisilla on tällaiselle ilmiölle kaunis sana, läpipasko =) Mutta se, että mieheni on hoikka syömisestään huolimatta, ei tarkoita, ettäkö sillä olisi mitään tekemistä sen kanssa, mikä on minulle paljon tai liikaa ruokaa. Olen ylipainoinen, ja se johtuu siitä, että syön liikaa. Vaikka syönkin vähemmän kuin mieheni.
Turhanpäiväistä selittelyä minusta.
Ei ruokaa pidä ylettömästi vähentää. Syöt vääriä ruoka-aineita. Se, mitkä ovat sinnulle oikeita, se on aikamoisen työn tulos, mutta sen kun jaksat selvittää, saat syödä kaksinkertaisen määrän, ja silti laihdut.
"mieheni on laihaakin laihempi ja syö ainakin 4 kertaa enemmän kuin minä. Juo viinaa 8 kertaa enemmän kuin minä. Se ei vaan liho."
Miehelläsi tuntuisi olevan vikaa elimistössä, harvinaisen heikko energiansitomiskyky tai todella korkea lepokulutusteho. Ei tätä kannata pitää mitenkään tavoiteltavana tilana. Miehesihän kuolisi hetkessä nälkään hieman kovempien aikojen koittaessa.
"Ei se ole niin kuin laihat luulee, että lihava syö paljon."
Ei se olekaan välttämättä niin, mutta päivänselvää on se, että lihoessaan ihminen syö enemmän kuin kuluttaa ja tasapainotilassa suurinpiirtein yhtä paljon molempia. Toki on mahdollista syödä huomattavasti enemmän, kuin mitä kuluttaa, eikä siltikään lihoa, kuten miehesi tapauksessa. Lihoa et kuitenkaan voi, mikäli et nauti ylimääräistä energiaa. Energiaa kun ei voi ilmaantua tyhjästä (tunnettu energian säilymislaki).