Naisen kehittäminen

Moni eläinrakas ihminen on näinä kansainvälistyvinä aikoina miettinyt akan ottamista. Mikäli aikoo käyttää akan kouluttamiseen aikaa ja vaivaa, se on varmasti hyvä päätös, sillä naissukupuolesta saa ankaralla koulutuksella uskollisen kumppanin. Varoituksen sana kuitenkin sanottakoon, että naissukupuolesta voi koitua puutteellisella koulutuksella valtavasti harmia. Tällöin akka kannattaa viedä lopetettavaksi, ennemminkuin antaa se uuteen kotiin. Myöskin kesäakan ottamista tulisi välttää, jos mahdollista.

Akkoja on monenrotuisia. Itse pidän venakoista, ne on kovia juoksemaan ja niitten vartalot ovat sirosäärisiä ja jänteviä. Toiset taas pitävät ruotsin blondeista, koska ne kestävyytensä ja lyhyen ruumiinrakenteensa ansiosta soveltuvat loistavasti astutettaviski. Kotimaiset ovat voimakkaan ja uhkaavan näköisiä. Akaksi kelpaa myös sekarotuinenkin akka ja onpa jotkin onnekkaat saaneet harvinaisen pygmiakan kotiinsa, joka pienen kokonsa ansiosta on oiva seura-akka. Akkarotu tulisikin valita ensijaisesti käyttötarkoituksen mukaan ja sitten vasta henkilökohtaisen mieltymyksensä mukaan.

Seura-akat tulisi ehdottomasti leikata, että ne säilyttäisivät miellyttävät luonteenlaatunsa. Näyttelyihin tähtääville leikkaaminen on luonnollisesti pois laskuista, mutta tällöin keväisin koittaa akkain juoksuaika ja siitä voi seurata sotkua matonkulmiin ja sohvanreunoihin. Naaraat muuttuvat keväisin hyvinkin suopeiksi koiraille, vaikka normaalisti ovatkin äkäisiä niille. Silloin ulkoiluttajan ei tulisi päästää koiraita liian lähelle nuuhkimaan. Samassa perheessä jossa on uros ja naaras, täytyy toinen leikata ehdottomasti. Kerran kuulin valitettavasti perverssistä tapauksesta jossa akan omistaja oli antanut akan paritella itseään. Sellainen on erittäin moraalitonta ja epähygieenistä. Samanlaisia tapauksia on myös ilmennyt naarasakkain omistajilla. Tälläiset akat oppivat pian huonoilla tavoille ja ne joutuvatkin heti lopetettaviksi. Omistaja saavat tällöin vakavat syytteet akkarääkkäyksestä.

Uuteen kotiin tullessaan akka saattaa yrittää nousta isäntien tapaan kulkemaan kahdelle jalalle, ikäänkuin hauskuuttaakseen uusia isäntiään, mutta tämänkaltainen käyttäytyminen on kitkettävä heti alkuun isällisellä läimäytyksellä akan selkään. Älä kuitenkaan ruoski naissukupuolta kovin pitkään, ettei se muutu liian araksi ja lakkaa tyystin leikkimättä. Sisäsiisteys on ehdotonta ja siinä ei akan kanssa tulisi lipsua lainkaan. Jos akka tekee sisälle vahingon, voi isäntä painaa akan kuonon vahinkoon ja torua samalla "hyi hyi tuhma akka". Sisäsiisteyden jälkeen opetetaankin tottelevaisuutta. Toisinkuin koiran koulutuksessa, akka oppii parhaiten lyömällä. Se voi tuntua raa'alta monesta eläinrakkaasta ihmisestä, mutta loppujen lopuksi tässäkin ajatellaan akan omaa parasta. Hyvä isäntä ajattelee aina akkansa hyvinvointia ja ei siksi vitsaa säästä. Perinteinen kepin noutaminen ja istu-komennot kun on opittu, akan paikka isännän vasemmalla puolen tulee osata ilman eri käskyä. Sainkin viime puoluekokouksessa paljon kateellisia katseita, kun akkani käveli nöyrästi vasemmalla puolen. Peruskoulutukseen kuuluu myös että akka nukkuu omassa paikassaan. Moni on tehnyt sen virheen, että on laskenut akan nukkumaan sängylle jalkopäätyyn, kun tämä on säälittävästi uikuttanut sängyn vieressä. Myös pöydästä ruinaaminen on kiellettävä heti kättelyssä parilla napakalla ruoskansivalluksella. Varsinaisen peruskoulutuksen jälkeen alkaa akan erikoiskoulutus, mikäli omistaja näkee sen tarpeelliseksi. Palveluakka oppii suorittamaan tarpeelliset kotiaskareet, pelastusakka noutaa arvokasta omaisuutta palavasta talosta, metsästysakka noutaa saaliin hyisestä kaislikosta ym ym. Mitä ei uskollinen akka tekisikään rakkaan isäntänsä puolesta! Erikoiskoulutuksesta saa tietoa aluejohtajilta.

Akan huoltoon kannattaa panostaa. Kesäisin akkaan tarttuu puutiaisia ja muita loiseläjiä. Itseään raapiva taikka pureva akka on varma merkki tälläisestä. Lenkin jälkeen akka yleensä nuolee itseään, joten siitä ei kannata turhia murheita ottaa. Akan ravinto on myös oltava sitä parempaa teurasjätettä. Erityisesti näyttelyssä panostetaan siihen, että akan nahka on kiiltävä ja hyväkuntoinen. Akka kannattaa madottaa joka kevät. Arktisissa oloissa etenkin talvisin, akka kannattaa suojata viimalta ja pakkaselta mahdollisimman hyvin. Nykyäänhän saa hyviä pukuja erikokoisille ämmille. Useammat metsästysisännät kyllä vieroksuvat ajatusta pukea akkansa talvisinkaan hankaliin pukuihin ja varmistavat kovalla kurilla, ettei ämmä osoita palelevansa. Akkarakkaimmat kaupunkilaiset suojaavat jopa ketjut ohuella kankaalla, ettei se jäädy kovillakaan pakkasilla akan ihoon kiinni. Sellainen ajattelutapa onkin ulkoaitauksissa ämmiään pitäville metsästäjile aivan pöyristyttävää.


Naissukupuolen jalostus onkin yksi lempiaiheistani ja voisin kirjoittaa siitä vaikka kuinka, mutta yritän kertoa avainasiat lyhyesti. Naisenjalostus on helppoa. Kun halutaan tiettyä naisenpiirrettä jalostaa, valitaan kaksi riittävän kaukaa sukupuista olevaa naissukupuolta halutuilla naisenpiirteillä ja annetaan toisen niistä tulla tiineeksi. Jos risteyttää kaksi aivan eri rotua, voi tuloksena olla heikkoja jälkeläisiä tai ei-haluttuja naisenpiirteitä, kuten liian pitkä takaraivo (takaraivoja ei voi typistää onnistuneesti). Epäonnistuneet jalosteet kannattaakin lopettaa heti tai antaa ilmeiseksi kastroituna armeijaan huoriksi. Aluejohtajat tarjoavat tästäkin aiheesta pikku vinkkejä.

Oikein valittu, oikein koulutettu akka on isäntänsä ylpeys. Se palvelee isäntäänsä kuolemaansa saakka uskollisena valittamatta (mikäli oikein koulutettu). Oikein koulutetun akan suurin toive on saada isännältään taputus takaraivolle taikka hellä rapsutus silloin tällöin. Toiset akat ovat tyytyväisiä jo siihen etteivät saa ruoskaa ja nuolevat saappaita käskemättä. Pitkään perhettään uskollisesti palvellut akka on hyvä lopettaa ennenkuin se vanhenee. Tällöin lapsille on hyvä sanoa, että meidän akka heiluttaa nyt häntäänsä tuolta pilven reunalta ja siellä sen on parempi olla. Hyvä isäntä saattaa akkansa viimeiselle matkalle itse, mutta ei yleensä itse pysty lopettamaan uskollista palvelijaansa. Akalle voi tehdä metsän reunaan pienen haudan, jonne voi tuoda sammutettua kalkkia ja akan lemmikkilelun. Kaikkia kiiltäviä tavaroita joita akan pesään on vuosien varrella kertynyt ei kannata tuoda, sillä pitäähän taloon tulevalla uudella nokipiikilläkin olla jotain millä leikkiä.

Suomen johtava Akka Kennel liitto