Kysytäämpä nyt ihan huvin vuoksi. Mikä kasvi on lempikasvisi? Kun olet sen joskus istuttanut. Tuoko se sinulle edelleen hyvää mieltä, jostakin syystä, esim.piilottanut sinut naapureiden tirkistelyiltä? Olet saanut siitä aina hyviä sidontatarpeita. Tai ihan vain, kun se on niin helppo, ja aina yhtä kaunis. Siis ollut hyvä sijoitus.
Mielihyväkasvi
Hort. von. Dymppendörf
10824
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Pidän eniten kirjolehtikanukasta, se on pirteä vihreä-valkoinen. Kasvaa hyvin on tuuhea, vieressä oleva köynnösruusu pääsee edukseen sen vieressä. Hyvä ostos, nut jo yli 16 vuotias.
lempikasvini on tällä hetkellä pihan terassin viereen istutettu kultapallo perenna. Se kasvaa ihanan suureksi ja kukkii todella runsaana pitkään. Tuntuu kuin se kurkkisi tuolta keittiön ikkunan takaa. Siitä saa myös hyvin leikkokukkaa maljakkoon.
on minulle se pihan ylpeys, vaikka onkin jo yli 20 vuotta vanha ja rupeaa näyttämään jo vanhukselta.Satoa on tullut useimpina vuosina ämpärikaupalla.Siitä on sitten tehty kotiviiniä tai ruukkuviinaa joululahjoiksi ja on siitä sielä riittänyt naapureillekin sekä pihan oraville ja linnuille.Puu kasvaa etelänpuolella taloa ja korkeutta sillä on noin 10m.Mieheni olisi sen jo kaatanut monta vuotta sitten, kun se rupesi valloittamaan pihaa leveydellään.Mieheni mieliksi sitten leikkasin ja sidoin sitä, mutta sen jälkeen se ei ole ollut entisensä, vaan tuntuu, että sen elämän ehtoo on saapumassa pikkuhiljaa.Säilytän puun kuitenkin , vaikka siitä jäisi vain pelkkä runko, sillä uskon saavani siitä voimaa siitä huolimatta.Saahan siitä sitten vielä kauniin jouluvaloin ja kynttilälyhdyin.Kesällä siihen voi ripustaa amppeleita kiikkumaan ja jalokärhö juurelle, niin kohta on taas vihreää pilviin asti.
Mukavaa luettavaa, ajatella miten paljon voi kasvi antaa iloa.
Todellakin vaalimisen arvoinen. Säilytin itsekin riippahernepuun, vaikka se siirron vuoksi kuoli. Koska puu oli pelkkänä rankanakin vielä jotenkin kaunis sateenvarjon mallinen. Iskin sen maahan pystyyn, ja talvella laitan hakoja päälle, koska pikkulinnut lymyilevät mielellään sen alla.
Pidä vain kiinni puuvanhuksestasi.
Hyvää Syksyn jatkoa!
Minusta se on kaunis, vaikka kaikki eivät ehkä pidä. Sanotaan sitten että, rumankaunis. Nimittäin PEIKONPÄHKINÄ, siinä on jotain viehkoa, jota en voi selittää. Ostin heti, kun sen näin.
Asun Tukholman lähellä ja ruotsiksi sitä kutsutaan nimellä vitbrokig kornell.
Ihanan vehreä pensas, kasvaa hienosti, näyttävä tiiliseinää vasten. Pikkulinnut rakastavat lennellä sen oksistossa, välillä hakevat auringonkukansiemeniä lintulaudalta metrin päästä. Kukkii koko kesän, kukat ovat kyllä pikkuruisia mutta silti sieviä. Se on talvellakin kaunis vaikka pudottaakin lehtensä.
Välillä kun olen joskus ollut kovin onneton - kyyneleetkin silmissä - on pensas virkistänyt minua lintuineen.
Kyllä se varmaan sama on, kuin minulla. Sanoin kirjolehti, vaikka se on oikeasti laikkulehtikanukka.
Minulla on myös korallikanukkoja. Ne ovat talvella kauniita, punaisine oksineen. Olen tehnyt saman havainnon, että linnutkin pitävät juuri tästä laikkulehtikanukasta. Minulla se on todella suuri, kai se on hyvä piilopaikka niille.
9 vuotta sitten muutin tähän vuokrataloon. Terassi on etelään päin ja siinä ei tullessani kasvanut kuin perennapenkki olohuoneen ikkunan alla ja nurmiläntti. Ensimmäisenä keväänä istutin pihasyreenin, kirsikkapuun, vadelmapensaita sekä säleikköön näkösuojaksi pohjantähti-köynnösruusua ja villiviiniä. Kaikista kasveista on ollut suunnatonta iloa. Ystävät ja ohikulkijat ihastelevat pientä keidastani. Vadelmia saan kerättyä kotitarpeiksi pakkaseen joka vuosi. Kirsikat ovat jääneet lintujen syötäväksi kun en niistä keksi mitään tehdä mutta kukkiessaan kirsikkapuuni on henkeäsalpaavan kaunis. Villiviini paranee koko ajan vanhetessaan ja nyt jo odotan upeaa syysväriä. Juuri nytkin kultapallot loistavat ikkunani alla ja pilviselläkin säällä ne tuovat aurinkoista tunnelmaa huoneeseen. Köynnösruusuni oli kaunis kukkiessaan kaariportin päällä mutta portti vääntyi rumaksi lumen painosta ja poistin sen keväällä ja leikkasin ruusua voimakkaasti. Pienikin puutarha antaa paljon iloa sillä rankan työpäivän jälkeen ei ole parempaa rentoutumispaikkaa.
Minä miehenä, en viitsi niin paljon, kuin te naiset, ainakaan kukintojen takia. Olen laittanut vaatimattomaan puutarhaani ns. pikkuhavuja.
Laiskurina, ei tarvitse tehdä juuri mitään.
Minulla on tuivioita, pallotuijia, kääpiövuorimäntyjä, ja itse metsästä löytämäni pienoishavu. Se on kuusi, mutta äärettömän "vähäkasvuinen" Joka vuosi seuraan sitä. Vaikka antaisin mitä tahansa havu- rodo lannoketta, se ei ota suurentuakseen, vaan pysyy pienenä. Olen lukenut näistä luonnonvaraisista erikoisuuksista. Mukava, kun tarkkasilmäisenä löysin sen.
Oikeastaan koko pieni havukokoelmani on minun maailmani.
Minäkin istuttelin syksyllä havuja rinteeseen, jossa aikaisemmin kasvoi pelkästään keltaisia hanhikkeja. Sinänsä nekin olivat kauniita loppukesän, kun niihin tuli kukkia, mutta koko alkukesän ne olivat aikamoisia risukasoja enkä jaksanut enää tänä vuonna odotella niiden kukkimista, joten revin lähes kaikki pois. Ostin matalia katajia ja tuijia ja nyt odottelen mielenkiinnolla kevättä. Mökillä pitäisi tehdä sama operaatio.